|
Kydippen tapaaminen
Tyranni Krinippos poti vatsaansa, johon lääkäri Mikonin mukaan Krinippos oli niellyt valtaa, syömään sisältäpäin kuin krapu. Kuulostaa syövän määritelmältä.
Krinippoksen suhde valtaansa näyttää ristiriitaiselta:toisaalta hän katuu sitä, että otti vallanpitäjän huolet niskoilleen ja toisaalta miettii, ettei edes taikakalujensa avulla taitaisi saada kansalaisia enää äänestämään itseään. Lääkäri Mikonin sairaskäynneille tyrannin luo seurasi Turms – uteliaisuudesta, kuten hän kertoo - ja näin hän joutui Krinippoksen pojantyttären Kydippen lumoihin.
Kydippe on niitä Waltarin naishahmoja, jotka vaivattomasti käyttävät kauneuttaan ja viehätysvoimaansa. Kydippe liverteli isoisälleen, että tämä näytti ryysyissäänkin yksinvaltiaalta, mutta pojan ja pojantyttären oli koristauduttava erottuakseen kansasta ja voidakseen siten paremmin vahvistaa yksinvaltiaan auktoriteettia.
Matkaan
Tanakil ja Dorieus olivat päättäneet lähteä Eryxiin, jumalatar Afroditea kunnioittamaan ja Turms arveli tämän matkan olevan avuksi hänelle hänen hakiessaan Kydippen suosiota. Mikon ja Aura olivat myös lähdössä.
Tätä matkustuspäätöstä lukiessani tulin ajatelleeksi, että Waltarin teoksista ainakin Mikael Karvajalka kuvaa vaeltamista läpi Euroopan jaTurms on jo vienyt meidät Jooniasta Sisiliaan. Useita amerikkalaisia filmejä kutsutaan roadmoveiksi, sillä ne kuljettavat kuvattavansa paikasta toiseen, joskus läpi koko Amerikan mantereen. Samalla ne ovat matkoja vaeltajan mielessä. Tässä merkityksessä Waltarin useimmat romaanit ovat ”roadstoryjä”, sillä päähenkilön mielenliikkeitä ne kuvaavat vähintään yhtä tarkasti kuin vaelluksen ulkoisia puitteita.
Matka Eryxiin merkitsee Turmsille yhä syvemmän tuntemuksen saavuttamista itsestään.:”Minä, Turms, joka vaelsin Himerasta Eryxiin, olin toinen mies kuin hän, joka kerran tanssi myrskyssä pitkin Delfoin tietä.....Siten elämäkin jaksoineen on syntymistä yhä uudelleen..”
Dorieus oli luullut löytävänsä isänsä muistoja matkalla Eryxiin, mutta Segestassa muistettiin aivan toinen spartalainen, Filippos Krotonista. Dorieus oli vihainen ja ihmeissään, mutta onneksi hänen villavaippaansa pesiytyneet pikkulinnut toivat hänelle hänen kaipaamansa ennusmerkin ja niin jatkettiin matkaa kohti Eryxia.
Eryxissa
Ensimmäinen aamu Eryxissa oli Turmsille pelottava, hän tunsi olevansa yksin maailmassa eikä hän enää uskonut jumalia. Jumalattaren lähteen luona Turms kuitenkin tunsi taas voimiensa palaavan.
Tanakil neuvotteli papin kanssa ja sovittiin siten, että seuraavan yön Tanakil ja Dorieus valvoisivat jumalattaren temppelissä, seuraavan yön Mikon ja Aura ja kolmantena yönä olisi Turmsin määrä kohdata jumalatar.
Odotellessaan vuoroaan Mikon ja Turms kuuntelivat paikallisten tarinoita karthagolaisista, jotka merenkulkijoina olivat vailla vertaa, purjehtineet pohjoiseenkin kunnes meri muuttui jääksi ja länteen, kunnes laivat tarttuivat levämereen!
Dorieus ja Tanakil olivat jumalattaren luona päättäneet mennä naimisiin. Turms kauhisteli Dorieuksen päätöstä, mutta tämä vakuutti, että oli kolme syytä, miksi tuo liitto olisi onnekas:Tanakil oli Afroditen ansiosta maailman kaunein nainen, hän oli rikas ja hänellä oli vaikutusvaltaisia suhteita. Myöhemmin vielä Tanakil kävi Turmsille selittämässä aiottua liittoa ja totesi, että Dorieus taisi olla liian tyhmä kuninkaaksi Sisilian vaikeissa poliittisissa oloissa mutta että hänellä, Tanakililla ei kuitenkaan olisi mitään sitä vastaan, jos Dorieus sen lisäksi että tekisi hänestä paitsi kunniallisen naisen mtyös kuningattaren.
|