Muurien sisäpuolella
Turms käyttää ilmaisua muurien sisäpuolella tarkoittaen aikaa, jolloin hän ei vielä tiennyt omaa suuntaansa. Korpit olivat ennustaneet hänelle yhdeksän vuotta ja ne ilmeisesti olivat etsimisen vuosia ”muurien sisäpuolella.”
Edellisessä jaksossa saimme tutustua Arsinoen Turmsia varten laatimiin urasuunnitelmiin ja nyt Tertius Valerius ryhtyi myös kannustamaan Turmsia toimeliaisuuteen. Hän oli jopa suunnitellut Turmsille sotilaan uraa ja oli valmis ottamaan osaa kustannuksiin. Saamme ohimennen kuulla myös Tertiuksen elämän tragediasta, kun hän antoi poikansa liktorien käsiin. Nyt myöhemmin Tertius piti tekoaan kammottavana erehdyksenä, mutta kansa arvosti häntä edelleen miehenä joka uhrasi mieluummin poikansa kuin Rooman yksinvaltiaalle.
Turms ei kuitenkaan halunnut hankkia Rooman kansalaisuutta ja sodasta hän oli saanut tarpeekseen jo Dorieuksen kumppanina. Hän oli tuumaillut etruskien kulttuuria ja halusi tutustua siihen tarkemmin. Nyt hän esittikin, että hänen etruskihavainnoistaan saattaisi olla hyötyä Roomalle.
Turmsin matkalleen esittämät perusteet vaikuttavat melko köykäisiltä. Kun Tertius ja Arsinoe kuitenkin innokkaasti tukivat Turmsia tässä aikeessa, vahvistuu lukijan käsitys, että Tertiuksen ja Arsinoen varsinaisena vaikuttimena olikin vain saada Turms pois Tertiuksen taloudesta ja Roomasta.
Karjanajajan seurassa
Jo heti matkan alettua Turms joutui seikkailuun rauhoittaen karjanajajan villiintyneen lauman johtohärän tarttumalla härän sieraimiin ja puristamalla niitä, kunnes härkä rauhoittui. Näin rauhoittui myös lauma ja karjanajaja oli tietysti hyvin kiitollinen. Kun Turms kuuli, että karjaa oltiin viemässä Veijiin markkinoille hän ehdotti, että karjanajaja ottaisi hänet mukaansa pitämään karjaa kurissa. Tämä oli karjanajajan mieleen. Hänellä oli seuranaan tyttärensä, joka osasi lypsää. Karjaahan piti matkan aikana lypsää, jotta lehmien utareet eivät olisi tulehtuneet.
Tytär kertoi, että karjanomistaja, patriisi, oli vaatinut heitä myymään karjan hyvästä hinnasta, mutta hän epäili hintapyyntöä liian korkeaksi, koska kaikki patriisit olivat samaan aikaan saaneet saman ajatuksen. Koska roomalaiset patriisit pelkäsivät Coriolanuksen hyökkäystä, he olivat toivoneet voivansa myydä karjansa hyvään hintaan ennenkuin hyökkääjät ryöstäisivät karjan tai kaupankäyntimahdollisuudet muutoin sodan vuoksi menetettäisiin.
Veijin karjakauppiaat olivat muodostaneet hintakartellin, mutta roomalaiset olivat huomanneet tämän ja vannoivat, että Veijiin ei enää tuotaisi roomalaista karjaa myytäväksi. Sen vuoksi hinta olikin nyt yllättäen noussut, kun Turmsin kaitsema lauma tuotiin markkinoille. Turms haistoi tilanteen oikein ja pyysi päästä osingoille, jos hän onnistuisi tinkimään karjasta paremman hinnan kuin mitä karjanajajan isäntä oli vaatinut. Kun muistamme, että Hekate oli aina auttamassa Turmsia, kun maallisesta hyvästä oli kyse, arvaamme, että Turmsin tinkiminen onnistui. Hän saikin kaksinkertaisesti sen hinnan, jonka karjanomistaja oli vaatinut. Turms sai näin kukkaroonsa elantoaan varten pohjakassan ja erosi molemminpuolisen tyytyväisyyden vallitessa karjanajajasta.
Talvi Veijissä
Turms viipyi Veijissä kesään asti. Hän asui hyvin hoidetussa majatalossa ja nautti kaduilla ja toreilla kävelemisestä ja veijiläisten elämään tutustumisesta. Hänessä vahvistui käsitys, että Rooma oli barbaarikaupunki Veijiin verrattuna.
Turms tutustui Veijin jumalattaren temppeliin ja muisti yhtäkkiä eläneensä tämän hetken jo Eryxin temppelissä.
Kesän kynnyksellä kaupunkiin kantautui huhu, että Coriolanuksen joukot marssivat Roomaa kohti. Sen sijaan että olisi palannut Roomaan Turms matkasi Caeren kaupunkiin suuren järven rannalle. Caeressa Turms kulutti aikaansa hautojen kaupungissa. Hautojen vartija kertoi hänelle lukumoista. Turms ei oikein tahtonut ymmärtää, mitä lukumot olivat ja vartija jo peräti kyllästyi hänen kysymyksiinsä.
Kaupungissa Turms näki, kuinka eräs pariskunta osti hautauurnaa. Hän ihmetteli savenvalajalle, minkä vuoksi pariskunta ei tinkinyt uurnasta. Savenvalaja kertoi, että pyhistä esineistä maksettiin niistä pyydetty hinta ja halpa saviruukku muuttuisi pyhäksi esineeksi, kun siihen pantaisiin näiden vanhempien tyttären tuhka. Siksi hintakin oli kohtuullinen ja tinkimätön.
Turms oppi Caeressa, että kukko merkitsi etruskeille ylösnousemusta, kreikkalaisillehan kukko oli himon tunnuskuva.
Tarquinia, ikuinen kaupunki?
Tarquiniassa Turms tutustui paikallisiin, hänet kutsuttiin pitoihin ja hän kertoi kysyttäessä, mitä tiesi, myös Roomasta ja sen sisäpolitiikasta. Tarquinia oli etruskien kaupunkiliiton vahvin ja tärkein kaupunki, joten siellä vaihtuivat tiedot ja tavarat vilkkaasti. Turms kuuli siellä myös entisen matkatoverinsa Dionysioksen myöhemmistä vaiheista ja hänen uudesta suuresta merirosvolaivastostaan.
Veijin Turms oli havainnut kuvanveistäjien kaupungiksi. Tarquinia oli maalareitten kaupunki. Turms tutustui maalareista nerokkaimpaan, Arunsiin, joka maalasi mahtisuvun Velthurujen hautakammiota.Turms tarjosi Arunsille mukanaan tuomastaan viiniastiasta viiniä, jonka Aruns mielihyvin joi. Hän sanoi tyhjää seinää näyttäen, että hänen oli maalattava jotakin, jota ei ennen ole maalattu. Hän oli nähnyt, miten Volsiniissa lyötiin uusi naula temppelin pylvääseen. Se oli lukumoiden luottamuksenosoitus häntä kohtaan, eikä sitä luottamusta voinut pettää.
Hän antoi Turmsin ymmärtää, että tämän olisi nyt aika lähteä ja pehmensi tylyksi havaitsemaansa lähtökehotusta sanoen: ”Ne, jotka eivät mitään ymmärrä tyytyvät mihin tahansa kunhan siinä on tavanomaista viivaa ja väriä. Siksi maailmassa on paljon taitajia ja he menestyvät hyvin ja heille elämä on helppo. Oikea taiteilija voi kilpailla vain itsensä kanssa.”
Arunsin pyynnöstä Turms jätti viiniastiansa tämän virkistykseksi. Turms oli nähnyt jumalattaren merkin haudan kiviseinässä ja hän tiesi, että tämä tapaaminen taiteilijan kanssa oli ollut merkityksellinen. Hän, Aruns, oli niitä, jotka palaavat, sen Turms näki jo heti hänen silmistään ja kasvoistaan.
Turmsin tarina kytkeytyy jo historiallisiin tapahtumiin. Kertomuksessa mainitut kaupungit ovat vanhoja etruskikaupunkeja, Coriolanuksen nimen muistaa jo koulun historian tunneilta ja nyt alkaa vaivata, mitä järveä Waltari tarkoitti puhuessaan Veijin järvestä, samoin kuin se, kuinka kauaksi pohjoiseen Turms vaelsi. Italiassahan on etruskimuseoita oppaan mukaan ainakin Arezzossa ja Cortonassa.
Kiehtovaa on myöskin Waltarin tapa kertoa vanhoista kulttuureista: roomalaisilla oli tapana haudata vainajansa, etruskit polttivat heidät ja tallettivat vainajien tuhkan saviruukkuihin, kreikkalaiset pitivät kukkoa himon tunnuskuvana, etruskit ylösnousemuksen, kreikkalaiset olivat eteviä kauppamiehiä, mutta uskonnon asioissa etruskit tiesivät olevansa kaikkia muita kansoja etevämpiä.Etruskit olivat taitavia raudan käsittelyssä, roomalaisten varallisuuden perustana oli merisuola jne. Waltarin tunnollisuus historiallisten romaaniensa pohjatöissä on kunnioitusta herättävää, samoin hänen taitonsa yksinkertaistaa kansantalouden perusasiat. Tässä jaksossa havaitsee myös Waltarin kiihkeän suhteen kuvaamataiteisiin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20091108 (20091108) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster