Kohtalokas nainen löytyy
Tosiaankin, jo löytyi Kydippessä Turmsille kohtalokas nainen – tai itse asiassa viisitoistavuotias tyttö. Turms törmää tähän mennessään Mikonin mukana palatsiin tämän hoitaessa tyrannin vatsavaivoja. Turms tietenkin rakastuu tyttöön päätä pahkaa. Mikon näkee tytön läpi ja varoittaa Turmsia sanoen, että tyttö on laskelmoiva ja hemmoteltu. Varoitukset eivät tietenkään auta. Turms saattaa itsensä hengenvaaraan, sillä eihän hänen säätyisensä saisi tyrannin sukulaistyttöä liehitellä. Turms seurailee Kydippen liikkeitä ja hankkiutuu Lars Alsirin kauppaan samaan aikaan kuin tyttö. Pienen juonen avulla Turms saa haltuunsa kultakorun, jota tyttö himoitsee. Hän myy sen tytölle pilkkahinnalla ja yhdellä suudelmalla. Suudelmasta ei ole mitään iloa Turmsille – ruokahalu vain kasvaa. Operaation tuloksena Alsir alkaa halveksia Turmsia. Waltarilla oli omia kokemuksia tällaisista sokeista ihastumisista: Elin Vaara, Suomen Pariisin lähetystön virkailijatar jne.
Apua Eryxin jumalattarelta
Kydippe muistuttaa melkoisesti esimerkiksi Neferneferneferiä, joka kuppaa Sinuhelta koko tämän omaisuuden vanhempien hautapaikkaa myöden. Kaikkea saalisosuuttaan Turms ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa menetä, sydämensä kylläkin. Afroditen rukoileminen ei auta Turmsia tässä onnettomassa rakkaudessa. Sankariemme hiljaiselo Himerassa päättyy, kun Dorieus ilmoittaa lähtevänsä Eryxiin hakemaan Tanakilille tekohampaita. Myös Mikon ja Aura lähtevät mukaan. Turms liittyy seurueeseen, sillä hän luulee saavansa tahtonsa perille Eryxin Afroditen avulla. He aikovat palata Himeraan, mutta kuinkahan mahtaa käydä? Himera-luku päättyy Turmsin pahaenteiseen toteamukseen: ”Mutta jumalatar oli minua ovelampi.
Matka itseen
Neljännen kirjan, ”Eryxin jumalatar” alussa muistelmiaan kirjoittava Turms seuraa hautakammionsa rakentamista ja pohtii ihmiselämää. Hän kertailee tutun tuntuista filosofiaa: ”omassa itsessäsi piilevät pisimmät matkat” ja ”samaan virtaan et pysty enää uudelleen astumaan”. Turms tietää tulevansa yhä uudelleen ja toivoo löytävänsä ”itsensä itse kirjoittamassaan”. Hän nimittäin uskoo, että jos löytää uudelleen synnyttyään hautapaikkansa ja ottaa käteensä elämänsä kivet, hän tuntee itsensä.
Hyvä vai huono enne?
Matkalla Eryxiin päädytään ensin Segestan kaupunkiin (ollaan koko ajan Sisiliassa). Siellä on alttareita, jotka on pystytetty kaatuneille valloittajille. Dorieus etsii isänsä spartalaisen Dorieuksen muistomerkkiä, mutta sellaista ei löydy, vaikka isän tiedettiin kaatuneen täällä. Muita spartalaisia kaatuneita kyllä tunnetaan, muun muassa eräs Olympian kisojen moninkertainen voittaja Filippos, jonka muistoksi oli rakennettu temppeli. Dorieus kiihtyy tästä sillä hän katsoo, että hänen isälleen sellainen olisi pitänyt rakentaa. Turms ja Mikon saavat kuitenkin kuumakallen rauhoittumaan, ennen kuin mitään selkkausta syntyy. Kaupungissa asuu Tanakilin poikia tämän toisesta avioliitosta, joten yösija on taattu. Täällä Dorieus kokee kaipaamansa enteen: hänen kuivumassa olevaan viittaansa ovat linnut tehneet pesän. Tosin pesä ja pari munaa rikkoutuu. Toisin kuin matkatoverinsa Dorieus pitää ennettä hyvänä.
Pahanmakuiset viikunat
Lopulta päästään Eryxiin ja Afroditen temppeliin. Nyt ei ole sesonkiaika, sillä vasta keväällä saapuu jumalatar laivalla Afrikasta, ja kaupunkiin tulee eloa. Joukkomme pääsee kuitenkin temppeliin. Jokainen heistä etsii sieltä ratkaisua ongelmiinsa. Dorieus päätyy varmuuteen siitä, että hän nai Tanakilin. Hän luettelee perustelut Turmsille, mutta tämä pitää miestä hulluna tämän ripustautuessa ”foinikialaiseen akkaan joka voisi olla hänen isoäitinsä”. Mikon on menettänyt mieskuntonsa, sillä saatuaan puhekykynsä takaisin Aura on puhunut liikaakin häiriten miehensä yliluonnollisia pohdintoja. Turms haluaa ratkaisua omaan naisongelmaansa. Paikallinen pappi huomaa Turmsin erilaisuuden ja uskoo tämän saavan jumalattarelta avun. Turms kokeekin yhtä ja toista mystistä. Muun muassa viikunat alkavat maistua pahoilta hänen suussaan. Lieneekö syynä viini, jota nautitaan runsain mitoin?
Vaihtelevia suunnitelmia
Tanakil käy puhumassa Turmsille avioliitostaan nuoren Dorieuksen kanssa. Hän on tietysti havainnut Turmsin pitävän hanketta hulluna, ja hän pelännee tämän voivan vaikuttaa Dorieukseen. Dorieuksella on poliittisia tavoitteita, joita hän arvelee voivansa edistää Tanakilin suhteiden ja rikkauden avulla. Mies arvelee, että hänellä on jokin oikeus Segestan hallitsijaksi sillä perusteella, että hänen isänsä kaatui siellä. Dorieus näyttää tosiaan olevan liian tyhmä kuninkaaksi, kuten Tanakil Turmsille arveleekin. Turms toteaa, että heillä on sitoumus seurata Dionysiosta merelle, mutta Tanakilin käsityksen mukaan Dorieus aikoo asettua Tanakilin puolisona Segestaan. Turmsilla on mielessään hullu ajatus ryöstää Kydippe ja paeta tämän kanssa Dionysioksen aluksella. Melkoinen soppa tässä on taas keitetty.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090821 (20090821) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster