Tappio Himeran edustalla
Pitkään jatkunut rauhan-aika päättyy tässä lukujaksossa ja saamme tutustua varsin veriseen kertomukseen. Hamilkaksen taktiikka ei tunnu menestyvän. Hänen joukkonsa joutuvat kolmen tulen väliin kun ulapalle ilmestyy kreikkalaisten laivasto ja maavoimien kuullaan lähestyvän kova vauhtia. Tuttu merirosvo Dionysios on merellä muiden mukana. Himera on sitten kolmantena uhkana. Waltari on armoitettu taistelujen kuvaaja. Onni vaihtelee, mutta lopulta Hamilkaksen joukot lyödään hajalle. Ei auta Hiulsin johtamien sikanienkaan yllätyshyökkäys metsän kätköistä. Hamilkas itse katoaa salaperäisellä tavalla. Hiuls vaihtaa puolta ja siirtyy Akragan tyrannin Theonin tueksi. Turms on tässä takinkäännössä näkevinään Hiulsin isän Dorieuksen elkeitä. Olisiko tällainen käytös todellakin perinnöllistä?
Pako pimeään
Turms vaeltaa taistelukentällä etruskien joukon rippeiden mukana, mutta kukaan ei häntä ahdistele. Etruskit ovat kärsineet hirvittävät tappiot. Isä Velthuru oli oikeassa – ei olisi kannattanut lähteä sotimaan. Vaikka monen pako meritse tyssää kreikkalaisten kolmisoutujen keulapuskureihin, Turmsin ja kumppaneiden onnistuu pimeydessä pakenemaan merelle kahdella aluksella, sillä rannalla loimottavat liekit sokaisevat piirittävien alusten tähystäjät. Mennessään he upottavat röyhkeästi muutaman kreikkalaisen kolmisoudun ja katovat pimeään. He harrasravat laivojen upotusta useassa kreikkalaisten satamassa matkan varrella ja päätyvät lopulta Kymen tyrannin Demadotoksen turviin.
Tyrannin pakkovieraina
Tyranni ottaa heidät ystävällisesti vastaan, mutta kuultuaan karthagolaisten ja etruskien tappiosta, hän alkaa muistella perimysriidasta etruskien kanssa ja aikoo takavarikoida etruskien kaksi alusta, kunnes riita selvitetään. Saadaan myös uutisia suurvaltasodasta. Ateenan laivasto on voittanut persialaiset Salamiin salmessa ja suurkuningas on joutunut puikkimaan pakoon. Turms oli siis mennyt väärälle puolelle tässäkin kuviossa. Tyranni Demadotos joutuu kahden voiman väliin. Isä Velthuru painostaa häntä päästämään etruskien laivat lähtemään, mutta Syrakusan tyranni Gelon vaatii päinvastaista. Lopulta Demadotos lähettää Turmsin ja pari etruskia saattajien kanssa sibylla Hierofilan luo kuulemaan ennustusta.
Sibylla ennustaa
Sibylla tunnistaa Turmsin erikoislaadun ja antaa vapauttavan ennustuksen. Hänen tulonsa oli ennustettu. Eiköhän Turmskin ala jo itse vakuuttua syntyperästään? Sibylla tuntuisi ennustavan myös Aleksanteri Suuren tulemisen, joka tapahtui Turmsin ajan jälkeen. Hän ennusti myös nykyaikaisen sodan – siihen viittaavat mielestäni maassa möyrivät tulta syöksevät metallihirviöt ja Ikaroksen lentävät kurkiaurat, jotka syytävät tulivuorenpurkauksia maahan. – Sibyllan luolan rikinkatkusta päästyään Turms poimii maasta kiven ja tajuaa nyt ensi kerran, mikä näiden kivien hänen elämäänsä jaksottava merkitys on. Demadotos joutuu päästämään laivat, mutta hän ottaa niistä ennustuksen sanamuodon mukaisesti tunnuskilvet pois. Tästä piittaamatta Turms ja muut etruskit purjehtivat helpottuneina pois tästä epäystävällisestä kaupungista.
Kirjailijan vaikeuksia?
Lopuksi muutama havainto tästä lukujaksosta. Minua on askarruttanut, mihin kirjailija on unohtanut nuoren Velthurun. Ainakaan paluumatkan aikana hänestä ei mainita mitään. Sibylla-kohtaus on lähinnä aikaisemman toistoa. Vaikuttaa siltä, että Waltarilla oli vaikeuksia saattaa teoksensa päätökseen, kun hän pitkitti romaaniaan siirtymättä vielä loppuhuipennukseen.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Minna Artimo: Aleksanteri tietenkin!
|
Pihlanto Pekka 20091206 (20091206) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster