Matkalla kaiken aikaa
”Turms, kuolematon” on mielestäni yksi Waltarin parhaista ja ehjimmistä historiallisista romaaneista. Sen rakenne on sikäli tyypillinen Waltarille, että kerronta edustaa päähenkilön jälkikäteen tekemiä muistelmia. Esimerkiksi ”Valtakunnan salaisuus” koostui päähenkilön kirjeistä, joita tämä ei tosin lähettänyt koskaan vastaanottajalle. ”Turms, kuolematon” on päähenkilönsä matka- ja kehityskertomus. Se vastaa ensinmainitussa mielessä amerikkalaista road movie -genreä: liikkeellä ollaan lähes kaiken aikaa ja matkustellaan ristiin rastiin silloista tunnettua maailmaa, Välimeren maita. Päähenkilö kehittyy samalla vuosien saatossa taustastaan tietämättömästä hurjapäästä itsensä, sukunsa ja tehtävänsä tunnistavaksi sekä tunnustavaksi lukumoksi, etruskien pyhäksi hallitsijaksi, jonka kohtalona on kuolemattomuus.
Uskonnollinen romaani
”Turms, kuolematon” on selvästi myös uskonnollinen romaani. Kysymyksessä on polyteistinen ”pakanauskonto”, mutta kirjailija ei suinkaan vähättele sitä, pikemminkin päin vastoin. Uskonnollisuuden myötä tarina saa myös mystisiä piirteitä. Turmsilla on yliluonnollisia kykyjä – hän nostattaa myrskyn useankin kerran ja parantaa sairaita sekä haavoittuneita, aluksi huomaamattaan kykyjään. Jumalattaret ilmestyvät hänelle ja hän keskustelee näiden kanssa. Usein tarjotaan jonkinlainen luonnollisen selityksen mahdollisuus: myrsky on voinut nousta sattumalta tai ennen jumalaista näkyä Turms nauttii jotakin juomaa, joka voisi aiheuttaa hallusinaatioita – kovan krapulan ainakin. Näiden tapahtumien sadunomaisuutta ei siten viedä niin etäälle realismista, että romaani alkaisi muistuttaa esimerkiksi nykyisin niin suositun Harry Potterin tapaista velhoromaania.
Kumppanit karisevat matkasta
Turmsilla on teoksen alkupuolella uskollinen kumppani, kaksikin, mutta nämä eivät seuraa häntä loppuun saakka, toisin kuin kuin esimerkiksi Mikael Karvajalan alias Hakimin matkatoveri tykinvalaja Antti. Turms on lukumona pohjimmiltaan yksinäinen hahmo, ja niinpä kumppanit – petettyään hänet – häipyvät yksi toisensa jälkeen hänen elämästään. Turms törmää myös naisiin, kuinkas muuten: petolliseen Arsinoeen ja uskolliseen Hannaan, mutta nämäkin poistuvat ennen pitkää. Turms tekee jopa sovinnon petollisen Arsinoen kanssa. Ilmeisesti tulevalle lukumolle sopii paremmin anteeksianto kuin kostonhimo. Eräissä muissa Waltarin romaaneissa petollisten naisten kohtalo on kova – Arsinoe sen sijaan pärjää elämässään poikkeuksellisen hyvin.
Poikkeuksellisen optimistista Waltaria
Turms on yhden lapsen biologinen isä. Tämän Hannan kanssa tehdyn pojan käy hyvin. Myös Turmsin ”äpärälasten”, sikaanipäälliköksi jäänyt poika Hiuls ja etruskiylimyksen kanssa avioitunut tytär Misme jäävät henkiin ja onnistuvat elämässään. ”Turms, kuolematon” on muiltakin osin poikkeuksellisen optimistista Waltaria. Myös verisiä taisteluja ja julmuuksia on vähemmän kuin hänen muissa historiallisissa romaaneissaan. Päähenkilöllä käy aina hyvä tuuri: hän säilyy haavoittumattomana taisteluista ja hänen rahapussinsa täyttyy aina uudelleen taloudellisten möhläysten tyhjennettyä sen.
Seikkailuja, mutta myös elämänfilosofiaa
”Turms, kuolematon” on luettavissa jännittävänä seikkailuromaanina, mutta siinä on myös varsinkin alkupuolella Waltarille tyypillistä resignoitunutta elämänfilosofiaa. Loppua kohden jälkimmäisen aineksen määrä vähenee. Sitä olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Myös huumoria on jossakin määrin, mutta ei niin paljon kuin ”Karvajalassa”. Turms on hyväuskoinen kuten Waltarin teosten päähenkilöt yleensä – välillä suorastaan hölmö, joka ei havaitse ympäristössään petosta ja juonittelua, mutta lukija sen kyllä tunnistaa. Ja vaikka Turms huomaa lopulta Arsinoen kataluuden, hän on niin heikkona tähän ja hyvänahkainen, että ei välitä eduistaan.
Historia kohdallaan
Teosta leimaa ilmeinen historiallinen asiantuntemus, mikä on ominaista Waltarin kaikille historiallisille romaaneille. Historian asiantuntijat ovat tämän seikan vahvistaneet. Hän kuvaa uskottavasti niin yksilötason mikrohistoriaa kuin kansainvälisten suhteiden suuria linjojakin. Suurvaltapolistiikasssa voi nähdä – samaan tapaan kuin Waltarin muissakin historiallisissa romaaneissaan – joitakin heijastumia hänen omasta ajastaan.
Lukemisen arvoinen
Kaiken kaikkiaan, ”Turms, kuolematon” on lukemisen arvoinen teos hyvin erilaisin motiivein lukemista etsiville. Siitä saa tyydytystä suoraviivaisen seikkailuviihteen nälkään, mutta siitä voi myös oppia jotakin niin ihmissuhteiden kuin historiallisten tapahtumienkin yleipätevyydestä tyyliin ”näin on aina ollut ja oleva.”
|
||||
Palautetta |
||||
Lähetä palautetta!Pirjopäivi Pihlanto: Globaalia taloutta
Asko Korpela: Ja minä puolestani
|
Pihlanto Pekka 20100103 (20100103) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster