|
Tätähän osasi odottaa: hieman hekumaa, kun on kysymys nuorista
ihmisistä 'siinä iässä'. Eikä sitä voida
pelkkään rakastetun unissa palvontaan rajoittaa kuten viisikymppisten
kisassa esim tapauksessa Cervantesin Don Quijote. Mutta ei passaa liian
pitkällekään mennä, ettei tekstin arvo valahda kinttuihin.
Sankarina on tällä kertaa Lucy, joka ei missään
tapauksessa halua olla Louise, ei vaikka mikä olisi. Taitaa olla aika
tavallista, että aikuistumisen halutaan näkyvän niin selvästi,
että nimikin vaihdetaan. Syntyy nimeä myöten uusi ihminen.
Kai yleensä riittää, että vaihdetaan kutsumanimeksi
jo olemassa oleva nimi. Mutta kyllä sitä voidaan vaihtaa kokonaan
uusi nimi niin kuin nyt tässä tekee Louise, vaikka eihän
se sittenkään kokonaan uudeksi vaihdu vaan vain uuteen muotoon,
ranskalaisesta englantilaiseen.
Tennistä pelataan.
Ihan hämmästyn kuinka suuri arvo annetaan urheilulle, ihan elämän
pääsisältö. Minua miellyttää tämä,
kun itselläkin urheilu oli nuoruudessa hyvin tärkeä asia
ja tuntuu olevan myös lapsenlapsilla. Omalta osaltani tällä
hetkellä pinnalla on sellainen yksityiskohta, että tulevan kesäkuun
toinen täytän 70 ja samana päivänä meillä
on luokkakokous, kun tulee kuluneeksi 50 vuotta ylioppilaaksi pääsystä.
Saman päivänä 50 vuotta sitten (koulu päättyi
silloin toukokuun viimeisenä) hyppäsin kolmiloikassa ennätykseni
12.95. Urheilukentällä oli ylioppilaslakki mukana, ei sentään
hypätessä. Jäi hirveästi harmittamaan, kun jäi
5 senttiä vaille 13 metristä. Ylioppilaskirjoitusten arvosanat
olivat kyllä vielä pahempi floppi, kun vain yksi ällä
tuli, vaikka koulu aina hyvin meni. Tässä pelataan siis tennistä.
Itse en sitä lajia ole koskaan kokeillut. Jotenkin vähän
elitistiseltä tuntuu. En itse mitään muutakaan palloilua
harrastanut, mutta nyt olen suuresti ihastunut poikien jalkapalloon. Kyllä
se on paljon monipuolisempaa liikuntaa kuin suoraviivainen yleisurheilu.
Kyllä nämä kirjan henkilöt antautuvat urheiluun
ihan tosissaan, kun sekä tyttäret että isä henkeen
ja vereen osallistuvat. Lucie kehittyy kovaa vauhtia ja pystyy vakavissaan
haastamaan tähän asti selvästi paremman isosiskonsa. Eipä
olekaan Lucie mikään aneemikko tai anorektikko vaan hänet
kuvaillaan tuhdiksi ja vereväksi tytöksi eli sopivaksi seuraavaan
asiaan.
Syksyn huikentelua
Tässä kuvaillaan varsin värikkääksi ja vilkkaaksi
sen aikaisen nuorison seuraelämä. Siis ajan juuri ennen Suomen
itsenäistymistä, tarkemmin tässä ollaan syksyssä
1915, näin ymmärtäisin. Kuten on jo useassa yhteydessä
käynyt selväksi, kieltolaki ei siihen aikaan ryyppäämistä
rajoittanut. Eipä ollut Alko-ketjuakaan, joten kai alkoholia sitten
sai 'maitokaupasta'. Tässä kerrotaan kuinka urheilusankarimme
Lucy tekee tuttavuutta alkoholin ja nuorten miesten kanssa. Päätyy
autoajelulle herraspoikien kanssa. Kavaljeeri blossauttelee sikaaria ja
esittelee isänsä autoa. Kuljettaja on ajamassa. Siihen aikaan
ei auto ollut yhtä lämmin ajopeli kuin nykyään. Niinpä
alkoi ajelulla paleltaa. Eikä oikein oltu selvillä sijainnistakaan.
Syntyy jännitysmomentti: jos nyt auto pysähtyy, palellutaan kuoliaaksi.
Susiakin oli uhkana. Ainakin niin luultiin. Onneksi ei auto pysähtynyt.
Noista ajoista on siis ehkä säilynyt yhä käytetty käsite
'susiraja'. Lieneekö mielletty tässä välillä kauempanakin
olleen, mutta nythän niitä susia vilistää kai suunnilleen
niillä alueilla kuin mitä tässä kirjassa annetaan ymmärtää,
siis suunnilleen Bembölen tasalla, vai onko vieläkin lähempänä.
Ei tämä ensimmäinen kavaljeeri oikein päässyt
puusta pitkään, vaikuttaa aralta otteissaan ja taitaa ikään
kuin pakkanen osaltaan jäähdyttää tunteet.
Lucielta menee maine
Toinen sulhaskandidaatti, Henning Lund vie Lucien autoajelulle vuoden 1917
keväällä, huhtikuussa. Ajellaan Munkkiniemessä, Töölössä,
Eläintarhassa, Pasilassa. Lucie tunnistaa auton samaksi kuin edellisellä
kerralla, omistaja vain on vaihtunut. Sitten jalkaudutaan ja Lucien kesäasu
tekee tehtävänsä. Ensin tarvitaan käsien lämmitystä
ja sitten hengitys käy raskaaksi ja lopulta seuraa pitkiä suudelmia.
Sitten kädet hapuilevat siellä ja täällä ja Lucie
tekee ison virheen, on nuorta miestä rohkeampi. Joutuu sitten pari
kuukautta myöhemmin kesällä todistamaan villiintyneiden
nuorten alastomien miesten ihmeellistä vemputusta ja vielä ihmeellisempää
huutelua: 'Handpåläggerskan!'. Mikä mahtaa olla nuorten
miesten motiivi tällaiseen huuteluun? Minun mielestäni Henning
Lund on tässä varsinainen törmäilijä. Ilmeisesti
oli juovuspäissään ryhtynyt kerskailemaan. Siitä hänelle
tuskin mitään seurauksia olikaan, vaikka olisi kyllä sietänyt
olla. Lucy sen sijaan saa ison häpeän, sillä tällainen
sana leviää tekopyhässä ympäristössä
kuin kulovalkea. Luulen että Lucy olisi ehkä voinut kääntää
skandaalin voitokseen jollakin hyvin härskillä huomautuksella
vai olisiko sittenkään?
|