Asko Korpela 
09 Valokuvausta ja eväsvoileipiä

Tällä kertaa kaksi kovin erilaista näkökulmaa 1920-luvun elämänmenoon kohta kansalaissodan jälkeen. Toinen heijastaa ripeätä uuden elämän liikkeelle lähtöä ja toinen tavallaan päinvastaista tilannetta, sitä kuinka riipaisevalla tavalla vielä vuosien kuluttua sodan seuraukset tuntuvat. 
 
 

Valokuvabusiness nousupyörteessä

Mielestäni oli kovin yllättävää kuinka välittömästi itsenäisyysjulistuksen jälkeen nimenomaan juuri punaiset ryhtyivät valokuvauttamaan itseään sen ajan muodin mukaisissa tausta-asetelmissa. Tästä ennen sisällissodan puhkeamista tapahtuneesta asiasta kerrottiin oikeassa aikajärjestyksessä ennen sotakuvauksia. Samalla ennakkoon todettiin, kuinka tämä asia sitten kääntyi kuvattujen turmioksi, kun kuvat niin selvästi paljastivat kuvattujen asenteet. Eivät osanneet silloin tätä ottaa huomioon. 

Nyt sitten nousee valokuvauksen toinen hyökyaalto. Silmänurkalla yritin tarkkailla, antaako Westö tälle aallolle jonkin selityksen. En sitä huomannut, enkä itsekään keksi. Ehkä joku muu on huomannut tai keksii. Odotan mielenkiinnolla muiden kirjoituksia. Tässä tyydytään vain kuvailemaan yksityiskohtaisesti Eccu Widingin ateljeen toimintaa. Ecculla on silmää ja taitoa. Hän järjestää ateljeeseensa kuvausta varten kolme eri taustaa eli maailmaa: klassisen, 'gäckande' - mitenkähän on käännetty - ymmärtääkseni 'keikaileva' tms ja kaaosmaailman - mitä sekin nyt sitten oikeastaan merkitsee. Onhan se kyllä selostettu: 'nersutten soffa med tyg som bestod av geometriska figurer, trianglar, kuber, cirklar…' Sitten kuvaillaan valon merkitystä kuvauksessa ja sitäkin kuinka eri väriset studio-valot sitten kuitenkaan eivät näy 'mustavalkeassa' lopputuloksessa. No eivät tietenkään, kun on vain tumman ja vaalean sävyjä. Itse asiassa ei voida puhua mustavalkeasta, sillä käsitykseni mukaan perusväri itse asiassa voi olla ruskea tai violetti tai ehkä vielä muukin. 

Se valokuvauksen teknisestä puolesta. Sitten kerrotaan mestarista itsestään ja yrityksen henkilökunnasta eli nuoresta ja kauniista apulaisesta Mandi Salinista. Eccu tekee töitä 'niska limassa' eikä paljon ympäristöään noteeraa. Kuitenkin sen, että Mandi myös uurastaa ahkerasti ja hyvällä menestyksellä. Eccu käsittää myös, ettei tämä ole tarmokkaan ja lahjakkaan Mandin pitkäaikainen työpaikka. Kevään menestystä kuitenkin juhlitaan lasillisella kieltolaista välittämättä. Mestari on naukkaillut pitkin päivää ja saa siitä sitten rohkeutta puhua avoimesti apulaisensa kanssa. Mitään kohtausta tästä ei kuitenkaan kehity, vaan Mandi lähtee yhden lasillisen jälkeen kielitunnilleen ja isäntä kotiinsa Kulosaareen. Tässä joutuu ehkä hiukan pettymään, kun useimmiten kirjan kaikilla tapahtumilla on jokin isompi merkitys. Tässä sitä ei näytä olevan. Eikä myöskään jatkolla eli Mandin ja opettajan kohtaamisella. Niin että tässä joutuu kysymään, että onko tämä nyt sitten vain sivuntäytettä tai muuten tyhjään päättyvä juonen säie. Melkein luulisi, ettei… 
 
 

Voileipiä nälkäisiin suihin

Mielestäni taitavan riipaisevasti Westö kertoo pöytä 16 ääressä Ivar Grandellin suulla aivan toisenlaisesta tapauksesta. Oppilas Ivarin koulussa varastaa toiselta tämän eväsvoileivät. Tuntuu ihmeelliseltä asialta. Kuinka nyt eväitä varastamaan? Ei luulisi tulevan mieleenkään. Kun ei edes syö varastamiaan. Mutta pari sanaa taustasta tekee asian täysin ymmärrettäväksi. Tässä on taustalla iso asia. Oppilas on vanhin neljästä lapsesta, isä menehtynyt äskettäisessä sodassa ja äiti työtön. Siinä on syytä tarpeeksi. Tähän ei kuitenkaan kertomus jää eikä synny tyhjään päättyvää juonensäiettä. Pöytä 16 äärellä nimittäin tunteet kuumenevat. Grandellin tausta tiedetään. Voidaanko varkautta puolustella? Olisivatko ne tappaneet meidät kaikki vai eivät? Oliko niissä yhtään kunnon ihmistä vai olivatko kaikki verenhimoisia villejä? Mikä oli Ivarin todellinen vakaumus? Petät itseäsi. Pitääkö teidän taas puhua tuota kirottua politiikkaanne? Mikä nämä tunnemyrskyt pystyy tyynnyttämään? Tuleeko se vielä esiin tässä kirjassa? Sehän kyllä tiedetään: talvisota. Mutta miten asia tässä kirjassa hoidetaan?

 

Palautetta 

asta manner: Sama täällä

asta: 
20070516

Kun kirjotiat, "Tässä joutuu ehkä hiukan pettymään, kun useimmiten kirjan kaikilla tapahtumilla on jokin isompi merkitys. Tässä sitä ei näytä olevan. Eikä myöskään jatkolla eli Mandin ja opettajan kohtaamisella. Niin että tässä joutuu kysymään, että onko tämä nyt sitten vain sivuntäytettä tai muuten tyhjään päättyvä juonen säie. Melkein luulisi, ettei." niin en voi olla toteamatta, että minulla on samanalinen tunne kun luen. Itse asiassa aika paljon häiritseekin se, että koko ajan miettii, miksi joku asia on kirjaan kirjoitettu. Ei aina voi olla syytä ! Kirjasta voi nauttia ilman tätä pohdintaa. että


asta.manner@tse.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20070517 (20070509) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster