Segestan hallintomalli
Kansa otti Segestassa hallinnon käsiinsä ja tämä miellytti ylimystöä, joka sai paneutua sille rakkaisiin ajanviettotapoihin: hevosten jalostamiseen, koirien kasvattamiseen ja atleettien kilpaleikkien katselemiseen. Jonkinlaista demokratisoitumista merkitsi, että rikkaat kauppiaat ja käsityöläiset saivat oikeuden hankkia maaomistuksia ja pitää koiria.
Dorieus palasi ihmisten pariin ja yritti ottaa ohjakset käsiinsä, mutta Tanakil kertoi, että paljon oli tapahtunut sinä aikana jonka Dorieus oli ollut merillä ja uudet valta-asemat oli otettava huomioon. Uudet valta-asemat merkitsivät Kartagon asemien vahvistumista. Tästä osoituksena olivat myös Kartagon lähettiläät, jotka tulivat tarkistamaan Segestan asioita ja asettamaan rajoja Segestan ja Dorieuksen vallankäytölle. Ilman Kartagon lupaa ei saanut käynnistää sotatoimia ja kaupallisissa asioissa oli noudatettava Kartagon lakeja.
Miten käy Dionysioksen miesten?
Lisäksi Kartagon lähettiläät vaativat merirosvoja eli Dionysiosta ja hänen miehiään toimitettavaksi Kartagoon, jossa heidät tuomittaisiin merirosvoudesta. Vaihtoehdot eivät olleet houkuttelevia:joko merirosvoudesta tuomittujen rangaistus olisi tulla nyljetyksi elävältä tai joutua kaivoksiin silmät puhkottuina.
Dorieus vastusti aluksi voimakkaasti luovutuspyyntöä, mutta talven mittaan hänen mielensä alkoi muuttua ja hän kävi kolmeen otteeseen tapaamassa Dionysiosta talossa, jonka Dionysios miehineen oli linnoittanut turvakseen. Dorieus toi jopa pienen säkillisen hopearahoja taivuttaakseen Dionysioksen lähtemään Segestasta.
Lähteminen ei vain ollut kovin ykinkertaista: Kartagon lähettiläät olivat takavarikoineet kolmisoudun ja Segestan asukkaat olisivat ilman muuta estäneet Dionysioksen joukkion lähdön ja tappanut heidät jo ennen kuin he olisivat päässeet kaupungin ulkopuolelle.
Dionysios antoi kartagolaisille lupauksen lähteä heidän mukanaan Egyptiin ja niin pidettiin Dionysioksen talossa meluisat lähtöjuhlat. Seuraavana aamuna kartagolaiset saapuivat hakemaan vankejaan, mutta nämä hyökkäsivätkin täysin voimin kartagolaisten kimppuun, ottivat lähettiläät panttivangeiksi ja tappoivat muut. Tämä juoni oli kunniaksi Dionysioksen maineelle etevänä strategina.
Käyttäen panttivankejaan kilpinään Dionysios miehineen pääsi aasi- ja muulikaravaanilla lähtemään Segestasta kohti Eryxia, missä he ottivat kartagolaisten sota-aluksen haltuunsa ja jatkoivat uraansa merirosvoina. Kartagolaiset lähettiläät menettivät tietysti henkensä rosvoretkien kuluessa, kuten Turms sai myöhemmin kuulla.
Dorieuksen haaveet perillisestä
Dorieus oli nyt hyvittänyt esi-isiensä kunnian ottamalla Eryxin maan kuninkuuden, mutta vallan perimys oli vielä järjestämättä. Tanakilin pojat eivät Dorieuksen mielestä tulleet kysymykseen hänen perillisinään, eihän heissä ollut kuninkaallista saati jumalallista verta, eikä Tanakil enää ollut Dorieuksen mielestä viehättävä tai edes tärkeä. Päinvastoin Dorieus oli alkanut puhutellakin Tanakilia töykeästi.
Arsinoen ja Turmsin pienokainen alkoi Dorieuksesta näyttää yhä enemmän hänen omalta lapseltaan.
Lapsen nimellä ei hänen mielestään ollut kiirettä, vaan piti odottaa oikeaa merkkiä. Tämä oli ymmärrettävästi Turmsin mielestä outoa, lapsen nimi kun ei hänen käsittääkseen millään tavoin ollut Dorieuksen asia.
Tanakil katsoi Arsinoea ja lasta sekä Arsinoen ja Dorieuksen keskustelutuokioita karsain silmin. Tunnelma alkoi olla ahdistava kuninkaantalossa, jossa Turms ja Arsinoe lapsineen asuivat Tanakilin ja Dorieuksen kanssa. Keväällä kuninkaantalon edestä löytyi veriseen vaatteeseen kääritty koiranraato, joka oli pakko ymmärtää uhkaukseksi.
Tanakil tulkitsi tämän viestin kartagolaisilta vastaukseksi heidän lähettiläittensä kaappaukseen. Lisäksi pyhä koira Krimisos alkoi olla viimeisillään, minkä Turms kuuli pikkutytöltä, joka oli vihitty koiran puolisoksi Dorieuksen valloittettua Segestan. Tyttöparka oli kovin peloissaan ja arveli, että koiran kuolema pantaisiin hänen syykseen ja hänet tapettaisiin. Hän pyysi Turmsin suojelusta. Koira oli todella niin huonona, että se ei kestänyt edes tytön keveää kosketusta, vain Arsinoen kissan nuolaisut kipeissä korvalehdissään se sieti.
Kun Turms tuli koiratalosta kotiin, Arsinoe tuli vastaan kyyneleisenä ja varoitti Turmsia, että Dorieus oli raivohullu, joka halusi tappaa Tanakilin ja Turmsin voidakseen naida Arsinoen ja ottaa tämän pojan perillisekseen. Keskustelun kuluessa Tanakil oli tullut huoneeseen ja tapansa mukaan päätti puuttua asioiden kulkuun. Hän kehotti Turmsia ja Arsinoea poistumaan ja hetken päästä kaupunkia vapisutti maanjäristys.
Pieni mitätön kivi
Järistyksen jälkeen havaittiin, että Dorieus oli kuollut. Hänen päänsä oli aivan musta. Toinen Tanakilin pojista muisti että hänen isänsä kasvot olivat myös kuolemassa aivan mustat. Asiaan ei paneuduttu syvemmin,vaan Tanakil kiirehti Turmsin ja Arsinoen matkaan lähtöä. Pieni koiranpuolisotyttö, kuninkaalliselta nimeltään Egesta, oikealta nimeltään Hanna, liittyi Turmsin seurueeseen, johon myös Mikon halusi mukaan. Turms oli järistyksen jälkeen poiminut salin lattialta pienen kiven ja pannut sen taskuunsa. Jälkeenpäin hän muisti, että tämäkin kivi merkitsi erään vaiheen päättymistä hänen elämässään. Arsinoe, vauva, Turms, Mikon ja pikku Hanna lähtivät kaupungista muiden järistystä pakoon lähtevien joukossa eikä kukaan yrittänyt heitä estää.
Seurue päätyi sikanien joukkoon. Sikaneilta he saivat kuulla, että Tanakil ei enää ollut halunnut jäädä elämään menetettyään Dorieuksen vaan oli palanut kuoliaaksi Dorieuksen hautaroviolla.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20091002 (20091002) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster