|
Tässä vaiheessa Turms pääsee vihdoin matkalle kotiin. Ensin hän kuitenkin palaa Roomaan, mutta tilanne ei ole hänen kannaltaan hyvä. Etruskien luona ei sotaretken puolesta puhunutta mielellään otettaisi vastaan, mutta eivät roomalaisetkaan katsoneet hyvällä, että Turmsin tila oli säästynyt hävitykseltä.
Vankilassa
Turms joutuu vankilaan. Syntipukki piti saada, ja vierasmaalainen Turms sopi siihen osaan hyvin. Vankilassa hän sairastuu kuumetautiin, mutta selviää. Misme otti Turmsin vastaan ja piti hänestä huolta vankila-aikana.
Arsinoen tapaaminen
Vankilaolot ovat huonot, mutta pahempi on, että Misme kertoo Turmsille Hannan kohtalosta. Kuolemantuomiota odottava Turms saa vieraakseen jopa Arsinoen, joka myöntää tekosensa. Vanhaa rakkautta on kuitenkin jäljellä. Arsinoe käyttää vaikutusvaltaansa auttaakseen Turmsia. Vanha papitar tulee auttamaan Turmsin pois vankilasta.
Kotona
Turms lähtee kävellen kohti pohjoista. Hän kulkee onnellisena eikä pidä kiirettä. Lopulta hän saapuu salamoiden ja muiden enteiden siivittämänä isänsä haudalle ja lopulta tajuaa syntyperänsä.
Turms kuulee isänsä olevan Lars Porsenna, kuningas, mutta ei lukumo. Lukumon paikkaa tarjotaan Turmsille, samoin kuin osaa perinnöstä, mutta kumpaakaan hän ei halua. Hän saa kuulla isästään ja äidistään. Hän on itsekin kaupungin kuuma puheenaihe, mutta viettää elämää hiljakseen oppiakseen tuntemaan kuolemattoman minänsä.
Toiseksi viimeinen kirja loppuu siihen, että Turms kiirehtii kirjoittamaan tarinansa loppuun. Valkoiset kivikartiot on jo tuotu. Ehkä näihin kartioihin on viitattu aivan alussa. Kyseessä lienevät hautakivet, ja Turmsin tarinan loppu lähellä.
|