|
Turms ja suojelushenki
Turms oli päättänyt saada Arsinoen mukaansa ja hiipi yöllä temppeliin, onnistuen pääsemään temppelialueelle tulematta nähdyksi. Kutsuttuaan taivaan voimia hän näki henkiolennon, joka kertoi olevansa hänen suojelushenkensä ja varoitti Turmsia liittoutumasta sen paremmin Artemiksen kuin Afroditeen kanssa.
Zarathustran mietteet palasivat mieleen suojelushengen sanoista:”..Turms, suurin rohkeus on uskoa olevansa enemmän kuin vain ihminen.”
Kohtaaminen suojelushengen kanssa oli lisännyt Turmsin itsevarmuutta ja täynnä luottamusta omiin voimiinsa hän lähti tapaamaan temppelin pappia.
Tapaamisesta tuli voimien mittely, joka päättyi niin, että lannistettuaan papin luoman käärmeen Turms vakuutti papin yliluonnollisista voimistaan ja tämä suostui luovuttamaan Arsinoen, mutta vain niin, että kaikki saisivat luulla Arsinoen tuleen ryöstetyksi.
Pappi epäili Arsinoen intoa suostua suunnitelmaan, mutta Turms totesi kylmästi, että nyt ei ollutkaan kysymys papin mielipiteistä tai Arsinoen mielihaluista, vaan hänen,Turmsin tahdosta. Pappi myöntyi lopulta, mutta Arsinoe, oikealta nimeltään Istafra, oli raivoissaan, kun hänet herätettiin kesken unien ja vielä enemmän raivoissaan kuullessaan, että hänen kohtalonsa oli ratkaistu hänen nukkuessaan.
Pappi vaati Turmsia vihkiytymään jumalattaren palvelijaksi, mutta Turms muisti suojelushenkensä varoituksen ja kieltäytyi korskeasti sitoutumasta jumalattareen, jolta otti vastaan lahjana Istfran!
Pappi oli ennustanut, ettei Turms enää kokisi yhtään rauhan hetkeä otettuaan Arsinoen/Istafran mukaansa ja tämä ennustus näytti toteutuvan heti, kun pari pääsi majatalon seinien suojaan. Arsinoe alkoi sähistä kuin leopardi ja syytää foinikiankielisiä kirouksia Turmsille, kunnes Turms sulki hänet syleilyynsä.
Ensimmäinen kiista koski kuukivistä kaulakorua, jota Turms oli kuljettanut kaulassaan. Toinen riita syntyi Arsinoen vaatetuksesta. Näistä hankaluuksista selvittiin taas Tanakilin neuvokkuuden avulla. Hän toi Auran kauneimmat vaatteet, jotka Arsinoe jotenkuten hyväksyi ja matkaan lähdettiin auringon noustessa.
Paluu Himeraan
Viisi oli lähtenyt Himerasta, viisi palasi, joten paluu ei juurikaan herättänyt huomiota. Dionysiokselta matkailijat saivat kuulla, että Miletos oli kukistettu, vapauden tanssit oli tanssittu. Dionysioksen käsityksen mukaan nämä seikat olivat kiirehtimässä heidän lähtöään Massiliaan. Ongelmia aiheutti Dorieus, joka oli saanut päähänsä, että hänen oli otettava haltuunsa Segestan ja Eryxin maat, joihin hänellä oli mielestään oikeus Herakleen jälkeläisenä. Tähän hankkeeseen hän tarvitsisi Dionysioksen alukset ja miehet.
Keskustelun edetessä kävi ilmi, että Mikon oli kohdellut Arsinoeta puolisonaan Aurana, Arsinoellahan oli kyky muuttaa kasvonsa niinkuin halusi ja häntä oli matkan alussa kehotettu näyttämään Auralta! Kun asia valkeni Turmsille hän oli valmis hyökkäämään Mikonin kimppuun, mutta Dorieus ehti ennen häntä. Käsikähmä päättyi, kun Dionysios kiinnostuneena totesi, että näkisi mielellään naisen, joka oli saanut kolme miestä noin pois tolaltaan.
Samassa Arsinoe ja Tanakil astuivatkin sisään ja Arsinoe suuntasi koko viehätysvoimansa Dionysiokseen. Turms yritti estellä Arsinoeta, mutta menestyksettä. Juuri ennen kuin Dionysios lankesi viettelykseen, hän havahtui ja ryntäsi ulos. Arsinoe puolestaan kutsui luokseen Turmsin, sillä hänellä oli Turmsille puhumista!
|