Pekka Pihlanto
07 Arsinoen riivaama

• Tragiikkaaa ja huumoria
• Ojasta allikkoon
• Yliluonnollista ja huijausta
• Pahin kiihko laantuu
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Tragiikkaaa ja huumoria

Turms ja kumppanit käyvät kukin vuorollaan jumalattaren puheilla. Aura on kovin ryytynyt yöllisen istunnon jälkeen. Mikon kehuskelee, että hän saa tämän jälkeen Auran vaikenemaan pelkällä kosketuksella tytön rinnan nipukkaan. Tietysti Turmsin täytyy Mikonin vaatimuksesta kokeilla, onnistuuko se häneltäkin. Seuraukset ovat katastrofaaliset, sillä tyttö kuolee! Jälleen saamme osoituksen Turmsin yliluonnollisista voimista. Vaikka sattumus on traaginen, Waltari osaa kuvata Turmsin ja Mikonin mietteet niin irvokkaan humoristisesti, että vaikutelma on kevyempi kuin tapaus edellyttäisi. Miehet pohtivat, että paras näin, sillä Aura olisi saattanut joutua tajuttomuustilaan kenen tahansa miehen kosketuksesta tai jopa näkemisestä. Hänelle olisi jopa voinut käydä kuten Mikonin muistamassa tarinassa, jossa nainen joutui hurmokseen pelkästään nähdessään juomaruukun. Tästä huolimatta pariskunnan elämässä ja lapsissa ei ollut mitään erikoista – paitsi että he omistivat suuren kokoelman erilaisia juomaruukkuja.

Ojasta allikkoon

Turms pääsee vuorollaan temppeliin odottamaan jumalattaren yöllistä ilmestymistä. Pappi pohjustaa kohtaamista voitelemalla Turmsia kaikenlaisilla öljyillä ja juottamalla tälle ties mitä. Epäilen kärpässientä tai muuta huumetta, sillä Turms näkee monenlaisia näkyjä. Hän pääsee muun muassa tekemään Kydippelle ”mitä hän halusi”. Itse asiassa välikappaleena näyttää olevan jumalattarelle vihkiytynyt nuori tyttö. Turms saa kuitenkin ongelmaansa avun, sillä tämän jälkeen hän suorastaan inhoaa Kydippeä – mutta joutuu ojasta allikkoon. Hän rakastuu temppelityttöön – jonka olisi pitänyt poistua ennen Turmsin heräämistä, mutta ei voi. Turms antaa tytölle nimenkin: Arsinoe. Nyt alkaa paljastua, että ne, jotka ovat luulleet nähneensä jumalattaren, ovatkin nähneet tämän tytön.

Yliluonnollista ja huijausta

Lievästi kiristämällä Turms onkii Tanakililtä tietoa temppelin tytöstä. Hän nimittäin haluaa välttämättä tavata tämän uudelleen, vaikka se ei ole sallittua. Turms on todellakin ailahteleva naissuhteissaan – hieman samaan tapaan kuin Waltari itse näyttää olleen. Tanakil vastustelee Turmsin vaatimuksia saada tavata tyttö, sillä tämä on ”pahin lutka minkä tiedän”. Lopulta Tanakil kuitenkin tuo Arsinoen Turmsin luo ja he kokevat hurmioituneen hetken – tai parikin. Samassa puhkeaa hirmumyrsky, joka raivoaa suurta tuhoa tehden. Ei voida välttyä ajatukselta, että Turmsin rakastelu saa sen aikaan. Vielä varmemmaksi vakuudeksi hän sattuu suureen ääneen komentamaan myrskyä laantumaan ja näin myös tapahtuu. Waltari antaa siis jälleen ymmärtää, että sankarillamme on yliluonnollisia voimia, mutta toisaalta hän osoittaa temppelin jumalattaren ilmestyksen pappien huijaukseksi.

Pahin kiihko laantuu

Arsinoe näyttää olevan yhtä rakastunut kuin Turmskin, mutta pieni episodi osoittaa hänen suuren turhamaisuutensa. Tyttö itkee myrskyssä rikkoutunutta – kieltämättä kallisarvoista – päivänvarjoaan, ja saa Turmsin hankkimaan hänelle uuden. Mikon ja Dorieus olisivat valmiita lähtemään kaupungista – ennen kuin papit oivaltavat, että suurta tuhoa tehnyt myrsky oli ehkä Turmsin syytä. Turms haluaisi kuitenkin Arsinoen mukaansa, mikä on mahdotonta, sillä tyttö on temppelin papitar, oikeastaan orja. Lisäksi näyttää siltä, että Arsinoen osalta pahin kiihko on ohi, ja hän ajattelee niitä etuja, joita hänellä temppelin papittarena on: keväällä kun jumalatar palaa, on luvassa kaikenlaista mukavaa puuhaa. Kolmikkomme ei keksi omaan pulmaansa muuta ratkaisua kuin kunnon humalan. Kieltämättä Waltari osaa kuvata järjetöntä juopottelua (ja sen seurauksia) mestarillisesti. Omaakin kokemusta hänellä epäilemättä oli.

Palautetta 

Lähetä palautetta!