|
Krinippoksen ja Kydippen osingot
Ennenkuin Dionysios sai takaisin Krinippoksen huostaan uskotun aarteensa käytiin pitkät neuvottelut. Krinippos haetutti vielä Kydippen pehmittämään lähtijöiden mieltä:”Minut voit laiminlyödä ja poikaani vaikka potkaista, kunhan sitä runsaammin muistat lähtiessäsi Kydippeä.”
Turms muisti jo vihdoin kertoa Arsinoen viestin. Dionysios määräsi hajottamaan merkkirovion ja keräämään miehet kokoon vähin äänin.
Krinippos mainitsi ulkonaliikumiskiellosta ja arveli, että lähtijät voisivat rauhassa toimittaa uhrinsa ja
suunnitteli lähdön yksityiskohtia niin, ettei hänen maineeseensa jäisi tahraa, vaikka hän oli koko talven suojellut merirosvoja.
Kun Krinippos oli hyvästelty ja Dionysioksen lähimmät olivat uhraamassa jumalille Dorieus purskahti nauruun:” Krinippokselle tuleekin enemmän selittämistä Kartagon neuvostolle kuin hän luulee kuullessaan meidän laskeneen maihin Eryxissä ja aloittaneen sotaretken Segestaa vastaan!” Dionysios myönteli.
Krinippoksen voittopuolelle Dionysios laski paitsi melkoista osaa merirosvoaarteesta myös sen, että Himeraan kohta syntyisi joukko vauvoja, joiden perimässä olisi fokaialaisia ominaisuuksia. Tästähän kuka tahansa valtias voisi olla tyytyväinen.
Yön pimeydessä lastattiin laivat ja Dionysios kehotti Turmsia hankkimaan heille hyvän lähtötuulen. Turms tunsi itsensa aivan voimattomaksi ja ymmärsi, mitä Lars Alsir oli sanoessaan Turmsin sitoutuneen maahan tarkoittanut: hän olit sitoutuessaan Arsinoeen menettänyt voimansa.
Taisteluun
Dionysioksen merisotapäällikön kyvyt joutivat heti kokeeseen, sillä hän oli päättänyt hyökätä heitä läheisessä poukamassa odottelevien kartagolaisten sotalaivojen kimppuun. Päivän sarastaessa Dionysioksen laivue olikin kartagolaisten kimpussa. Yllätyshyökkäys tuotti toivotun tuloksen, sillä vaikka kartagolaisten alukset saatiin heti vesille ja miehet aseisiin heidän toimistaan puuttui järjestelmällisyys. Perämiehet antoivat ristiriitaisia käskyjä, rummunlöyjät hätäilivät ja airot sotkeutuivat toisiinsa.
Toinen kartagolaisaluksista murskattiin rikki ja toinen vetäytyi kovaa vauhtia rantaan, josta Dionysioksen laivuetta ammuttiin nuolilla. Dorieus katseli menoa ja pyysi päästä maihin torjumaan Kartagon miehiä kunnes saisi heidän aluksensa sytytetyksi. Dionysios suostui ja Dorieus suostutteli avukseen toisen viisikymmensoudun ja pari sytytysvälinein varustautunutta miestä.
Yksin kilpineen ja keihäineen Dorieus taisteli rannassa ja tappoi kartagolaisten miehistöstä ainakin yhden päällikön ja useita muita. Vaikka hän haavoittui, se ei estänyt häntä jatkamasta hyökkäystään ja lopulta kartagolaiset pakenivat metsään. Dorieus pelastettiin ja Mikon ryhtyi hoitamaan hänen haavojaan. Nyt saapui kannelle Arsinoe pukeutuneena hyvin kevyesti. Dionysios ja miehistö alkoivat tuijottaa häntä ja Dorieuksen hoivaaminen oli unohtua.
Arsinoe alkoi ylistää Dorieuksen urheutta ja taistelukykyä ja sai Dorieuksen lahjoittamaan hänelle sotalaivan päällikön ketjun, vaikka Arsinoe muodon vuoksi vähän estelikin.
Arsinoe häädettiin kannen alle, jotta aluksen miehet eivät olisi unohtaneet työtehtäviään, mutta onnistui sitä ennen saamaan Dionysioksen komeat korvakorut lahjaksi.
Väärä suunta?
Kun oli purjehdittu joitakin päiviä Dorieus alkoi olla huolissaan matkan suunnasta. Dionysios katsoi viisaimmaksi sulkea Dorieuksen laivan keulakomeroon, jotta tämä ei sotkeutuisi navigointiin. Miehistö ei tiennyt olisiko Dionysioksen vai Dorieuksen puolella, tunnelma oli jo sellainen, että kapina laivalla ei ollut kaukana, mutta Dionysios sai väen vakuuttumaan oman suunnitelmansa paremmuudesta.
Laivue rantautui veden hankkimista varten ja joutui byrokratian hampaisiin. Rannalla Dionysioksen laivueelta tivattiin purjehduslupaa ja koska sellaista ei ollut näyttää, laivue lähti merelle. Sitä seurasi tyrheenien kaksi laivaa, jotka sitten hyökkäsivätkin Dionysioksen laivueen kimppuun. Siitä hyökkäyksesta selvittiin, tosin melkoisin tappioin, mutta lisää oli luvassa.
Turms laskeutui kannen alle varoittamaan Arsinoea uhkaavasta vaarasta, sai kuulla Arsinoen odottavan lasta ja sai voimansa takaisin. Hän nousi kannelle ja aloitti vimmaisen tanssin nostattaakseen tuulen. Nousi myrsky, johon etruskit eivät olleet osanneet varautua ja näin Dionysioksen laivue pääsi takaa-ajajista eroon. Eivät Dionysioksenkaan alukset vaurioitta selvinneet, mutta aamun tullessa tuuli asettui navakaksi purjehdustuuleksi ja matka jatkui. Lopulta laivue kohtasi rauhallisen kalastajaveneen, josta kolme kalastajaa otettiin vangeiksi.
Merenkulkijat saivat kuulla, että he olivat purjehtineet saarten väärää puolta ja joutuneet nyt vaikeakulkuiselle reitille.
Koska Dionysios oli saanut kalastajilta arvokasta tietoa ja saalistakin ja kun hän ymmärsi kalastajien atraimista, että kalastajilla oli yhteyksiä etruskeihin, hän katsoi parhaaksi lepyttää kalastajia: vene jätettiin ehjäksi ja kaloista annettiin maksu. Jotta läheisessä suuressa saaressa ei olisi saatu tietoa Dionysioksen laivueesta, keittotulia ei saanut sytyttää.
|