Petollinen ja lörppö Arsinoe
Seurue saapuu jälleen Panormokseen. Turms ja Arsinoe ovat naamioituneet sikaneiksi, mutta petollinen ja lörppö Arsinoe paljastaa Xenodotokselle Turmsin henkilöllisyyden ja jopa hänen syyllistymisensä temppelin polttamiseen sekä merirosvoukseen. Turms on siten Xenodotoksen armoilla: sanakin kaupungin vitranomaisille niin Turms menettäisi nahkansa. Tällä asialla Xenodotos yrittää Arsinoen säestämänä kiristää Turmsia lähtemään mukaansa suurkuninkaan hoviin. Turms kuitenkin pysyy tiukkana ja haluaa seurata enteitä, jotka viittaavat Roomaan, minne hän pääsisi etruskikauppiaan aluksella. Osaa hän itsekin hiukan kiristää Xenodotosta: mitä mahtaisi suurkuningas ajatella orjastaan, jos tämä aiheuttaisi välikohtauksen Panormoksessa. Lisäksi Turms vetoaa jumalien häneen kohdistuvaan myötämielisyyteen.
Turmsin syrjähyppy
Arsinoe ilmoittaa seuraavansa Xenodotoksen mukana. Turms luopuu kirvelevin sydämin vaimostaan ja tyttärestään, mutta Hannan hän haluaa pitää. Hän antaa lähes kaiken omaisuutensa Arsinoelle, joka illan suussa purjehtii pois Xenodotoksen mukana. Turms viettää kauppiaan aluksessa lohduttavan lemmenhetken Hannan kanssa, ja tyttö on tästä hyväksikäytöstään ikionnellinen. Sitten: Aprillia, aprillia! Aamun sarastaessa Arsinoe ilmestyy laivaan juuri kun Hanna on hiipinyt pois Turmsin vierestä! Lähtö olikin siis vain juoni, jolla Turms yritettiin saada taipumaan matkaan Xenodotoksen mukana. Turms huomaa, että juonen seurauksena Arsinoe sai siirretyksi hoteisiinsa hänen omaisuutensa. Itselleen Turms ei jättänyt juuri muuta kuin merihevosen muotoisen etruskikorun ja pienen kultaesineen. Hän pyytää Xenodotosta maksamaan hänen velkansa kauppias Lars Alsirille, jos sattuu osumaan Himeraan. Millä rahalla?
Myrskyn siivin Roomaan
Seuraa tulinen lemmenkohtaus, jonka jälkeen Turms ja Arsinoe manaavat haltioituneessa tilassa länsituulta. Se nouseekin ja etruskikauppias miehistöineen ehtii hädin tuskin alukseensa, jonka köydetkin irtoavat itsekseen, ja myrsky paiskaa sen merelle. Seuraa sellainen kyyti Rooman joensuuhun, että sitä ei kukaan uskoisi – kauppias sanoookin, että siksi siitä ei kannata kenellekään kertoakaan. Turms löytää laivasta lastin mukana maista kulkeutuneen kiven, jonka hän vaistomaisesti poimii kukkaroonsa muiden kivien joukkoon. Niin on jälleen Turmsin eräs elämänvaihe lopussa ja uusi alkamassa – samoin alkaa uusi luku ”Enteet”.
Etruski-Turms alkaa paljastua
Turmsin elämä on juurettomuudestaan huolimatta siinä mielessä helppoa, että hän luottaa ylhäältä tulevaan ohjaukseen eli juuri enteisiin. Niinpä hän seisoo perheineen roomalaisessa kadunkulmassa odottaen luottavaisesti, mitä tulee tapahtumaan. Ja eikös vain paikalle osukin ulkoasultaan nuhjuinen auguuri. Tämän opastuksella löytyy pienen sight-seeingin jälkeen etruskikaupunginosasta majapaikka (lukija saa nauttia kirjailijan suuresta tietomäärästä kun auguuri selostaa kaupungin ja etruskien historiaa). Niin auguuri kuin majatalon isäntäkin huomaavat pian Turmsin uskonnollisen erityislaadun. Vähä vähältä tulee esiin merkkejä hänen menneisyydestään etruskina. Hän oppii ihmeen nopeasti etruskien kieltä, ikään kuin hän olisi sitä joskus osannut. Waltarin päähenkilöille tyypilliseen tapaan Turms ei kuitenkaan osaa itse vielä tehdä kaikkia johtopäätöksiä. Tosin hänen mielessään välähtää ajatus omasta kuolemattomuudestaan – varmuus siitä, että hän tulee vielä.
Läpi seinien!
Turms tulee käyttäneeksi jotakin pyhää etruskifraasia, joka nousee hänen piilotajunnastaan (”salatajunta” oli Waltarille mieluisa termi hänen purkaessaan ajatuksiaan haastatteluissa). Majatalon isäntä tarjoaa Turmsille viinin mustasta savikupista hänen uskonnollisen arvonsa merkiksi – Arsinoe saa tyytyä hopeapikariin. Turms joutuu taas kerran hurmostilaan ja näkee – ja jopa kävelee – läpi seinien. Turmsin ruumis sentään kiertää augurin perässä oven kautta pihalle, missä hänen henkensä jo odottelee. Arsinoe ja tytär ovat nukahtaneet pöytään kai jonkin unijuoman uuvuttamina.
Enteitä alkaa tulla
Turms ja auguuri nousevat tutuilta tuntuvia askelmia pitkin läheiselle vuorelle enteitä kuulostelemaan. Suuri määrä jumalia ilmaisee pienin merkein läsnäolonsa, ja enteitä alkaa tulla ropisemalla. Konkreettisimmalta vaikuttaa ”yhdeksän vuotta” (yli lentävien lintujen määrä), jonka Turms tulkitsee ”vankeusajakseen”. Saamme varmasti jatkossa tarkan selon enteistä niiden alkaessa toteutua.
Waltarin uskonnolliset traumat
Waltarin tuotanto oli eräiltä osin hänen henkilökohtaisten uskonnollisten traumojensa heijastelua menneisiin aikakausiin. Tässä teoksessa käydään läpi muinaista etruskiuskontoa. Ote on uskontoa kunnioittava siinä mielessä, että Turmsilla on mystisiä voimia ja yhteyksiä ylitodelliseen maailmaan. Kyse ei siten ole pelkästään romaanihenkilöiden taikauskosta. Ryhdyin lueskelemaan samanaikaisesti Waltarin teosta ”Nuori Johannes”. Sen keskeiset tapahtumat keskittyvät kirkolliskokoukseen, jossa sinetöityy roomalaiskatolisen ja kreikkalaiskatolisen kirkon lopullinen pesäero. Siinä asenne uskontoon on hyvin kriittinen. Kirkolliskokouksessa on kyse vain maailmanpolitiikasta, vallasta ja rahasta. Opinkappaleita koskeva kiista on pelkkää sananvääntelyä ja retoriikkaa – uskonnollisella ulottuvuudella ei ole siinä mitään sijaa. Päähenkilö on kylmäsydäminen nuorukainen, joka ei usko oikeastaan mihinkään.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20091025 (20091025) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster