Jatsista puuttuu syke, kunnes…Aurooran jälkeen jazz-musiikki jää omiin käsiin. Intoa on muttei taitoa. Oikeastaan taitoakin on, mutta se viimeinen ripaus sykettä puuttuu. Löytyisikö se jollakin vippaskonstilla? Kyllä löytyy, ei yhdellä vaan monella pienellä. Back-beatia ja off-beatia, melodian hellimistä, tempon rauhoittamista ja vielä muutamia muita lääkkeitä ja basson pyöräytystä ja eikö ala Rytmi-Veljien saundi löytyä. "You're hot, my twins, you're playing it REAL hot!"
Eccu orponaAvioero saattaa syntyä niin, että vain toinen osapuoli haluaa eroa. Hän ehkä myös eron kautta tavoittaa paremman elämän. Mutta se osapuoli, joka ei eroa halua, saattaa kärsiä kauankin hylätyksi tulemisen tunteesta. Tässä näyttää niin käyneen. Eccu on se hylätty osapuoli ja hän siitä kärsii. Hän oli juuri saavuttamassa mainetta ja oppimassa mestariksi. Viina vain sekoitti ja samensi menestystä. Nyt eron jälkeen viinasta syntyy todellinen uhka elämälle ja varmaan terveydellekin ennen pitkää. Kun Mandi lähti, Eccu palkkasi uuden apulaisen, rouva Fritzsonin. Mutta tämä ei pystynytkään pitämään yrityksessä sitä sykettä, jonka Mandi oli saanut aikaan. Valokuvaus ei enää vaatinut Ecculta kaikkea aikaa. Hän alkoi matkustella. Mainitaan käynnit kolmessa varsin makeassa matkailukohteessa: Alhambrassa, Venetsiassa ja Trocaderolla (jälkimmäinen Pariisissa). Onpa noissa itsekin tullut käydyksi, kaikissa jopa kaksikin kertaa. Mutta valitettavasti on aikaa viimeisestä käynnistä kymmeniä vuosia. Paitsi Alhambrasta alle 10. Venetsiassa käynnistä, jälkimmäisestäkin on tänä vuonna 40 vuotta. Ja silloin kun sitä luuli, että täällä varmaan silloin tällöin tulee käydyksi, varsinkin Pariisissa. Viimeisestä Pariisin vierailustakin on lähes 20 vuotta.
Lucie ystävänäLuciehan sitä oli Pariisissa oleskellut kokonaisen vuoden. Takaisin oli kuitenkin tullut. Ja vaikuttaa myös siltä, että oli henkisesti kasvanut. Kuultuaan Eccun rappiosta hän huolestuu ja ryhtyy ystävänä auttamaan. Lucie on varakkaana naisena ostanut itselleen upean auton, jolla uhkarohkeasti huristelee. Niin myös tapaamaan Eccua tämän asunnossa Kulosaaressa. Kauan saa Lucie koputella ovella ennen kuin ryppyisessä asussa Eccu tulee avaamaan. Edellinen yö on taas mennyt ties missä juomingeissa. Seuraa keskustelu Eccun tilanteesta. Lucie ehdottaa ammattiapua, ehkä uskonto tekisi hyvää. 'Kaikkea sitä kuuleekin' on Eccun kommentti.
Mandi vilahtaaMutta sitten Eccu kokee sähköiskun. Hän törmää kaupungilla Mandiin. Ei oltu aikoihin tavattu eikä tiedetty tilanteesta puolin eikä toisin. Havaitaan, että sinkkuja ollaan molemmat. Joku helppohintainen kirjailija olisi ilman muuta tällaisesta tilanteesta kehittänyt romanssin, mutta ei Westö. Oikeastaan se on suorastaan hänen tunnusmerkkinsä: loihtii alkutilanteen, jonka looginen tai ainakin tavanomainen seuraus on sitä ja tätä, mutta ei Westöllä. Se on aina tai ainakin melkein aina 'coitus interruptus'. Niin tässäkin tapauksessa. Asunto-olot kuvaillaan, harrastuksista kerrotaan ja erotaan. Pikanttina yksityiskohtana käy ilmi, että Mandin hobby on harrastajateatteri ja hänen ryhmäänsä kuuluu Rudolf Valentinon veroinen hurmuri Tauno Brännäs eli Tauno Palo.
Henriette yllättää IvarinJohan se silloin riipaisi, kun Henriette Hultqvist lähti ja jätti Ivar Grandellin. Mutta niin vain käy, että vanha suola rupeaa Henrietteäkin janottamaan. Hän tulee vuosien jälkeen takaisin Helsinkiin ja kuin kissa kuumaa puuroa kiertäen kolmantena päivänä hakeutuu Ivarin oven taakse ja pyrkii sisään. Ivar saa sätkyn. Niin täydellinen on yllätys. Jää Ivarin luo asumaankin, mutta siveyttä noudatetaan. Yksissä kuitenkin kuljetaan kaupungilla ja istutaan iltaa kapakoissa. Ivar on entisen kaltainen ärhäkkä väittelijä. Hänellä on otsaa tivata jopa työnantajiensa Hufvudstadbladetin ja Svenska Pressenin päätoimittajien kanssa, muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineena tosin. Henriette pelastaa Ivarin pulasta, ottaa pullon pois ja lähtee viemään kotiin. Lopulta kuitenkin pidättyväisyyden jää sulaa. Sulattajana on Ivarin runollinen lausahdus vuosien takaa. Oli kirjoittanut Henriettelle kirjeessä: 'när jag böjer mig ner kan min hand känna värmen i kullerstenarna längs de gator där du en gång gick'. On se aika näti sti sanottu. Muistuupa mieleen Pärnussa nähty teatterikappale: 'Vee mälu' - Veden muisti. Sen idea on että veteen jää siinä uineen jälki, oliko peräti ikuisiksi ajoiksi, muistaakseni ihan molekyyleistä oli puhe. Nytkin Ivar sanoo: 'när jag ser på dej, nånting (som) gör mej till en bättre man än den jag var i går'. Muuta ei tarvita, Henriette nousee keinutuolistaan ja kapuaa Ivarin syliin.
Ryypiskely johtaa kuolemaanLukujakson lopussa otetaan esille taas urheilukin, mainitaan Amsterdamin olympialaiset ja Nurmi ja Ritola. Oliko Nurmi sopupelillä antanut 5000 metrin voiton Ritolalle. Verrataan Nurmen kevyttä ja Ritolan raskasta askelta. Mutta eipä tätä teemaan sitten kuitenkaan kehitetä sen kummemmin. Jää ikään kuin vain naulaksi, jolla kertomus aikaan kiinnitetään. Sen sijaan puhutaan kahdesta toisen kerroksen miehestä ja heidän naisistaan. Eccu Widing ja Henning Lund risteilevät Helsingissä ja pikaveneellä Helsingin ulkopuolella. Naiset ovat tällä kertaa Heini Saukkonen ja Linnea Doll. Olisivat vain pysyneet Munkkiniemessä, jonne joutuivat, kun paremmat aineet keskustasta loppuivat. Mutta kun ei Munkkiniemikään riittänyt, piti lähteä Kulosaareen, siis ilmeisesti Eccun luo. Henning ajaa autoa, sataa saavista kaataen. Vauhti on kova ja katu liukas. Kulosaaren sillan kuupeesta mereen. Miehet onnistuvat juopumuksestaan huolimatta pelastautumaan, mutta molemmat naiset jäävät uponneeseen autoon. Toinen todetaan kuolleen törmäy kseen toinen hukkuneeksi. Kello oli pysähtynyt kahtakymmentä vaille kolme.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070618 (20070618) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster