Dionysioksella on asiaa
Dionysios keräsi miehet ympärilleen kertoakseen, mitä oli suunnitellut. Erityisesti Dionysios korosti sitä, miten hyvä onni miehistöllä oli ollut saadessaan hänet johtoonsa, ei suinkaan sen vuoksi, että hän oli mestaripurjehtija vaan siksi, että hänen onnensa oli pettämätön!
Tunnelman rentouttama miehistö alkoi puhua pälpättää niin, ettäDionysioksen oli otettava puheenvuoro, nöyryyttä teeskennellen!
Kuukautta hän pyysi miehistöltään. Sen jälkeen laivat suunnattaisiin länteen ja matkaa jatkettaisiin tuulten niin salliessa aina Massiliaan asti, jonne fokaialaiset olivat perustaneet siirtokunnan.
Massilia lienee nykyinen Marseille ja tarinan mukaan sen perustivat foinikialaiset, mutta keitä ovat nämä fokaialaiset?
Miehistö oli aluksi sanoutumassa irti koko retkikunnasta, mutta Dionysioksen esiteltyä vaihtoehdot: joutua persialaisten vangeiksi tai lähteä matkaan ilman laivoja, miehistö rukoili päästä Dionysioksen mukaan. Lopulta Dionysios suostui rukouksiin!
Yöllä Turms kuuli outoa ääntä ja löydettyään äänen lähteen hän havaitsi Dionysioksen hinaavan ylös merestä kultaista kaulaketjuaan, jonka tämä oli muka uhrannut Poseidonille todistaakseen miehilleen luottavansa onneensa. Nyt hän selitti Turmsille, että uhri Poseidonille oli vain vertauskuvallinen, olihan hän tietysti sitonut narun ketjuunsa ennen sen ”uhraamista”, länsituulen hän oli jo illalla haistanut! Kuvaus Waltarin realismista: se joka haluaa menestystä, käyttää sumeilematta kaikki keinot, idealismilla ei siinä ole sijaa.
Meritaisteluita
Matkalla jouduttiin taisteluun, sillä vastaan tuli viljalaivoja, jotka olivat persialaisten palveluksessa. Dionysios halusi osoittaa miehilleen käyvänsä edelleen Joonian sotaa. Laivat upotettiin ja niiden miehistöt surmattiin, jotta ei kukaan pääsisi maihin kertomaan näistä Dionysioksen foinikialaisin merkein varustetusta kolmesta rosvolaivasta. Saattueen johtaja kuitenkin säilytti henkensä osoitettuaan lojaalisuutensa Dionysiokselle surmaamalla ne, joita ei pitänyt tarpeeksi etevinä merenkulkijoina.
Matkalla kohdattiin myös rikas kauppalaiva, jonka lasti otettiin talteen, mutta miehistö ja matkustajat surmattiin. Dorieus ei ottanut ryöstösaalista, sillä hänestä oli arvotonta taistella aseettomia vastaan.
Tuulen kutsuminen
Matkan tekoa haittasivat vienot tuulet ja hankalat merivirrat. Mikon yllytti Turmsia kutsumaan tuulta. Tämä tekikin niin ja mitä ododttamattomin seurauksin: alus joutui myrskytuulen viemäksi. Mikon ja Turms kävivät keskustelun, jonka aikana Mikon ja Turms väittelivät vihkiytymisestä ja viisaudesta. Turms yritti vielä uudestaan ryhtyä kutsumaan tuulta osoittaaksen Mikonille tämän puhuneen palturia, mutta silloin Dionysios puuttui asiaan ja läimäytti Turmsia vasten suuta:”Et enää kutsu tuulta luvattani, Turms!”
Kyproksen kupeessa
Miehet halusivat uhrata Akraian temppelissä Afroditeelle, mutta Dionysios soudatti heidät kiireen vilkkaa pois, sillä hän mieluummin otti kantaakseen Afroditeen vihat kuin olisi kutsunut sodan jumalat kimppuunsa, sillä satamassa oli hyvin varustettuja sotalaivoja.
Hurjasti laulaen miehet soutivat loitommalle ja myöhemmin päivällä kohtasivat merellä laivan, joka osoittautui pyhäksi laivaksi matkalla Akraian temppeliin viemään suitsutusaineita ja uhreja Afroditeelle.
Tämänkin laivan Dionysioksen joukko valtasi, huolimatta laivan matkustajien, pappien uhkailuista. Uhri Afroditeelle oli nyt joka tapauksessa annettava, sillä laivan matkustajina oli neljä kaunotarta, jotka oli määrä viedä Astarten lahjoina Afroditeelle. Nämä neidot vaativat, että he saisivat itse valita ne, joilta otettaisiin uhri vastaan. Turms nosti valkoisen kiven, mutta sujautti sen Mikonille. Mikon lausui nyt käsittävänsä, miksi Turmsin nostattama myrsky vei heidät Akraian temppelin eteen.
Kun uhrien antajat palasivat lopen uupuneina laivoihinsa, määräsi Dionysios pappeja harhauttaakseen laivansa suuntaamaan takaisin Joonian vesille. Uhrilaivan kadottua näköpiiristä Dionysioksen laivat käännettiin takaisin kaakkoon.
Mikon alkoi vähitellen toipua uhrin antamisesta ja palautti valkoisen kiven Turmsille:”..sinulle se oli tarkoitettu, sinä jumalatarten suosikki.” Mikon oli havainnut, että Turms oli sekä Artemiksen että Afroditeen suosiossa eikä tämä kahden jumalattaren suosikkina oleminen ollut välttämättä ongelmatonta! Mikonin oma mielipide nyt oli, että Afrodite on viisaampi jumalatar kuin hän oli luullut, kenties Afroditeen oikuttelu ja kevytmielisyys olivatkin suurinta viisautta.
Laivojen matka jatkui ryöstelyn merkeissä niin, että miehistö jo alkoi pelätä vainajien haamuja. Niinpä sotalaivojen kohtaamisen jälkeen, kun Dionysioksen laivat alkoivat jo vuotaa liitoksistaan Dionysios päätti, että oli tarpeeksi koetellut onneaan, etenkin, kun laivoihin ei enää mahtunut enempää lastia. Hän päätti kääntää laivojen keulat kohti länttä.
Soutajat huusivat”Turms,Turms, huuda sinä meille tuuli!” Haltioituneena Turms kutsui tuulta, meri muuttui keltaiseksi idässä ja kieppuva vesipatsas nousi laivojen takana taivaaseen asti. Näin pääsivät Dionysioksen laivat ja miehistö pakoon heitä takaa ajavia Foinikian ja Egyptin kostavia laivoja.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Waltarin realismia
|
Pihlanto Pirjopäivi 20090725 (20090725) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster