Mikonin ja Auran yhteinen tarina päättyy
Mikon ja Aura saapuivat aamulla temppelista uupuneina ja Mikon kehaisi saaneensa Afroditeelta vallan, jolla hän pystyi pitämään Auran hiljaisena. Turms ehdotti kokeiltavaksi, olisiko jollakulla muullakin valta saada Aura haltioitumisen tilaan. Mikon halusi osoittaa Turmsille, että vain hänellä oli tuo ominaisuus. Niinpä päätettiin tehdä koe: Turms hipaisi Auran rinnan kärkeä. Aura joutui niin voimakkaan haltioitumisen tilaan, että heitti henkensä siinä paikassa. Näin oli Mikon vapautunut liitosta, johon oli tavallaan tahtomattaan joutunut ja läsnäolijat vakuuttuivat jumalattaren voimasta.
Talon isäntä vakuutti, että Auraa oli ylistettävä onnelliseksi, kun hän sai kuolla jumalattaren lähellä, kuolinrovio hopeahaavoista marmorilattialla jumalattaren lähteen luona. Talon isäntä ja Tanakil ryhtyivät järjestelemään hautausmenoja.
Dorieus leikkasi surun merkiksi tukun hiuksia päästään ja yritti lohduttaa Mikonia:”Helposti saatu on helposti menetetty.” Turms puolestaan vakuutti, että onneton koe ei ollut hänen vaan Mikonin syy. Lohdutukseksi hän mainitsi, että ajan mittaan Auran herkkyys olisi voinut kehittyä niin, ettei miehen olisi tarvinnut kuin katsoa häntä, niin Aura olisi heti vaipunut ekstaasiin. Mikon antoi näiden näköalojen lohduttaa itseään ja alkoi hetken päästä jo pitää selvänä, että olisi ollut vain ajan kysymys, milloin ”kohtaus” olisi ollut liian voimakas Auran hengelle. Hautajaismenojen aikana Mikon oli jo vakuuttunut, että tämä liitto oli ollut erehdys. Hän mietiskeli, että pitkä ikä ei suinkaan ole jumalien suopea lahja, vaan osoitus ihmisen hitaudesta ja itsepäisyydestä, jos ihmisen tarkoituksen toteuttaminen vaatii pitemmän ajan kuin jonkun toisen.
Turmsin yö jumalattaren luona
Pappi tutki Turmsin, voiteli hänet kirpeällä voiteella, peitti villavaipalla ja lähetti temppeliin.Turms kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta pappi sanoi sen olevan Turmsin oma asia. Niinpä Turms jäi temppeliin näkemään omia uninäkyjään, kunnes jumalattaren papitar saapui. Turms oli tuntevinaan tämän Dioneksi, tytöksi jonka oli tavannut vuosia sitten Jooniassa.
Turms luuli jumalatar Artemiksen kutsuvan häntä ja papitar lupasi vapauttaa hänet tämän vieraan jumalattaren vallasta, jos Turms sitoutuisi palvelemaan vain Afroditea. Turms vannoi aina kuuluneensa Afroditelle. Afrodite tai hänen papittarensa antoi erilaisten näkyjen vaeltaa Turmsin tajunnassa ja lopulta Turms näki Kydippeen, mutta kohtaaminen oli tyly, Turms vieraantui Kydippesta eikä tuntenut enää muuta kuin vastenmielisyyttä Kydippeä kohtaan.
Papitar puolestaan oli loukkaantunut siitä, että Turms oli niin haltioituneestai kutsunut Kydippeä ja äkäili nyt Turmsille vaatien tätä heti lähtemään Eryxistä. Papitar väitti Turmsin tietävän jumalattaresta enemmän kuin hän, papitar, joka oli ymmällään siitä, mitä oli tapahtunut.
Turms antoi papittarelle nimen Arsinoe ja vaati tätä lähtemään kanssaan, ties minne. Arsinoe kauhistui ajatusta, hän oli niin hyvin edennyt urallaan, Afroditen papittarena hänellä ei ollut hätäpäivää. Hän oli havainnut, että Eryxin temppeli oli koko läntisen meren avioliittotoimisto.
Turms jatkoi taivutteluaan ja vaati saada edes tavata Arsinoen:” Arsinoe, synnyit minua varten tkä jumalatarta varten ja minä synnyin sinua varten. Siksi minun oli tultava Eryxiin. Olen perillä, olen vapaa, olen voimakas, mene siis, ellemme kohtaa päivällä, kohtaamme yöllä...”
Raportti papille ja Tanakilille
Aamun valjetessa pappi saapui temppeliin ja halusi kuulla, mitä yön aikana oli tapahtunut. Turms kertoi jumalattaren parantaneen hänet rakkaudesta Kydippeen. Pappi halusi kuulla tarkemman selonteon, mutta Turms kertoi vain sen, minkä näki parhaaksi. Kohtauksesta Arsinoen kanssa hän ei puhunut.
Sitävastoin Tanakil sai kuulla enemmän ja joutui jopa Turmsin apuriksi Arsinoen taivuttelussa. Turms ehdotti, että Tanakil keskustelisi papin kanssa ja väittäisi tarvitsevansa neuvoja joita vain toinen nainen voisi antaa. Ehkä pappi päästäisi hänet Arsinoen puheille. Kun Tanakil edelleen osoitti haluttomuutta, Turms vetosi jumalattareen:”Jumalattaren nimeen vaadin sinua täyttämään pyyntöni. Muuten hän luopuu sinusta.”
Tanakil oli tulevan onnensa rakentanut jumalattaren suosiolle. Sitä hän ei voinut vaarantaa. Niinpä Tanakil otti tehtävän suorittaakseen ja tehokkaaseen tapaansa onnistuikin saamaan Arsinoen puutarhan penkille. Näin Turms kohtasi Arsinoen. Kohta paikalle lehahti Tanakil, joka ankarasti moitti Arsinoen ja Turmsin tapaa seurustella keskellä kylää keskellä päivää syleillen ja suudellen.
Myrsky nousee ja laantuu
Myrsky oli nousemassa ja Tanakil oli varma, että Turms ja Arsinoe olivat säädyttömällä käytöksellään herättäneet kuolemattomien vihan, joka nyt lankesi ihmisten päälle myrskynä.
Arsinoe ja Turms vetäytyivät sisätiloihin. Luonnonvoimien myrskytessä ulkopuolella tunteet riehuivat myrskyisinä sisällä. Tanakil saapui virvokkeineen ja ihmetteli, etteivät Turms ja Arsinoe pelänneet edes myrskyn raivoa, joka oli lennättänyt talojen kattoja, luhistuttanut seiniä ja vahingoittanut ihmisiä.
Turms lausui:”Vaikene tuuli, tyynny myrsky, en tarvitse sinua enää.” Myrsky laantui.
Tanakil kauhistui. Eilen Turms oli saanut Auran hengiltä ja nyt myrskyssä vahingoittanut ihmisiä.
Myrskyn jäljiltä alkoi ryhmä kokoontua, Mikon tuli pää kivistäen vakuuttaen, ettei hän ollut syypää pudonneisiin kattoihin. Dorieus saapui haaveillen taistelusta. Tanakil arveli, että vaikka myrskyä ei voitaisikaan lukea heidän syykseen, muukalaisina heidän oli parasta lähteä kaupungista, sillä onnettomuuksien tullessa muukalaiset saavat aina syntipukin osan. Näin päätettiin. Sitä ennen Tanakil ja Arsinoe kävivät ostamassa uudet päivänvarjot entisten, myrskyssä repeytyneiden tai kadonneiden tilalle.
Arsinoe toivotti hyvää matkaa ja lähti seurueesta hypähdellen kevyesti yli myrskyn kasaamien esteiden.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20090820 (20090820) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster