Sota on kauhea asia, mutta sota omassa maassa omien kesken on vieläkin
kauheampi asia. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että sitäkin
on ollut ja on yhä. Suomessakin oli. Oma isoisäni on ollut punaisten
vankina ja nipin napin hengissä selviytynyt. Joissakin tapauksissa
tuttuus linjan toisella puolella oli henkivakuutus. Muistaakseni isoisäni
juuri tästä hyötyi: hyvä mies, ei ammuta. Muutta päinvastaisistakin
tapauksista on kerrottu esimerkkejä. Saman kylän miehet ovat
toisiaan tappaneet. Liekö todella veli veljensä?
Ihmisiä, aseita, ruokaa
Sotavoima ei toimi hajallaan ja sikin sokin, vaan sotatoimia varten ryhmitytään
yhteen. Yhdessä ollaan vahvempia ja on mahdollista tehdä suunnitelmallisia
operaatioita. Mutta yhdessä ollaan tietyllä tavalla myös
haavoittuvampia. Ja suurilla joukoilla on väistämättömiä
huolto-ongelmia. Itselläni on sodasta puheen ollen aina tämä
ruokahuolto ensimmäisenä mielessä. Kaiken järjen mukaan
huomattavan suuri osa sotaponnistuksista täytyykin tapahtua tällä
rintamalla. Ilman sapuskaa ei voi taistella.
Myös tässä Westön kertomuksessa kiintyy huomio useisiin
mainintoihin nälästä ja syötävän hankinnasta.
Vaikkei väestö sodan aikana sen enempää ruokaa tarvitse
kuin rauhan aikanakaan, ruuan täytyy liikkua sotajoukon mukana paikasta
toiseen. Tai sitten käytetään varastoja, jotka on varsinaisesti
tarkoitettu muuhun tarkoitukseen. Tässä kerrotaan (punaisten
joukkoon kuuluvasta) räätälistä, joka kiertää
revolveri kourassa talosta taloon ja 'vägde upp alla sädesförråd'
eli kai vain arvioi, ehkei sentään vaa'alla punninnut, viljavarastoja.
Ammuskeli rikki lasten leikkikaluja ja mesosi, kun ei muka mitään
voinut jättää talon väelle. Lasten itkuun sitten kuitenkin
heltyi. Lasten ei tarvitsisi setää pelätä, mutta isän
on tehtävä niin kuin käsketään. Pakko-otoista,
ruotsiksi sana kuulostaa sivistyneemmältä: rekvirering, niistä
annettiin kuitteja, joita vastaan sitten olojen rauhoituttua annettaisiin
maksu. Ei kaihda Westö tässäkään groteskia huumoria.
Pahimmin uhoa karjuva punikki Marjamäki tykkää nimensä
mukaan marjoista ja sormipelillä tyhjentelee Alexandran hillopurkkeja.
Hillopurkki sitten myös laukaisee kireäksi kääntyneen
tilanteen eikä Allu saa kuulaa kalloonsa, kuten niin monessa tapauksessa
siellä ja täällä tapahtuu. Rintamataisteluista ei kerrota,
mutta väijytyksistä ja kuolemista ulkonaliikkumiskiellon uhmaamistilanteissa
kylläkin.
Zviga saa surmansa, Eccu
murtuu
Näin käy Eccun ystävälle, Zvigalle, kun tämä
lähtee liikkeelle väärään aikaan. Luulee vielä
ennättävänsä ennen ulkonaliikkumiskiellon voimaantuloa,
mutta aikaa onkin varhennettu tunnilla ja Zviga löydetään
seuraavana aamuna monta luodinreikää ruumiissaan. … ja vielä
varmistusosumat ohimossaan. Teetä ja filosofointia oli tarkoitus mennä
nauttimaan Merikadulta 20 minuutin kävelymatka Linnunlauluun. Ei päässyt
perille. Zvigan kuolema on Sigurdissa sotaleirillä olevalle Ecculle
kova pala. Menee maku sotatoimista, ehkä myös ruuasta.
Sigurdin operaatio päättyy fiaskoon. Nuorten miesten 'varuskunta'
antautuu ja luovuttaa aseet isoon röykkiöön ja heidät
kuljetetaan sotavankeina Helsinkiin. Vai olko se fiasko? Pahempi fiasko
kai olisi ollut, jos olisivat taistelleet viimeiseen mieheen ilman mitään
hyötyä kenellekään.
Tässä lukujaksossa on nyt suomenkielisiä repliikkejä
ruotsinkielisen tekstin keskellä. Suomenkieliset on kursivoitu ja
ruotsalainen käännös seuraa mitenkään ympäristöstään
erottumatta heti perässä. Minusta parempi olisi, jos repliikki
kylläkin kursiivilla, mutta käännös olisi sivun alaviitassa.
Silloin teksti jatkuisi niin kuin se on 'puhuttu'. Nythän ruotsinkielistä
suomenkielisen repliikin käännöstä kukaan ei ole sanonut
ja kuitenkin nämä kohdat ovat keskustelun toistoa.
|