|
Dorieus vihreällä oksalla?
Ystävykset parantelivat kohmeloaan Tanakilin juhlien jälkeen ja vähitellen he alkoivat kaivata trionsa kolmatta jäsentä, Dorieusta, peläten, että tälle olisi käynyt huonosti. Rohkaisuryyppyjen voimalla Tanakilin taloon palanneet havaitsivat kuitenkin, että Dorieus oli jo melkein isännän asemassa Tanakilin talossa. Ainoastaan Tanakilin puuttuvat etuhampaat näyttivät olevan Dorieuksen tulevan onnen ja menestyksen tiellä.
Suurempi ongelma juhlista koitui Mikonille. Tyttö, joka oli tanssinut hänelle, oli tullut mykäksi. Dorieus lohkaisi vitsin ja huomautti, että parasta mitä jumalat saattoivat miehelle antaa oli mykkä aviovaimo! Tanakil kuitenkin piti puheenvuoronsa ja viittasi siihen, että kaupungin tyranni Krinippos oli köyhien puolustaja, kun köyhä meni valittamaan kärsimäänsä vääryyttä, Krinippos ponkaisi liikkeelle kuin kirppu olisi purrut häntä takapuolesta. Jos mykän tytön asiaan ei yritettäisi saada korjausta, Tanakilin talo joutuisi huonoon valoon ja muukalaiset perisi hukka.
Tanakil lähetti hakemaan tyttöä, joka kohta saapuikin vanhempiensa seurassa. Heti Mikonin nähtyään tyttö puhkesi puhumaan, joten Mikonin maine taitavana lääkärinä kasvoi välittömästi.
Turms, Mikon ja Dorieus asettuivat asumaan Tanakilin taloon ja välillä avustivat Dionysiosta uponneiden aarteiden sukeltelussa, sillä yksi aluksista oli rysähtänyt keskeltä poikki ja sen kantamat aarteet olivat valuneet meren syliin. Aarteiden ansiosta Himeran kaupungissa alkoi jatkuva juhlien aika niin, että tyranni Krinippos jo kauhisteli elämän menoa, joka piti asukkaat unessa pitkään aamuisin ja juhlimassa öisin, kun kaupungin tapa oli aikaisemmin ollut aivan päinvastainen.
Mikonin tanssijatyttö tuntui menettävän puhekykynsä aina kun joutui pois Mikonin luota ja niinhän siinä sitten kävi, että Mikon ja tyttö, nimeltään Aura, vihittiin juhlallisin menoin. Mikonille selvisi, että Auralla oli pythioiden ominaisuus vaipua hurmoksiin.
Merenkulkijat linnoitustöissä
Krinippos oli tutkinut taikakalujaan ja saanut varoituksen kaupunkia uhkaavasta vaarasta. Hän vaati kaikkia kaupungin asukkaita, Dionysioksen miehistö mukaan luettuna, ryhtymään rakennustöihin, jotta kaupunki saataisiin kunnolla linnoitettua.
Kun riita kreikkalaisen ja foinikiailaisen kyynärän käytöstä linnoituksen korkeutta mitattaessa oli saatu ratkaistua kaupunkilaisten elämä palautui tavanomaiseksi, jopa ulkona liikkumista yöaikaan alettiin valvoa ja sakottaa, samoin kuin liian myöhään nukkumista.
Dionysios kehotti Turmsia hakeutumaan tyrheenien tuttavaksi, jotta saataisiin tietoja merestä ja sopivista reiteistä keväistä Massiliaan purjehdusta varten. Tyrheenejä kutsuttiin myös etruskeiksi.
Turms teki työtä käskettyä ja lähti tyrheenien kauppataloon. Jo astuminen kauppatalon pihaan aiheutti Turmsille tunteen kuin taivas olisi synkentynyt ja maa vavahdellut hänen jälkojensa alla. Hän tunsi tulleensa vieraiden jumalien valtapiiriin. Kauppahuoneen esimies tuli talon sisähuoneista ja havaittuaan Turmsin viittasi muut pois huoneesta ja puhutteli Turmsia vieraalla kielellä. Käännettyään puheensa kreikaksi hän kysyi Turmsilta, teeskentelikö tämä vai oliko kieli tosiaan hänelle outo.
Turms kertoi olevansa joonialaista sukujuurta ja menettäneensä salaman iskusta muistinsa vanhemmistaan ja alkuperästään, mutta kehotti isäntää kertomaan enemmän etruskeista. Tämä kertoi, että etruskit tiesivät asioista enemmän kuin kuin luultiin ja Dionysioksen merisodastakin enemmän kuin Dionysiokselle ja hänen miehilleen oli terveellistä, mutta vakuutti, että etruskit osasivat myös säilyttää salaisuuksia.
Hän myös antoi Turmsille lahjan, tämän kasvojen vuoksi ja vakuutti ettei sormenpäälläänkään kajoaisi Turmsiin, koska tämä oli se mikä oli, kertoi nimekseen Lars Alsir ja halusi puhua jumalista. Turms kertoi menettäneensä salaman iskusta muistinsa vanhemmistaan ja alkuperästään.
Lars Alsir kertoi, että etruskeilla oli kaksitoista jumalaa niinkuin muillakin, mutta sen lisäksi hunnuttautuneet jumalat, joiden lukumäärää ei kukaan tiennyt. Turms koki ilmestyksen ja näki hunnuttautuneen.
Lars Alsir vakuutti Turmsille tämän olevan etruskilaista syntyperää ja salamalla jumalten valitsema ja sanoi, että tämän on turhaa yrittää valita itse tietään elämässä, sillä jumalat kuljettaisivat tätä niinkuin haluaisivat. Hän myös varoitti Turmsia paljastamasta itseään tai kerskumasta syntyperällään.
Turms kertoi Dionysiokselle, että tyrheenit olivat epäluuloista väkeä eikä heiltä saanut hyödyllistä tietoa edes lahjomalla. Dionysios oli pannut alulle uuden sotalaivan rakentamisen ja vannoi päihittävänsä sellaiset tyrheenit, jotka yrittäisivät estää häntä ja hänen laivuettaan pääsemästä Massiliaan.
Talvi kului siis työn touhussa, linnoitustöiden ja laivanrakennuksen parissa.
|