Nyt olenkin myöhässä. Niin olin kokonaan ohjelmoinnin lumoissa,
että kirjoittaminen unohtui, vaikka olinkin lukenut. Nyt täytyy
kiireen vilkkaan korjata laiminlyönti.
Tämä on todellakin
valokuvausromaani
Onkohan siis Westökin innokas valokuvaaja, kun tässä kirjassa
valokuvaus niin keskeinen asia on. Mahtaako kukaan muu koko Suomen kirjallisuudessa
olla tästä asiasta kirjoittanut. Minä aloitin keskeytyksettä
jatkamani valokuvauksen 12-vuotiaana, kun - en enää muista millä
tavoin - ansaitsemillani rahoilla ostin Kodak-laatikkokameran. Itseäni
hiukan vanhempien serkkujen avulla ja opastuksella pääsin asiaan
sisälle. Varsin pian ostin myös kirjan nimeltä 'Näppää
näin'. Sen on kirjoittanut joku näistä tunnetuista valokuvaajista,
en enää muista kuka, ei se Nyblin ollut, olisiko ollut Hedenström
(?). En ole havainnut itsessäni mitenkään taiteellista lahjakkuutta,
mutta yhtä yksinkertaista sääntöä noudattaen otetut
kuvani ovat aina saaneet kiitosta. Sääntö on: mene lähelle.
Yhteen aikaan nimitinkin itseäni 130 cm etäisyydeltä ihmisiä
kuvaavaksi valokuvauksen harrastajaksi. Nykyään en ihan noin
tiukasti 130 sääntöä noudata. On nämä zoomit.
Silloin tällöin törmään henkilöihin, jotka
ovat lahjakkaita valokuvaajia. Yksi sellainen löytyi juuri päättyneeltä
Puolan matkalta. On ilo katsella hyviä kuvia. Koskaan en tosin ole
varsinaiseen taidekuvaukseen edes pyrkinyt paneutumaan niin kuin nyt tämä
Eccu Widing. Minä vain hyvän näköistä näköiskuvaa
tavoittelen. Joistakin ihmisistä se onnistuu aina, toisista ei sitten
millään. Viime aikoina olen ottanut myös muita kuin ihmiskuvia,
matkoilta ennen kaikkea. Nytkin 650 kuvaa viikon matkalta Baltiaan ja Puolaan.
Siitä sitten joku kunnollinen seuloutuu.
Kyllä hyvätkin kuvaajan paljon kuvia ottavat ennen kuin saavat
tavoittelemansa. Eccu Widing käväisee tässä lukujaksossa
hakemassa oppia ja innoitusta Tukholmasta, missä tietää
ihailemansa mestarin Heinrich Bürgelin alias Hengy B. Goodwinin vaikuttavan.
Eccun taide on aika pitkälle taidetta taiteen vuoksi. Mutta kyllä
hän samalla myös leivässä taitonsa ansiosta pysyy.
Saa vähitellen lähipiirinsä naiset kiinnostumaan mallina
olemisesta. Kun ensin yksi rohkea uskaltautuu, alkaa muidenkin tehdä
mieli. Tämä on todellakin selvää taidetta. Mistää
'pornosta' tai edes jostakin henkilökohtaisesta seksikuvauksesta ei
ole kysymys. Oli se tekniikka siihen aikaan aika lailla erilaista, mutta
hyviä kuvia saatiin aikaan silloinkin. Aivan äskettäin skannasin
pari loistavaa perhepotrettia viime vuosisadan alusta. I K Inhan maisemakuvat
ovat kerta kaikkiaan upeita. Äskettäin luin lehdestä, että
niin ja niin suuri ja painava valokuvauskone oli vaihtanut omistajaa, oliko
100 000 punnan hinnasta. Sen todettiin olevan ensimmäisen vuoden tuotantoa
eli vuodelta 1839. Lasilevylle kuvattiin, pitkään valotettiin
ja hirmuisilla myrkyillä kiinnitettiin. On siitä jonkinmoinen
harppaus digikuviin. Melkeinpä olen ylpeä, että heti heittäydyin
digikuvaukseen, noin 10 vuotta sitten, ensimmäisen kuvan otin lentoaseman
tax freestä ostamallani kameralla Budapestissa tarkalleen 19980527-1853
- Haa, eilen illalla siis yhdeksän vuotta sitten. Menossa on kolmas
digikamera.
Viehättävää
kirjeenvaihtoa
Ennen vanhaan kirjeiden kirjoittamisella oli nykyistä merkittävämpi
asema. Tältä minusta tuntuu. Itsekin olen ahkerasti kirjeitä
kirjoitellut. Itse asiassa se jatkuu yhä, vaikka onkin saanut sekin
digi-muodon, seikka joka on ratkaisevasti vaikuttanut kirjeenvaihdon sisältöön
saakka. Tässä lukujaksossa on kirjeitä, jotka tulivat perille
kuukausien kuluttua niiden kirjoittamisesta ja toivat silti tullessaan
uusia tietoja. Nyt ei tarvitse niin kauan odottaa. Pekan kanssa vaihdetaan
kirjeitä muutaman kerran päivässä. Voidaan ikään
kuin keskustella kirjeitä kirjoittaen.
Minua viehättää näiden kirjeiden rotsin kieli, todella
ikään kuin perustuisi johonkin 500 sanan sanavarastoon, 'virheelliseen'
siihenkin, mutta asia saadaan selkeästi perille näinkin niukoilla
välineillä. Onkohan Westö jostakin löytänyt tällaisen
kirjeenvaihdon? Niin aidolta se tuntuu. Allu-poika siinä kirjoittelee
maailman satamista tutuilleen Helsinkiin. Saa myös vastauksia, mutta
niitä ei tässä ole toistettu. Sekin mielestäni tukee
sitä arvausta, että nämä ovat aitoja. Nimet kenties
muutettu, mutta muuten sanasta sanaan joskus näin kirjoitettuja. Lisää
kirjeitä on tulossa. Niiden kirjoittaja näkyy olevan Lucie.
|