|
Virkistävälle jalkamatkalle
Dorieus patisti joukkonsa jo seuraavana päivänä marssille kohti Segestaa. Yllättävästi Panormoksen miehiä ja maaseudun maanviljelijöitä ja paimenia liittyi Dorieuksen armeijaan, mitä Mikon ihmetteli suuresti, tosin itsekin joukon mukana laahautuen.
Marssi alkoi uuvuttaa jo varsinaista iskujoukkoakin, mutta Dorieuksen taktiikka oli uuvuttaa miehet marssilla niin etteivät he jaksaisi juosta pakoon.
Ehkäpä joukko sai uutta intoa, kun metsästä ilmestyi joukko sikaneja, jotka olivat varustautuneet taisteluun sotamaalauksin, keihäin ja lingoin. Tässä joukossa oli tarina Herakleesta elänyt ja niinpä sikanit kutsuivatkin Dorieusta Erkleksi ja antautuivat tämän suojelukseen. Sikanit tiesivät, että Segestan väki soti hevosin ja ajokoirin., minkä vuoksi he eivät lupautuneet taistelemaan Dorieuksen rinnalla Segestaa vastaan. Dorieus päätti, että sikanit muodostaisivat hänen uuden valtionsa helootit, joita käytettäisiin Segestan nuorukaisten mieskuntoisuuden mittaamisessa. Nuorukainen olisi mieskuntoinen vasta tapettuaan ensimmäisen sikaninsa. Tätä Dorieus ei tietenkään kertonut sikaneille.
Taistelu alkaa..
Dorieus ilmoitti Segestaan saavuttuaan perintövaatimuksensa lähettämllä airuen muurin luoksen julistamaan, että Dorieus haastaa Segestan kuninkaan.
Segestalaiset valmistautuivat taisteluun huolellisesti kammattuina sotavaunuin, koirin ja atleetein. Hevoset ja koirat olivat segestalaisille niin arvokkaita, että muutamankin hevosen kuolema saattoi segestalaiset surun valtaan ja eloonjääneet hevoset kutsuttiin takaisin suojaan.
Nyt päästettiin koirat hyökkääjien kimppuun ja ne tekivätkin pahaa jälkea Dorieuksen joukoissa ja saivat sikanit ryntäämään suinpäin metsään. Koirien mukana tuli myös Segestan pyhä koira Krimisos. Se asettui Dorieuksen puolelle. Segestan ylhäisille se oli huonon onnen enne.
...ja päättyy
Niin kävikin, että Segestan väki oli liittynyt hyökkääjiin ja taistelu päättyi hyökkääjien voittoon, vaikka Dorieus joukkoineen oli jo selvästi alakynnessä, kun taisteluun tuli Segestan raskasaseisten rintama. Kun koirakruunu putosi Segestan kuninkaan päästä ja Dorieus sen nappasi asettaen päähänsä, Dorieuksen joukot saivat uutta puhtia ja kaupungin muureilla taistelua seuranneet arvelivat segestalaisten hävinneen, kun kevytaseiset kääntyivät pakoon ja valjakot pyrkivät takaisin kaupunkiin.
Dorieus otettiin vastaan voittajana ja Tanakilin pojat olivat vastaanottokomiteassa häntä tervehtimässä. Dorieus katsoi nyt hyvittäneensa isänsä luut. Hän vaati Filippoksen hautamuistomerkkiin uutta tekstiä, joka tekisi oikeutta hänen isälleen, mutta muita vaatimuksia hänellä ei ollut. Dorieuksen joukot ihmettelivät, miksi he olivat taistelleet, kun ryöstely oli kielletty, eikä heille ollut tulossa mitään sotasaalista.
Dorieuksen käsittämätön päättäväisyys, joka oli kantanut hänet yli valtavien fyysisten ponnistusten ja antanut hänelle taidon puhua joukot mukaansa, oli nyt poissa. Dorieus oli kuin tahdoton nukke.
Tanakil ja hänen poikansa ottivat ohjat käsiinsä, Mikon virvoiteltiin hoitamaan lääkärin tehtäväänsä, pyhän koiran ulina saatiin vaikenemaan, kun hänelle annettiin pikkutyttö seuraksi, Dorieus saateltiin koiranhajuiseen kuninkaantaloon lepäämään ja Dionysioksen miehet alkoivat miettiä, että Dorieuksen lupaukset tiluksista eivät oikeastaan heitä, merenkulkijoita, enää viehättäneetkään.
Miehet muistelivat kuolleita tovereitaan ja Likymnios, joka luuli Dorieuksen herättäneen hänet eloon taistelutantereella, yritti vaatia takaisin tovereilleen taistelupäivän aamuna antamiaan lahjoja, jotka hän oli luovuttanut siinä vakaassa uskossa, että heittäisi henkensä taistelussa.
|