Tarina kulkee vetävästi eteenpäin, joten ajoittaiset viittaukset siihen, että Turms oikeastaan kirjoittaa tätä kaikkea paljon myöhemmin, vähän hämäävät. Nytkin jakson alussa vihjataan, että Arsinoe ”oli määrätty” Turmsin kumppaniksi tietyksi ajaksi, jonka hänen täytyy viettää ennen jatkamista seuraavalle tasolle (en nyt keksi parempaa sanaa).
Turms lähtee ihmisten joukkoon
Sekä Arsinoe että Valerius ottavat puheeksi Turmsin tulevaisuuden ja ovat molemmat innokkaasti hyväksymässä hänen ajatuksensa lähteä tutustumaan etruskien kaupunkeihin. Lukijalla herää oitis epäilys: mitä Arsinoe nyt puuhaa?
Yksinkertaisessa asussa ja jalan Turms lähtee. Onni on hänen myötään – jumalattarien lupauksiin hän koko ajan luottaa – ja heti kaupungin porteilla hän auttaa karjanajajaa tyttärineen ja saa matkakumppanit. Turms pääsee konkreettisesti lähelle maata ja ihmistä nukkuessaan paljaan taivaan alla karjanajajan tytär kainalossaan.
Veijin kaupunki
Turms auttaa vielä karjanmyynnissä ja saa hyvät rahat, joilla asettuu ylhäiseen Veijiin vaatimattomaan majataloon. Kaikki on erilaista kuin Roomassa ja Kreikassa. Ihmiset käyttäytyvät hyvin ja luontevasti, majataloa hoidetaan hyvin, varkaita ei näy ja matkalainen saa kulkea rauhassa. Ihan kuin Suomessa J
Veijissä Turms kokee jälleen tilanteen, jossa hän pääsee taas vähän lähemmäksi juuriaan. Hän menee temppeliin ja tietää olleensa siellä tai vastaavassa ennenkin. Hän ei vain tiedä, että niin todella on ollut.
Caeren kaupunki
Veijistä Turms jatkaa käsityöläisten Caereen. Täällä hän vierailee hautausmaalla, jossa kokee rauhaa. Hautausmaalla hänelle, ja lukijalle, selviää hieman, mikä on lukumo. Tosin hautojen vartija ei oikein osaa varsinkaan vieraalla kielellä selittää uskonasioita. Naislukijaa ilahduttaa, että jumalain valitsemana hallitsijana voi olla myös nainen.
Tarquinia
Seuraavassa kohteessaan Tarquiniassa Turms tapaa taiteilijan, jonka avulla oppii lisää etruskeista. Hautamaalauksia tehdessään taiteilija Aruns puhuu myös taiteen tekemisestä ja sen vaikeudesta. Harmittaa, että en ole ehtinyt lukea miehelleni viime jouluna lahjaksi ostamaani Waltari-elämäkertaa. Muistelen miehen kertoneen, että Waltarilla itsellään oli myös tekemistä luomisvoimien kurimuksessa ja ettei hänkään aina pystynyt nukkumaan ja muutenkaan elämään ns. normaalisti. Aruns kertoo, että taiteen tekeminen on ”kärsimystä ja haltioitumista ihan kuoleman rajalle”. Luvun loppu on kuitenkin toiveikas: ” ”Hän, Aruns, oli niitä jotka palaavat.”
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Artimo Minna 20091115 (20091115) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster