|
Katkera kotiinpaluu
Kun Turms oli huomannut Arsinoen raskaudentilan, hän totesi Tertius Valeriukselle, ettei häntä näemmä ollut odotettu palaavaksi. Tertius selvitti, että koska Arsinoen jumalatar oli tehnyt hänet ukon iässä mieheksi jälleen, hänen oli ollut solmittava avioliitto Arsinoen kanssa. Eiväthän Turms ja Arsinoe oikeastaan koskaan olleetkaan olleet naimisissa, eivät ainakaan Rooman lakien mukaisesti ja sitäpaitsi hehän eivät koskaan olleet ymmärtäneet toisiaan.
Paitsi että Tertius arveli nuortuneensa parikymmentä vuotta hänen asumuksensakin oli komistunut, Arsinoen vaikutuksesta tietysti. Oudoimmalta tuntuu, että Tertius vakuutti, ettei kantanut kaunaa Turmsille eikä Arsinoekaan kantanut. Luulisi, että Turms olisi ollut se, jolla olisi ollut aihetta kaunaan!
Mielikuvituksellisemmaksi Tertiuksen kertomus muuttui, kun hän selitti, miten Arsinoe oli todistettu syntyperäiseksi roomalaiseksi patriisiksi, jotta avioliitto Tertiuksen kanssa tuli mahdolliseksi. Arsinoe oli kertonut joutuneensa orpona pikkulapsena vieraaseen maahan ja toisaalta senaattorien puolisot olivat valmiita todistamaan Arsinoen urhoollisuudesta piirityksen aikana. Selväähän oli, että vain syntyperäinen roomalaisnainen saattoi käyttäytyä niin uhrautuvasti. Niinpä senaatti vahvisti Arsinoen roomalaiseksi ja lopulta myös patriisiksi.
Kun nyt näin oli käynyt, kaikki aikaisemmat sitoumukset olivat purkautuneet. Loukkaavalta on Turmsista täytynyt kuulostaa se, että Arsinoe oli vakuuttanut näiden sitoumusten syntyneen pakonalaisena tai kiristyksen uhrina.
In Vino Veritas
Tertius tarjosi Turmsille leipää ja viiniä ja viinin kirvoittamin kielenkannoin selosti, miten Arsinoe oli tahallaan houkutellut Turmsin lähtemään, mielistyttyään Tertiukseen ja miten Mikon oli hänet raiskannut, mistä surullisesta tapauksesta tytär Misme oli alituisena muistutuksena ja miten Arsinoe oli vaikuttanut Coriolanuksen piirityksen päättymiseen.
Tertius kertoi myös, minkälaiseen nöyryytykseen Arsinoen oli ollut pakko alistua, kun Tertiuksen sukulaiset olivat vaatineet todistetta siitä, että Tertius oli vielä mieskuntoinen. Vaikeatahan se oli Arsinoelle tämän häveliäisyyden ja ujouden vuoksi ollut!
Tertius oli aina ollut taitava taloudellisissa asioissa ja koska Arsinoe oli saanut hänet uskomaan kaikki valheensa, Tertius oli varma, että Turmsin nimiin merkitty omaisuus kuului itse asiassa Arsinoelle. Hän huomautti, että myös Arsinoen pyynnöstä noutamansa hopeat Turms oli merkityttänyt omiin nimiinsä. Me tiedämme, että tuo hopea oli Turmsin pelivoitto, mutta sitähän Tertius ei voinut tietää. Hänen käsityksensä oli, että Arsinoe oli halunnut tuoda myötäjäisiä Tertiuksen taloon. Niinpä Tertius piti luonnollisena asiana ehdottaa, että Turms menisi korjaamaan moiset virheet.
Turms kysyi itseltään, miksi hän ei vimmastunut näistä kauheista valheista, miksi hän ei avannut Tertius Valeriuksen silmiä näkemään todellisen Arsinoen. Tätä samaa ihmettelee lukija. Turms osoitti samaa lammasmaisuutta tässä omaisuutta koskevassa asiassa kuin oli osoittanut Hannan karkoittamisessa. Turms ajatteli, että se olisi ollut hyödytöntä vastustaa Arsinoea. Miksi hän olisi kiusannut itseään ja Arsinoea enempää. Lisäksi hän saattoi tehdä Tertiuksen onnelliseksi. Tertius varmaan syvällä sydämessään itsekin epäili Arsinoen tarinoita, mutta halusi uskoa,”sellainen on ihmisluonto”.
Korvaukseksi Turmsin uhrauksesta Tertius luovutti Turmsille maatalon, viisitoista auranalaa viljelysmaata, molemmmat orjat ja maataloustyökalut. Turms suostui ottamaan lahjan vastaan, mutta päätti jättää maan viljelemisen orjien huoleksi, jottei hänen tarvitsisi ottaa Rooman kansalaisuutta ja pysyä Roomassa vaikkapa opettajana tai tanssijana.
Arsinoen mustasukkaisuus nosti päätään, hän piti Turmsin päätöstä myös häntä, Arsinoea, lokaavana.
Suburra
Turmsin uudessa asuinympäristössä hänelle selvisi, mikä oli ollut Arsinoen urhoollinen panos Rooman piirityksen aikana. Hänen hankkeensa kertovat taitavasta reaalipoliitikosta. Hän oli yhden yön ”keskustellut” Coriolanuksen kanssa ja saanut tämän luopumaan Rooman piirityksestä. Turms oli nämä seikat kuultuaan varma, että Arsinoen odottaman lapsen isä olisi Coriolanus.
Kun Arsinoen lapsi oli vuoden vanha hän tapasi jälleen Turmsin. Itse asiassa Arsinoe etsi itse hänet käsiinsä, sillä Turms ei ollut halunnut häiritä Arsinoen perhe-elämää.
Keskustelu alkoi tietysti Arsinoen moitteilla, mutta lopulta hän tunnusti, miksi oli etsinyt Turmsia. Hän halusi eroon Mismestä. Arsinoen konstikas ajatuskulku oli, että koska Misme oli tavallaan Turmsin tytär, hänen tulisi huolehtia Mismestä. Kylmää ajattelua Mismen äidiltä!
Turms päätti, että Suburra oli väärä paikka Mismen kasvuympäristöksi ja vei Mismen maataloonsa.
Päästyään rauhaan Arsinoen nälvimiseltä Misme alkoi kukoistaa ja Turms ajatteli, että joka kerta heidän tavatessaan Misme oli kaunistunut ja kehittynyt nokkelammaksi ja itsevarmemmaksi, hän jopa ratsasti niillä senaatin sotahevosilla, jotka Turms oli ottanut tilalleen hoidettavaksi. Misme luuli, että Turms oli hänen isänsä eikä Turmsilla ollut sydäntä kertoa totuutta. Katsellessaan Mismen levottomia silmiä ja kuullessaan tämän ivallista naurua Turms aina muisti ystäväänsä, kreikkalaista lääkäri Mikonia!
|