|
Tässä lukujaksossa on taas kirjeitä, joiden alkuperä askarruttaa. Ovatko ne 'aitoja' vai ovatko ne kirjailijan käsialaa alusta loppuun? Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, joutuu kyllä ihastelemaan kirjailijan taitoa, niin 'aitoja' ne ovat. On todella selvät tyylierot eri henkilöiden välillä ja selvästi ja johdonmukaisesti yksi oma tyyli kullakin henkilöllä. Kyllä minun arvaukseni on, että kirjeet ovat jossakin mielessä aitoja, muiden kuin kirjailijan sepittämiä, mitenkään Westön taitoa väheksymättä.
Lucie
Mielestäni Lucien kirjeet ovat ilmiselvästi naisen kirjoittamia. Ne pursuavat 'naisen logiikkaa'. Ei mies voi kirjoittaa noin. Ymmärrän kyllä, että 'naisen logiikasta' puhuminen on nykyään lähes yhtä suuri synti kuin sanojen 'mustalainen' ja 'neekeri' käyttö. Hyvä ettei tältäkin palstalta raastupaan vedetä. Niin suvaitsevaista on meidän aikamme! Kuvittelen, että se, etten käytä näitä sanoja kenestäkään henkilöstä suojaa haasteelta, mutta tekee minusta epäilyttävän tyypin, jonka sanomisia on syytä seurata, jos ei suoraan viranomaisten taholta niin ainakin tiettyjen 'piirien' taholta. Ja kuitenkin ihan vilpittömästi ihastelen 'naisen logiikan' piirteitä. Siinä on jotakin samaa kuin siinä, että taiteilija, kuvaamataiteilija, muusikko, näyttämötaiteilija… pystyy yhdellä pyyhkäisyllä sanomaan jotakin niin oleellista, että tiede jää toiseksi.
Varmaan sekä naisen logiikka että logiikka vain yleisesti vaatii minua nyt esittämään esimerkkejä naisen logiikasta. Valitettavasti en siihen suoralta kädeltä pysty, mikä nyt kuitenkaan ei riitä kumoamaan naisen logiikan olemassaolon mahdollisuutta - onneksi. Noteeraan esimerkkejä, jos huomaan tästä lähin. Väitän kuitenkin, että pystyisin ja kuvittelen, että kuka hyvänsä pystyy tunnistamaan naisen kirjoittamaksi ne kirjeet, jotka tässä on numeron 3 alla esitetty, vaikkei suluissa lukisikaan Lucie. Jo aloitus: 'Miky, Miky, Miky … älskade Miky!' Ei miehinen mies voisi noin aloittaa, eikä seuraavan lauseen ja myöhemmin toistettu 'underbart' myöskään kuulu miehiseen sanavarastoon. Kirjoittajan sukupuolen paljastavat mielestäni myös tietyt näissä kirjeissä esiintyvät alleviivaukset. Niin, ja sitten tämä juoruava tyyli: 'En av mina vänner på Dingo påstod att… medan Gösta Wachenfeldt sade att…
Eccu
Sattui silmään Astan tekstiä nettikuntoon laittaessani, että hän mainitsee Eccun olevan laitoshoidossa tai jotakin siihen tapaan. Heti ajattelin, että jaha, tuotakaan en huomannut, vaikka muka 'sanasta sanaan' luin, kuten aina. Nyt kuitenkin katse kiinnittyy, ehkä juuri äskeisen huomion johdosta, heti ensimmäisen kirjeen päiväyksessä sanaan 'Marielundhemmet' - siis joku 'hemmetti'. Sillä tavoin ei omasta kodista kirjoitettaisi, niin että hoitokoti. Mutta miksi? Paljastuuko nimenomaan, että päässä vikaa? Oikeastaan kyllä. Sillä jos sitä olisi jaloissa, paikka ei olisi 'hemmetti' vaan sanatorium tai spa. Päässä tai pään jatkeessa eli ehkä siistimmin hermoissa.
Eccu kertoo sitten kävijöistä, siitä ketkä ovat käyneet katsomassa ja haaveilee tapaamisista sukulaisten ja tuttavien kanssa - sen jälkeen kun on päässyt pois sieltä missä nyt on. Vai onko Eccu potemassa alkoholismin oireita? Toisessa kirjeessä puhe kääntyyniin selkeästi ja painokkaasti alkoholiasioihin. Hänhän naukkaili ahkerasti tuossa edellä. Nyt tuleekin yllättäen ja yllättävän raskasta tekstiä alkoholin puolesta: Espanja, Portugali ja Ranska kieltäytyvät solmimasta kauppasopimuksia Suomen kanssa ja panevat kovat tullit Suomen selluloosalle, toisin kuin Ruotsin tavaralle. Ruotsissa kun ei kieltolakia ole. Niinhän se Venäjäkin nyt rakentaa patoa puuvirralle Karjalasta Suomeen. Asiasta voitaisiin kyllä neuvotella varsinkin jos Suomi ohjaisi pääomavirtoja sopivaan suuntaan. Ihan kuin varis houkuttelisi käkeä munimaan pesäänsä …
Ivar
Ivarilla nyt ainakin on alkoholiongelmia. On jäänyt kokonaan ilmestymättä työmaalleen ja on ilmestynyt vajaakuntoisena opetustehtäviinsä. Saanut viimeisen varoituksen. Jos vielä kerran … , on lähtö edessä. Ja tässähän se selvin sanoin todetaan salakuljetusspriistä puhuttaessa, että Eccu on hoidettavana ja asiat vielä huonommin kuin Ivarilla itsellä. Pitkiin kävelyretkiin kuitenkin pystyy ja vaeltaa läpi monien kaupunginosien todeten, kuinka voimakas rakennusboomi kaupungissa juuri nyt on meneillään. Ivar kirjoittaa neiti Henriette Hultqvistille, joka on hänet ja koko Helsingin jättänyt ja siirtynyt takaisin isäinsä maalle Ruotsiin. Sitä en ihmettelekään, mutta sitä kyllä miksi Henriette alun perin Suomeen tuli ja niinkin pitkään, vuosia, Suomessa viipyi. En muuten ihmettele mutta siksi, että kuinka lähtee tahallaan ummikoksi, olkoonkin että Svenska Teaterniin, mutta ummikoksi kumminkin ympäristössään. Tuskin sanaakaan suomea tuli opetelleeksi. Ei välttämättä tarvinnutkaan, mutta ummikko kumminkin. Kyllä kai n
e ovat yhden käden tai ainakin kahden käden sormilla laskettavat henkilöt, jotka Ruotsista ovat tulleet ja suomea opetelleet. Olisikohan edes minun intomielinen kieli-innostukseni sellaiseen riittänyt. Tuskin.
|