”Mihin he tavoistas pääsevä!”
Tuo toteamus tulee mieleen, kun joutuu seuraamaan Arsinoen vakuuttelua ja Turmsin mustasukkaista tivaamista. Oli tietysti selvää, että Mikon oli asettunut aviomiehen asemaan, kun Arsinoen oli käsketty muistuttaa Auraa ja hänellehän oli taito näyttää siltä, kenet katsoja halusi nähdä! Mutta entä Dorieus, joka niin suojelevasti käyttäytyi Arsinoea kohtaan, oliko hänkin nauttinut Afroditen ex-papittaren suosiosta?
”Mitään väärää ei meidän välillämme tapahtunut”, vakuutti Arsinoe, mutta kun muistamme, mitä kaikkea oli kuulunut Afroditen papittaren velvollisuuksiin, Arsinoe saattoi tietenkin vilpittömin mielin vakuuttaa, ettei mitään väärää ollut tapahtunut. Tietenkin Arsinoe tajusi, että Turms oli mustasukkainen ja yritti parhaansa mukaan vakuuttaa tälle, että moinen tunne oli turha.
Kun Arsinoe vannoi viattomuuttaan, Turms havaitsi jotain epäröintiä ja päätti kysyä suoraan Dorieukselta saadakseen tietää totuuden.
Kehen nyt enää voi luottaa
Selvää on, että Dorieuksen mielenlaatuun ei kuulunut keksiä totuudenvastaisia selityksiä. Hän kertoi, että Arsinoen houkutus oli ollut vastustamaton Hänellä oli vain yksi pyyntö, ettei Turms kertoisi asiasta Tanakilille, sillä Dorieus ei halunnut loukata Tanakilia, jonka suhteet tulisivat olemaan arvokkaita Dorieuksen valloitushankkeissa.
Turmsille oli nyt valjennut, että koska Dorieuskin oli pettänyt hänet, hän ei voisi luottaa kehenkään. Arsinoe havaitsi Turmsin palatessa tämän synkän mielenvireen ja yritti vielä kerran selittää kaiken parhain päin väittäen Dorieuksen valehdelleen. Turms kuitenkin tunsi Dorieuksen niin hyvin, että tiesi tämän kykenemättömäksi valehtelemaan.
Arsinoe osasi toki omilla keinoillaan lohduttaa Turmsia saattaen ”sokaisevan pilven hartioille, josta katsoen valhe ja pettäminenkin olivat ihan pientä!”
Purjehduskausi käsillä
Waltarin tapa kuvata yksityiskohtia on ihailtava. Hän tuntuu eläneen Dionysioksen miehistön kanssa talvea, sillä muuten on vaikeaa ymmärtää, miten hänelle on tullut mieleen kertoa miten talven pulskistamat miehet joutuivat puhkomaan uusia reikiä rintahaarniskoidensa, suomuhameidensa ja säärisuojuksiensa kiinnityshihnoihin!
Muitakin ongelmia lähtöaikeet toivat mukanaan. Miehistön oli hankkiuduttava eroon uusista, talven aikana hankkimistaan perheistä. Krinippos määräsi elatusmaksun maksettavaksi niille naisille, jotka eivät lähtisi miesten mukana merimatkalle. Miten modernia!
Miehistö oli joutunut taikauskoisen viettelyksen valtaan ja teettänyt kuljeksivalla tietäjällä ”suojelevan noidanmerkin” hartioihinsa. Dionysios aavisti pahaa: merkki oli kartagolaisille osoitus siitä, että henkilö oli merirosvo, jonka saa nylkeä elävältä!
Dorieus ehdotti, että sovittaisiin työnjaosta: hän olisi päällikkö maissa ja Dionysios merellä. Dorieus näet suunnitteli edelleen Eryxin maan valtaamista perintöoikeutensa perusteella. Huvittava kohtaus syntyi, kun Dionysios selitteli:”Vaikka siis pääsisimme Massiliaan, minne emme ole menossa, rauhoitu, Dorieus..”
Arsinoe oli käynyt ostoksilla ja ostosmatkallaan havainnut, että koko kaupunki tiesi Dionysioksen lähtöaikeesta. Hän oli hankkinut kissan, joka oli suurelle osalle miehistöä vieras otus. Kävi ilmi, että kissan oli myynyt Turmsin tuttu Lars Alsir, jolla oli ollut viesti Turmsille. Arsinoe oli kuullut, että kauppiaat olivat päättäneet olla myymättä mitään Dionysioksen miehistölle. Dionysios päätti heti, että oli uhrattava Poseidonille, jotta uhrieläimistä saataisiin evästä aluksiin.
Lopulta Arsinoe muisti Lars Alsirin viestin: kaksi Kartagon sota-alusta on väijymässä Himeran länsipuolella ja alttarin luoksen muurien ulkopuolelle on rakennettu rovio, joka sytytetään merkiksi sota-aluksille, jos Dionysioksen laivue lähtee yöaikaan merelle.
Turms totesi, että tämä viesti oli pikimmin saatettava Dionysioksen tietoon. Pieni viivytys tosin aiheutui Arsinoen vaatimasta jäähyväissuudelmasta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20090903 (20090903) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster