Asko Korpela 
16 Allu Kajanderin naisjuttu

Tässä lukujaksossa käsitellään varsin mutkattomaan tyyliin Allu Kajanderin ja Lucie lilienhjelmin lihallinen parisuhde. On tässä tietysti muutakin, mm jalkapalloa ja Eccu Widingin rappio. Mutta pääosissa ovat Allu ja Lucie, työmies ja herrasnainen. 
 
 

Epäonnistunut värväys

Allu on oppinut ihmeellisen saksipotkun ja hän on todellinen tekijä Vallilan Woiman riveissä. Woima alkaa nousta sarjataulukossa. Allun saksipotkua tulevat katsomaan myös porvarileirin pallomiehet. Eikä vain katsomaan, vaan Allu yritetään värvätä HIFKn riveihin. On muuten oma seurani. Olin aktiivisesti mukana muistaakseni tosin vain yhden kesän, 1958, kun olin Yhdyspankissa kesäharjoittelijana ansaitsemassa harjoittelupisteitä kauppakorkeakouluun pääsemiseksi. Kävimme kesän mittaan useita seuraotteluita ympäristön muiden ruotsinkielisten urheiluseurojen kanssa. Hauskaa oli ja minunkin mukanaolo oli mielekästä, kun toin pisteitä pituushypyssä, kolmiloikassa, korkeushypyssä ja pikajuoksuissa. Bussilla liikuttiin ja meillä oli aina loisto eväät mukana, kun seuran puuhamiehenä toimi edellisen sukupolven 400 aiturihaka Runar 'Pixen' Björklöf. Miksi olin ruotsinkielisen urheiluseuran jäsen? Siksi että kaksi kesää aikaisemmin olin ollut Ruotsissa Eskilstuna IFKn jäsen ja samanlainen resurssi seuraotteluissa, joita sielläkin siihen aikaan harrastettiin. Mukavat muistot kummastakin. Vielä 1980-luvun lopulla vai oliko vielä 1990-luvullakin olin mukana jokavuotisten Maailmankisojen järjestelyporukassa, kun satuin kerran törmäämään erääseen vanhaan kilpakumppaniini vuoden 1958 ajoilta. 

Ei onnistu Allun värvääminen HIFKin riveihin. Minusta näyttää, että ihan liian pienin panoksin yrittävät. Jokaisella on hintansa. Allun hinta on korkeampi kuin värväri luulee. Allulla on nimittäin tietoa siitä mitä palkkiot voisivat olla, sillä hän on tutustunut asiaan merimatkoillaan Etelä-Amerikassa. Niin Allu jatkaa Woiman riveissä. 
 
 

Toinen kontakti puree

Aika värikkäästi on kuvattu Allun ja Lucien yhteen liittyminen. Kuvaus on värikäs, mutta itse asia hoidetaan niin siististi ja diskreetisti ja ujosti että ihan huvittaa siitä lukea. Treffit on sovittu tietyssä paikassa, siinä ja siinä kahvilassa. Jo tullessa törmätään, mutta ei olla näkevinään. Erikseen tilataan, vierekkäisiin pöytiin istutaan. Servetti pudotetaan ja nostetaan. Siihen on viesti kirjoitettu: 'Älkää soittako, tulen luoksenne'. Viestiin on vastattava, mutta kynä puuttuu. Juostaan hakemassa alakerrasta. Lucie se on Alluun ihastunut jalkapallokentän äärellä. Mahtava palloilija ja komea mies. Onhan Allu satamissa naisia tavannut ja hormoonit hyrräävät. Allu tosin on vasta 22 ja Lucie jo 30, mutta eipä haittaa. 

Kerrotaan, ettei siinä paljon puhella, vaan ähelletään. Päälle haukataan vähän 'murkinaa', jota Allu käy lähikahvilasta noutamassa. Puhumattomuuteen on hyvä syynsä: niin kovin erilainen tausta. Allulla on sellainen käsitys, että on vaarallista puhua mitään yksityiselämästä. Lucie taas pelkää, että homma loppuu heti, jos Allu saa vähänkin enemmän tietää hänestä. Joku kerta kuitenkin lipsahtelee joku varomaton sana ja ne vain todistavat, että eipä elämänpiirit juuri toisiaan kosketa. 
 
 

Retki Nokalle 

      

Nokka ei tässä tarkoita sitä mitä se tavallisesti tarkoittaa, nimittäin Katajanokkaa. Kyllä Kivinokkaakin Nokaksi sanotaan, mutta vain paikallisesti. Oikein pitää 50 vuotta Helsingissä asuneenkin kartasta varmistaa, että missä se Kivinokka oikein on. Tekstissä sanotaan, että Kulosaaren pohjoispuolella. Jaha, todellakin Kulosaaren ja Herttoniemen pohjoispuolella Vanhankaupungin lahden lintualueella. Sinne suuntaavat Allu ja Lucie eräänä syyskesän päivänä. Lucie on kyllä luontoretkelle ihan väärin pukeutunut, liian vähän lämmintä, onneksi ei sentään piikkikorkokengissä. Allu antaa villapaitansa. Kärleksuddenille suunnataan. Siellä on ihmeellinen laakea kivi ja sen päällä paksu sammalpeite. Onpa se uhkarohkea reissu: vene vuotaa niin paljon, että täytyy koko ajan äyskäröidä. Ei nykyään tulisi kuuloonkaan lähteä sellaisella veneellä. Mutta nythän veneet ovatkin joko-tai tyyppiä. Joko vuotavat ja ovat käyttökelvottomia tai sitten eivät vuoda ja voidaan käyttää. Puuveneet olivat sekä-että tyyppiä. Auringonpaistessa haristuivat ja tulivat täyteen pieniä halkeamia. Niistä tihkui vettä sisään kunnes puu turposi ja raot tiivistyivät umpeen. Allu muistaa Lucien vuosien takaa: hän oli silloin aivan snadi. Lucie ei voi millään sellaista muistaa. 
 
 

Lucie tapaa Eccu Widingin

Jo aikaisemminkin on Lucie Eccusta huolehtinut. Nyt on syytä entistä enemmän. Eccu on pahasti rappiolla. Lucie ajaa Eccun luo Kulosaareen hienolla autollaan. Koputtelee ja tömistelee oven takana. Ei tule Eccu avaamaan. Lucie on ihan varma, että on kuitenkin kotona. Ei auta. Päättää tulla huomenna uudestaan ja entistä sinnikkäämmin pyrkiä sisään. Toisella yrittämällä onnistuukin. Kyllä on Eccun rappio syvä. Kädet vapisevat. Kauhea siivo vallitsee. Asiat olisivat toisin, jos Eccu olisi aikanaan saanut Lucien. Nyt on kaikki päin peetä. Eronnut vaimo on kyllä löytänyt upporikkaan miehen, mutta Eccu on aivan puilla paljailla. Kyllä pitäisi löytää kumppani. 
 
 

Eccu huolehtii sisarestaan

Siihen aikaan, 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa keuhkotauti eli keuhkotuberkuloosi oli vielä varsin tavallinen tauti, joka vei ennen pitkää uhrinsa hautaan. Vasta penisilliinin käyttöön otto sodan jälkeen teki nopeasti lopun keuhkotaudista. Sitä poti Allun sisar Saimi. Ja ongelma oli rahojen saaminen Saimin hoitoon. Allu antaa kaiken mitä häneltä liikenee. Lucie näkee hädän ja haluaisi auttaa, mutta sitä ei Allun ylpeys salli.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20070701 (20070701) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster