|
Tämä lukujakso päättää kuudennen kirjan, ja Turms kerää pussiinsa uuden kiven uuden elämänjakson merkiksi. Edellinen jakso päättyy kaoottisesti Turmsin ja Mikonin paetessa Segestasta, jossa Dorieuksen hallintakausi jäi tosi lyhyeksi.
Politiikkaa ja Dionysioksen lähtö
Dorieus on nyt siis hallitsija, mutta ei kovinkaan kiinnostunut asiaan kuuluvasta politiikasta. Sen puolen hoitavat Tanakil poikineen. Ensin neuvotellaan hävinneet ylimykset takaisin kaupunkiin ja sitten alkaa vääntö Kartagon neuvottelijoiden kanssa. Dorieus suostuu, Tanakilin ohjeiden mukaan, kaikkeen muuhun paitsi luovuttamaan Dionysioksen.
Dionysios miehineen viettää tylsää aikaa. Heillä ei ole mitään tekemistä eikä kaupungin naisväkikään halua pitää heille seuraa. Lopulta he linnoittautuvat taloonsa ja kehittävät siellä suunnitelman. Enää ei Turms oikein kuulu heidän joukkoonsa.
Dionysios keksii jälleen hyvän suunnitelman. Hän kaappaa Kartagon lähettiläät ja uhkailee kaupunkilaisia Kartagon kostolla ja pääsee näin lähtemään. Kolmen ystävyksen joukko hajoaa, ja Dionysioksesta tulee lopulta merirosvo.
Doriuksen kuolema ja Turmsin lähtö
Dionysioksen lähdön jälkeen sekä Turmsin että Dorieuksen valtaa ahdistus. Tilannetta ei helpota vaimojen välinen eripura. Tanakil epäilee Dorieuksella olleen suhde Arsinoen kanssa. Kun Dorieus alkaa pitää Turmsin poikaa omanaan, vain Turms uskoo sen olevan harhaa. Jopa pyhän koiran vaimo, 10-vuotias Hanna, on huomannut asian todellisen laidan.
Tilanne vain pahenee, kun Dorieus saa komentoonsa joukon sotilaita, jotka ryöstelevät ja tappelevat kaupungissa. Dorieuksesta tulee myös uhka sekä Turmsille että Tanakilille, kun hän alkaa suunnitella näiden tappamista ja Arsinoen naimista. Arsinoe paljastaa suunnitelman, jolloin Tanakil - melko tottuneesti – tappaa Dorieuksen. Näin kaupunki pääsee eroon vierasmaalaisesta kuninkaasta ja välttää ehkä samalla Kartagon koston.
Dorieuksen juuri kuoltua ja Tanakilin, Turmsin ja Arsinoen tapellessa tulee maanjäristys kuin ”maa huokaisi helpotuksesta Dorieuksen, Herakleen perillisen, kuollessa. Samassa yhteydessä Turms irtautuu jälleen ruumiistaan ja näkee hetken ajan tilanteen selvästi. Hän poimii kiven lattialta ja lähtee pakoon vaimonsa ja poikansa kanssa. Mukaan tulee myös Hanna, joka haluaa paeta kaupungista pyhän koiran kuoltua. Lukija lienee arvannut jo Turmsin ja Hannan ensitapaamisesta, että nyt kertomukseen astuu nainen, jonka merkitys on Arsinoeakin suurempi. Se, että nainen on tässä vaiheessa vasta lapsi, ei merkitse mitään Turmsin pitkässä tarinassa.
Tarina siis jatkuu sikaanien luo. Metsästä seurue ottaa haltuunsa aasin, jonka selässä Arsinoe ratsastaa poika sylissään kuin Madonna. Melko huvittava kohtaus tämä pieni pyhä perhe kulkemassa seuraaviin seikkailuihin.
|