Ongelmia rantautumisessa
Kolmen viikon purjehduksen jälkeen Dionysioksen laivue oli päässyt Sisilian rannikon tuntumaan. Miehet näkivät vuoren jättiläisvarjon ja savuhatun sen päällä, ja tämä oli varma merkki. Nyt alkoi kiivas mielipiteen vaihto siitä, pitäisikä mennä maihin vai jatkaa. Dionysios oli jatkamisen kannalla ja kuten aina, sai tahtonsa läpi. Miehistö kannustettiin vielä soutamaan läpi salmen, joka oli ollut satojen laivojen surma. Mikä salmi? Yön hiljaisuudessa Dionysios uhrasi foinikialaiset luotsit. Uhrista huolimatta laivueen miehistöt saivat ponnistella kaikin voimin selvitäkseen salmesta.
Salmen läpikulusta vaadittiin veroa, mutta Dionysios kertoi laivojen olevan sotalaivoja, joiden ei kuulu maksaa veroa. Laivue oli matkalla uusille asuinsijoille, kuten Dionysios kertoi veronkantajille, jotka saivat kuunnella miesten kertomusta Dionysioksen uroteoista Laden meritaistelussa. Verot jäivät perimättä.
Salmesta selviytymisen kunniaksi Dionysios uhrasi foinikialaisen jumalan, joka oli laivan keulassa pelastanut heidät ainakin ajoittain foinikialaisilta. Uusia vesiä ei foinikialaisjumala enää tuntenut, joten se sysättiin mereen.
Nyt Dionysios käski miehistön levolle, jotta unien perusteella tiedettäisiin, missä olisi syytä nousta maihin. Aikaisemmin jo Dionysios oli torjunut miesten toiveen päästä maihin suureen satamaan, sillä suuret satamat olivat vilkkaasti liikennöityjä ja hyvin vartioituja. Niissä Dionysioksen laivueen suuri sota- tai oikeammin ryöstösaalis olisi vaarassa.
Himeraan
Yön aikana laivat olivat ajautuneet lähelle rantaa, jota Dionysios piti muka jumalten merkkinä. Dorieus puolestaan vetosi näkemäänsä uneen. Mikonin unen Dorieus tulkitsi kuvanneen Troijan taisteluita ja tulkitsi tämän unen vahvistavan hänen omaa untaan, jonka mukaan hänen oli purjehdittava esi-isänsä Herakleen perintömaalle Sisilian länsimaahan Eryxiin.
Dionysios kuitenkin tiesi Eryxin kuuluvan foinikialaisten etupiiriin. Dorieus vaati purjehtimaan niin kauan länteen, kunnes laiva vajoaisi heidän allaan. Samassa vihuri tarttui aluksiin ja ”naurua kohisevina laukkasivat laineiden vaahtoharjat”, kuten merenkäyntiä Homeroksen tavoin kuvataan. Dionysioskin taipui: ”Unohtakaamme unet ja noudattakaamme meren ja tuulen tahtoa.”
Näin laivue lopulta ajautui rantaan, joka osoittautui Himera-nimisen kaupungin satamaksi.
Neuvottelu tyrannin kanssa
Himeran tyranni Krinippos, jona nautti suurta arvonantoa kansalaisten keskuudessa, tuli rantaan ja aloitti neuvottelun Dionysioksen kanssa. Neuvottelun tulos oli, että Dionysioksen miehet saivat lähes kansalaisoikeudet, väkivaltaa vain ei saanut harjoittaa eikä loukata kaupungin asukkaita. Krinippoksen takeet olivat lujat ja Dionysios oli vakuuttunut, että hänen ja Krinippoksen edut kävivät yksiin.
Tanakilin vieraina
Dorieus yllytti ystävänsä mukaansa kaupungin läntisimpiin osiin ja yhtäkkiä Turms oli tuntevinaan seudun: ”Tätä katua olen unessa kävellyt.” Puhtaanvalkoinen kyyhkysensulka maassa oli merkki, joka sai Turmsin pysähtymään ja huomaamaan portin. Se avautui ja johdatti ystävykset hedelmäpuita kasvavalle pihalle.
Vastaan tuli vanha orja, jonka puhetta ystävykset eivät ymmärttäneet, mutta hetken päästä pihalle tuli talon emäntä, joka puhui Himeran murteellista kreikkaa. Ystävykset saivat tietää, että talon emäntä oli leski. Mikon pyyteli tunkeutumista nöyrästi anteeksi, mutta Dorieus mainosti spartalaisuuttaan: ”Emme suinkaan pyytele vieraanvaraisuutta turvattomalta leskeltä!”
Näin talon emäntä, Tanakil, havaitsi, että vieraat olivat arvoväkeä ja kutsui heidät pitoihin. Ylenpalttisen tarjoilun ja tanssityttöjen esityksen jälkeen Dorieus puhutteli emäntää tiedustellen tämän sukua. Tanakil kertoi olevansa Kartagon tytär, kuningattaren sukua. Tämä nainen oli riittävän korkeasäätyinen Dorieukselle, joka oli hylännyt tanssityttöjen seuran. Dorieus poistui seurueesta Tanakilin kanssa.
Seuraava aamu oli hurjien juhlien jälkeinen, Mikon ja Turms heräsivät surkeaan kohmeloon ja alkoivat epäillä loukanneensa talon väkeä hillittömällä käytöksellään niin, että joutuisivat Krinippoksen tuomittaviksi. Niinpä he päättivät livahtaa talosta talonväkeä herättämättä ja pääsivätkin takaisin rantaan, missä Dionysios oli täydessä työn touhussa kuormaamassa laivojen lastia nahkasäkkeihin, tyhjiin tynnyreihin ja arkkuihin. Mikon ja Turms joutuivat luetteloimaan laivojen saaliit.
Illalla, työn päätyttyä Dionysios riisutti koko työryhmän ja poisti päivän aikana kertyneet kalleudet miesten vaatteista! Miehet vaativat myös Dionysiosta riisuutumaan ja löysivätkin koko joukon nahkapusseja tämän vatsan päältä, kainaloista ja reisien välistä.
Niinpä päädyttiin sopimukseen, että jokainen saisi pitää päivän aikana varastamansa osan ja jopa soutajat olivat osanneet kätkeä kalleuksia rantakivikkoon, niin että kaikki saivat ainakin jotakin, vaikka jako ei välttämättä aivan tasapuolinen ollutkaan. Meluisana riitana alkanut saaliin jako päättyi tässä vaiheessa sovintoon, jonka kruunasi kohtuulliset uhrilahjat: Himeran jumalille pronssisia kolmijalkoja, foinikialaisaluksesta otettu pronssi-iskuri, kuparipatoja sekä Kartagon kauppiaiden temppeliin persialainen kilpi.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Tosi värikäs tarina
|
Pihlanto Pirjopäivi 20090731 (20090731) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster