|
Pestautuminen
Yhtäläisyydet Sinuheen näkyvät täsäkin: Sinuhen hyväonninen ja rahvaanomainen sotapäällikkö Horemheb löytää vastineensa Fokaian Dionysioksessa, merenkulkijassa, jonka alaisuuteen Turms ja Dorieus hankkiutuvat. Turmsin spartalainen kumppani Dorieus ei tosin muistuta suoraviivaisuudessaan ovelaa Kaptahia, vaan enemmän ehkä Mikael Karvajalan väkivahvaa kumppania, seppä Anttia, joskin Dorieuksen erottaa Antista hänen spartalainen ylpeytensä.
Dorieuksen spartalainen ylpeys oikeastaan onkin se tekijä, joka johdattaa Turmsin merelle. Spartalainen ei ollut tottunut luottamaan muureihin, ainoastaan omiin voimiinsa ja Miletoksen muurit saivat Dorieuksen ahdistumaan. Hän oli tuntevinaan Miletoksen vahvojen muurien sisällä jo kuoleman hajun ja ehdotti Turmsille, että he lähtisivät Ladeen löytääkseen sopivan aluksen, johon pestautua.
Ladessa Dorieus tutkaili laivoja ja näiden miehistöjä ja huomasi, että suurimmassa osassa joonialaisia laivoja miehistö haaveili sellaisesta päälliköstä, joka antaisi miehistön levätä ja koota voimiaan taistelua varten. Dorieus piti tätä huonona. Hän etsi alusta, jonka miehistö olisi alituiseen soutamassa harjoittaen taitojaan. Näin hän kohtasi Fokaian Dionysioksen, jonka viidessä laivassa oli ehdoton kuri ja järjestys.
Dionysios ei ensin tahtonut ottaa todesta Dorieuksen ja Turmsin tarjousta, mutta pienen sanailun jälkeen Dionysios ymmärsi, että kumppanukset olivat tosissaan. Näin Turms ystävineen liityi Dionysioksen joukkoihin.
Sotaleirissä oli orfilainen pappi, joka lauloi laivaväelle Orfeuksen matkasta manalaan ja kertoi jälleensyntymisestä. Dionysios sysäsi moiset ajatukset syrjään todeten, että ihmisten on helpompi elää, jos eivät tunne maanalaisten ja taivaallisten salaisuuksia, mutta Turmsille tämä tapaaminen oli merkityksellinen, sillä hän alkoi ensimmäistä kertaa epäillä omaa epäilystään.
Merisodassa
Turms totesi, että merisotaan tottumattomana hänellä ei ollut taistelun vaiheista paljoa kerrottavaa, mutta jossain vaiheessa hän huomasi, että sinä aikana kun hän taisteli henkensä edestä laivakumppanit olivat onnistuneet keräämään laivoihin runsaasti sotasaalista. Dionysios valtasi foinikialaisen aluksen ja soudatti laivastonsa, kolme alusta, avomerelle.
Yön pimeydessä Dionysios löysi Turmsin itkemästä ja ihmetteli tämän pohdiskelua siitä, miten vastakohdat synnyttävät toisensa. Tätä dialektiikkaa Dionysios ei kauaa jaksanut kuunnella, van tarjosi Turmsille lohdutukseksi kaulaketjua. Turms hylkäsi tarjouksen.
Parantajien saarella
Laivua purjehti Kosin saarelle, parantajien saarelle, jonne oli määrä jättää laivaväestä ne, jotka eivät omin voimin pystyneet raahautumaan kannelle. Kuolleet heitettiin mereen eli Poseidonille, kuten Dionysios asian ilmaisi. Dorieus ja Turms eivät innostuneet Dionysioksen suunnitelmasta palvella ”otollisen tilaisuuden jumalaa”, sillä tämä merkitsi merirosvousta, mutta kun toinen vaihtoehto oli jäädä mahdollisesti persialaisten armoille päätös lähteä Dionysioksen mukaan oli helpompi hyväksyä.
Dionysios totesi, että miehistöön oli saatava lääkäri ja kehotti Turmsia miettimään, miten saaren parantajista saataisiin joku mukaan. Turms havaitsi, että parantajista eräs seisoi muista erillään ja hakeutui tämän seuraan. Outo tuttuuden tunne valtasi hänet, kun muukalainen kääntyi häntä kohden. Tämä oli nimeltään Mikon ja suostui lopulta aivan vapaaehtoisesti lähtemään Dionysioksen mukana. Mikonin elämänkäsitys oli, että mikään ei tapahdu sattumalta ja hän kysyikin Turmsilta, oliko tämä Artemiksen sanansaattaja. Artemishan yhdistettiin Turmsiin ja Delfoissa, joten kysymys säpsähdytti Turmsin.
Mikon arveli, että hänestä olisi enemmän hyötyä, jos hakisi lääkelippaansa, mutta silloin hänen lähtönsä voitaisiin estää. Dionysios kielsi myös lääkelippaan haun ja lupasi Mikonille arvokkaan palkkion, jos tämä lähtisi vapaaehtoisesti. ”Minulle tapahtuu vain minkä täytyy tapahtua enkä voi sitä estää” hymyili Mikon.
Kuun valossa Dionysioksen laivue lähti Kos-saaren satamasta.
Turmsin ja Mikonin keskustelusta jäi mieleeni Turmsin kysymys ”Et kai vain ole orfilaisia?” Orfilaisuus oli filosofia, joka ilmeisesti piti uudelleensyntymistä mahdollisena, mutta oliko se myös fatalismia?
|