Tekijä on tutkinut liikaa. - Tai sitten laskelmoi häpeällisesti.
Joka tapauksessa marssittaa aivan tolkuttoman määrän nimiä
(ja henkilöitä) näyttämölle. Mitä järjellistä
juonta tästä nyt enää voisi kehittyä, kun mukana
on kymmeniä nimiä viidelläkymmenellä ensimmäisellä
sivulla. Aikooko hän mainita kaikkien tulevien lukijoidensa nimet
niin että nämä sitten menevät ja ostavat kirjan, kun
on suvun nimi, isän äidin nimi mainittu kirjassa? Siltä
vähän tuntuu ja hallitsemattomalta lukutekstin tekemisen kannalta
myös. Ehkä saan syyttää itseäni, kun ilmoittauduin
vapaaehtoiseksi laatimaan nimigalleriaa.
Eccu ja JaliMielestän tämän lukujakson ensimmäinen lause kuvaa hyvin käsittelyn syvyyttä. 'Jarl Widing älskade snöhölja träd i vintertomma parker.' Eli tyhjäntoimittajia koko joukko. Olisikohan liian ilkeästi sanottu? Taitaa sittenkin olla. Mutta vähän tällainen vaikutelma kuitenkin syntyy. Kevyenpuoleista askaretta harrastetaan. Ensi lumen valokuvaamista, yleensä valokuvaamista.Tässä osassa kuitenkin kerrotaan isän ja pojan suhteesta ja edesottamuksista, ennen kaikkea jälkimmäisestä asiasta. Kovin laaja on kummankin sosiaalinen verkosto. Mutta totta on sekin, että kuvataan myös Helsingin kasvua. Korsteenit nousevat yhä korkeammalle ja tehtaiden pillit viheltävät yhä tiuhemmassa tahdissa rakennustyömaiden kaaoksen keskellä. 'Fy fasiken vad vintern har blivit smutsig.' on lause joka kuvastaa sekä kaupungin kasvua että lumenkuvaajien huolia. Siihen aikaan toimi jo raitiovaunuverkosto. Linjat oli merkitty kirjaimilla numeroiden asemesta eli meidän ydintärkeä nelosemme oli siihen aikaan M niinkuin Munksnäs ja Kulosaareen ajoi siihen aikaan B niin kuin Brändö eikä se jyristänyt siltaa pitkin vaan ajoi raiteilla varustetulle lautalle ja lautta puksutti sen jälkeen salmen yli Kulosaareen. Nykyäänhän sinne ei raitiovaunu kuljekaan vaan metro. Luvun lopussa ollaan edelleen valokuvaustunnelmissa ja kerrotaan kuinka
itsenäisyysvuoden keväällä maaliskuussa, siis 90 vuotta
sitten eli vain 20 vuotta ennen minun syntymääni hissattiin tankoon
'rödgula finska lejonfanan'. Tarkoittaako siis sitä, että
siniristilippu otettiin käyttöön vasta tämän jälkeen,
ehkä siis juuri itsenäistymisen yhteydessä? Ehkä tähän
kysymykseen saadaan myöhemmin selvä vastaus.
Sitten kerrotaankin TurustaEi tämä siis niin Helsinki-keskeinen kirja olekaan kuin on annettu ymmärtää. Kun meissä lukupiiriläisissä ei tällä hetkellä Helsingissä asuvia muita ole kuin minä, niin sanonpa tässä sen, etten minäkään itseäni ole milloinkaan helsinkiläiseksi tuntenut. Oikeastaan en miksikään muuksikaan. Ehkä sittenkin vähän karjalaiseksi, vaikka se pystytäänkin helposti kiistämään. Virolahdesta olen syntyisin ja käsitykseni mukaan nykyinen valtakunnan raja kulkee siellä juuri Karjalan rajalla ja minun syntymäkotini juuri rajan tällä puolella. Eli raja on murreraja. Vasta ensimmäisessä kylässä nykyisen rajan takana eli Urpalassa, puhuttiin karjalan murteen tapaan, nykyisessä Virolahdessa ei oikeastaan. Mitenkään väkevästi virolahtelaiseksikaan en itseäni tunne, melkein yhtä paljon nilsiäläiseksi, vaikka onkin jäänyt kieli opettelematta. Vähän hassu juttu, kun niin monia muita kieliä olen tapaillut, mutta lähin oma jäänyt opettelematta ja vielä alkuperäinen oma virolahden murrekin huulilta jo ajat sitten pois kulunut. Tietysti ymmärrän kumpaakin, mutta kuka hyvänsähän niitä ymmärtää. Ei savo mitään raumaa ole ja vielä vähemmän sitä on Virolahden murre.Kirjan mukaan ei loppujen lopuksi mitään Turun ja Helsingin välistä rivaliteettia ollutkaan eikä sellaisen yritykset myöskään saaneet tuulta siipien alle. Vaikka turkulaisopiskelijat täällä saivatkin tuta Siperian talvituulahdukset lähempänä alkuperäänsä kuin kotonaan Turussa ja 'verbala brördraslagsmål' käytiin aina aamuun saakka, ei siitä mitään sen isompaa seurannut: 'tog slut först när en motvillig gryning grydde och avtäckte ett gråmelerat vinterlandskap som fick kombattanterna att förstå at det var dags att ta sig in till stan för att hitta en billig frukost och en förbjuden, men ack så värmande återstållare på något enkelt kafé.' - En oikein ymmärrä mitä tämä 'återställare på något enkelt kafé' tarkoittaa ja miksi 'förbjuden'. Ei kai kahvin korvike kiellettyä? Tarkoittaisiko siis kahvin asemesta viinaryyppyä? Ei kai sekään kiellettyä ollut? Jatkuu että 'Det gick som det gick' ja että Ivar Grandell sai liikanimen Spiritus Dilutis. Viittaa siis viinalla länträämiseen kuitenkin. - Nyt välähti : återställare on siis sittenkin viinaryyppy, lämmitävä rapularyyppy ja sitä etsittiin jostakin yksinkertaisesta kahvilasta.
|
||
PalautettaPekka Pihlanto: Återställare
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070326 (20070325) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster