|
Minusta tuntuu, että tässä lukujaksossa on sellaista tekstiä, jota voidaan kuvata yllä olevalla otsikolla. Ihan kuin Westö olisi tarkoituksella pyrkinyt luomaan tällaisen mielikuvan. Osan nimikin jo viittaa siihen suuntaan: Under fjärilslamporna (perhoslamppujen alla). Vaikka itse asiassa elämän keveyttä on näissä lampuissa vain sana perhonen, sillä perhoslamput ovat vain ihan käytännön merkkilamppuja viinan kätköpaikkoihin. Oliko se tshekki Milan Kundera, joka on kirjoittanut 'Olemisen sietämätön keveys'- nimisen kirjan. En ole sitä lukenut, mutta otsikko on aina sattunut silmään. Olen jostakin muualtakin lukenut kuvausta 1920-luvun elämästä tällaiseen 'sietämättömän kevyeen' tyyliin. Taitaa vähän tätä olla Nabokovin Saksan kaudelta kohta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Enpä saakaan selville Nabokovin kirjan nimeä, kun olen lukenut koottuja teoksia venäjäksi ja merkintä luettujen luettelossa on vain Kootut teokset, osa 1, eikä itse kirja ole tällä hetkellä käden ulottuvilla.
Kieltolaki elämisen ryydittäjänä
No, tässä on joka tapauksessa kuvausta olemisen sietämättömästä keveydestä ryyditettynä kieltolain antamilla rajoituksilla ja mahdollisuuksilla. Kuvataan kahta, kahtia jakautunutta Helsinkiä. toisaalla Kallio, Vallila, Alppiharju ja Josafat ja toisaalla muut kaupunginosat. Näissä nimeltä mainituissa kaupunginosissa asuu sodan hävinnyt osapuoli. Heillä ei kai elämä sietämättömän kevyttä ollutkaan. Mutta yksi kuitenkin sielläkin oli: viina suosituin ja paras ajanviete. Siellä poliisi pamputti, täällä tarkastajat katsoivat läpi sormien.
Ainakin tämä parempiosainen väki tuntuu erityisesti viihtyneen yhdessä, kahviloissa ja ravintoloissa. Melkein tuntuu siltä, että seuraelämä oli silloin vilkkaampaa kuin nykyään. Nyt nyhjötetään kotona sohvaperunana ja töllötetään televisiota tai surffaillaan netissä. Siten saadaan informaatiota ulkopuolisesta maailmasta. Ennen ei näitä mahdollisuuksia ollut, joten oli enemmän sosiaalista tilausta seuraelämälle.
Kaksinaismoraali paistaa läpi näistä Westön kuvauksista. Muut kuin avioliittoon perustuvat suhteet tuomittiin ankarasti, vaikka niitä varmaan yhtä paljon harrastettiin kuin nytkin. Nythän siihen ei mitään huomiota kiinnitetä. Susiparista on tullut jopa laillinen elämänmuoto. Silloin se ei sitä ollut eikä sitä myöskään hyväksytty. Avioton lapsi merkitsi kovin usein lähtöpasseja sekä kotitaloudesta että työpaikasta. Tästä kärsivät, ei niinkään miehet vaan naiset. Minullakin on ainakin kaksi serkkua, joiden äideillä on ollut tämä kohtalo. Toinen siitä erityisesti sai kärsiä, juuri 1920-luvulla. Jo 1940-luvulla oli tilanne toinen. Yksinäistä äitiä paremminkin autettiin kuin syrjittiin. Luulen, että kumpikaan serkku ei ole asiaintilasta joutunut mitenkään syrjimismielessä kärsimään.
Westön mahtavaa henkilögalleriaa
Näissä lukujakson kohdalle sattuneissa kahdessa luvussa Westö marssittaa näyttämölle taas aivan uskomattoman määrän henkilöitä, suureksi osaksi ennestään tuttuja, mutta paljon myös uusia. Pitäisikö tässä taas terästyä henkilögallerian suhteen? Näitä henkilöitä on ehkä hieman hankala sitoa toisiinsa, kun sukulaisuussuhteista ei niinkään ole kysymys. Paljon on ihmisiä, mutta vain pari, kolme tekee jotakin, muuten elävät joutilaisuudessa vai onko niin, että vain tätä puolta elämästä kuvaillaan. On tässä liikemieskin, Henning Grandell ja on näyttelijä ja on vähän muitakin. Ehkä joutilaisuudessa eläminen on sittenkin hätiköity sana näiden ihmisten elämäntavasta. Valokuvabisnestäkään ei ole kokonaan lopetettu. Uutena esiin pompahtaa Amos Andersson, kirjapainon omistaja, sittemmin huomattava mesenaatti.
Tässä kuvatusta olemisen keveydestä muistuu mieleen 1960-luku. Ettei olisi ollut jotakin vähän samanlaista, ikään kuin 20-luvun jälkikaikua. Olin tuohon aikaan erään pankin konttorin valvoja. Etuisuuksiin kuuluin paitsi kestitys valvojille tarkoitettujen tilaisuuksien yhteydessä, myös kahvit pienellä hörpyllä terästettyinä aina silloin tällöin pankin takahuoneessa. Myös pankin ja muidenkin yritysten henkilökunnan koulutustilaisuuksissa oli jonkinlaista elämisen keveyden makua tässä samassa hengessä.
|