Perheriita
Turmsin naisongelma jatkuu. Hän yrittää urkkia Arsinoelta, onko tämä ollut Mikonin ja Dorieuksen kanssa. Mikonhan jo tunnusti ja Dorieus vaikutti syylliseltä. Pariskunnan riitelyssä syytellään puolin ja toisin, vannotaan rakkautta ja vaivutaan taas jumalaiseen syleilyyn. Kohtalokkaan naisen tekniikka on Turmsin kaltaiselle tassukalle liikaa. Hän uskoo välillä naisen vakuuttelut ja välillä taas epäilee, mutta aina hän häviää pelin. Tuttua Waltarin tuotannossa.
”Kerran tai pari...”
Lopulta Turms sentään menee kysymään Dorieukselta asian laitaa. Mies kiertelee ja kaartelee, mutta lopulta totuus paljastuu: olihan hän Arsinoen kanssa kerran tai pari. Turms on epätoivoinen, mutta toisaalta totuus vapauttaa: hän ei ole enää mitään velkaa petolliselle, nyt entiselle ystävälleen.
Merirosvon merkki
Uhkaavia pilviä alkaa kerääntyä Dionysioksen miehistön taivaalle. Osa miehistä on ottanut lapaansa puolikuun muotoisen tatuoinnin oudolta tietäjältä, joka sitten katoaa jäljettömiin. Käy ilmi, että kyseessä on merkki, jota foinikialaiset käyttävät merirosvojen tunnistamisessa. Jos tällainen joutuu heidän käsiinsä, uhri nyljetään elävältä. Diosysiolaiset alkavat olla vaaravyöhykkeessä, sillä karthagolaiset ovat tietoisia heidän teoistaan ja sijainnistaan. Himeraa valvotaan mereltä. Dorieus havittelee vielä kuninkuutta Dionysioksen laivojen ja joukkojen avulla. Kapteeni sopii ovelasti, että hän on päällikkö merellä ja Dorieus sitten kun noustaan maihin Eryxin seuduilla. Lukijalle on selvää, että Dionysios ei tähän hulluuteen ryhdy, vaan aikoo pelastaa itsensä ja miehistönsä purjehtimalla kiireen vilkkaa Massiliaan.
Noita hankkii kissan
Tyranni tulee yöllä Tanakilin talolle neuvottelemaan Dionysioksen kanssa korvauksista Himeran naisille – ja itselleen aarteen säilytyksestä. Osa laivamiehistä on mennyt naimisiinkin. Vaimoille on jätettävä tuntuva elatusraha – samoin kaikille tänä aikana raskaiksi tulleille. Arsinoe on ihmeellisen hyvin selvillä dionysiolaisten uhkaavasta tilanteesta. Hän on Waltarin romaanien tyypillinen noita, joista Ritva Haavikko kertoo teoksessaan ”Mika Waltari. Valloittaja”. Noidan tavanomainen merkki on paitsi monikasvoisuus, myös kissa. Niinpä Arsinoe hankkii itselleen tämän Turmsin mielestä vaarallisen eläimen. Se ehtiikin jo raapaista Turmsia. Myös Arsinoe saa kärsiä mustasukkaisuudesta, sillä tyrannin mukana tulee hänen ”isojalkainen” pojantyttärensä Kydippe. Arsinoe huomaa heti Turmsin ja tytön välisen väreilyn.
Huolestuttavia uutisia etruskilta
Arsinoe on kuullut uutisia etruskikauppias Lars Alsirilta, jonka luona hän on ollut ostoksilla. Kauppiaan viestin Turmsille hän kertoo tuskastuttavan hitaasti ja pätkittäin, vaikka se on erittäin tärkeä. Hyvä uutinen on, että Turmsin ei käy huonosti, ja huono uutinen, että kartagolaisilla on pari sotalaivaa maihin vedettynä lähistöllä – ja merelllä on niitä lisää. Maissa on valmiina kokko, joka sytytetään, jos Dionysios pakenee yön turvin – kuten hän aikookin tehdä. Mikonia alkaa jänistää ja hän suunnittelee jäävänsä Himeraan, mutta Dionysios nauraa kolkkoa naurua sanoen, että tyranni joutuisi luovuttamaan tämän viholliselle nyljettäväksi. Kohtalonyhteys sitoo päähenkilömme tiukasti Dionysiokseen. Myös Arsinoe aikoo tulla laivamatkalle mukaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090905 (20090905) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster