|
Eipä kohdannut Turms tässäkään jaksossa elämänsä naista, vaikka lupaavalta vaikutti. Aura sen sijaan kohtasi erikoisen loppunsa. Aika hurjaa menoa tässä lukujaksossa on, mutta niin kai sopii ollakin, kun sentään Afroditen temppelissä ollaan.
Mikon ja Aura
Kun Mikon ja Aura vuorostaan tulevat jumalattaren luota, on Mikon saanut kyvyn hiljentää Auran saattamalla hänet ”hervottomaksi” vain sormenpäällä koskettamalla. Aikamoinen voima pelkässä sormessa! Mies itse ei tosin tällä tavalla tunne nautintoa muuten kuin henkisesti vallantunteen kautta.
Turms pahanilmanlintuna alkaa epäillä, että ehkäpä Mikon ei ole ainoa mies, joka saa Auran vastaanottavaiseksi. Sepä ei Mikonin mielestä enää olekaan hyvä juttu, ja hän on varma, ettei kenenkään muun miehen kosketus vaikuttaisi niin. Parasta kuitenkin kokeilla. Turms saisi ystävänä tehdä testin. Tilanne muuttuu yllättävästi, kun Aura kuoleekin Turmsin kosketuksen seuraukseen. Hienosti Waltari kirjoittaa seksuaalisesta nautinnosta mainitsematta kertaakaan sanoja seksi tai orgasmi.
Auran kuoleman jälkeen Tanakil lohduttaa Mikonia melko karskisti. ”Etkö toivonut hänen vaikenevan suulaudessaan. Nyt hän on vaiennut kerta kaikkiaan.” Eivätkä muiden lohduttelut sen hellempiä ole.
Turms temppelissä
Kuolinrovion vielä hiipuessa on Turmsin vuoro mennä temppeliin. Siellä hänelle ilmestyy jumalatar, joka tällä kertaa on lihaa ja verta. Ensin Turms näkee hänessä Dionen, nuoruuden rakkautensa, sitten hän joutuu taas jonkinlaiseen transsiin. Lopuksi Turms näkee Kydippen, mutta tämä ei enää tunnukaan oikealta valinnalta.
Turms herää jumalatar-nainen päällään. Tämä onkin mustasukkainen. Tässä vaiheessa aloin tosiaan ihmetellä näitä Afroditen palvontamenoja. Turms sen sijaan tunnistaa naisessa jotain ”palanneiden” piirteitä ja antaa tälle uuden nimen Arsinoe.
Sitten saammekin selvitystä tähän jumalatar-juttuun. Temppeli on läntisen meren avioliittotoimisto, jossa pappien kanssa neuvotellaan poliittisesti ja taloudellisesti sopivat puolisot ja jossa asianomaiset saavat kuulla kohtalonsa, kuten Dorieus. Ilmeisesti Tanakil on luvannut jättää temppelille mukavan lahjoituksen.
Aamu kuitenkin koittaa, joten Turmsin on poistuttava temppelistä. Hän haluaa tavata Arsinoen ja on – jälleen – varma siitä, että on kohdannut elämänsä rakkauden. Tässä vaiheessa voisi jo uskoa, että nainen on ”se oikea”, mutta lukujakson lopussa käy ilmi, ettei näin ole.
Arsinoe
Aamulla Tanakil paljastaa lisää Eryxin jumalattaresta. Tämä voi olla kuka tahansa kaunotar, joka hetken ylellisen elämän saadakseen ”palvelee” temppelissä, kunnes menettää järkensä tai tulee käyttökelvottomaksi. Aika härskiä.
Turms pakottaa Tanakilin hakemaan Arsinoen luokseen. Turmsilla on taipumus ihastua tulisesti. Nytkään hän ei välitä Tanakilin rumista puheista, vaan näkee mielessään hurmaavat kulmakarvat ja tuntee kuumat laineet nähdessään naisen jälleen.
Sitten tulee kuin kohtaus Suomi-filmistä. Mies ja nainen vaipuvat syleilyyn, ja kameraa kääntyy kohti luontoa. Nousee myrsky, mutta siitä nämä lempivät eivät välitä. Tanakil esittää moraalista, mutta on jo varannut piilopaikan ja peseytymisvälineitä. Hän näyttää kuitenkin olevan kateellinen näkemästään, ja epäilee Turmsille, ettei Arsinoe ollut aivan rehellinen hurmoksessaan. Eipä mitään, Tanakil poistuu, ja akti toistuu.
Turmsin laannutettua myrskyn lähdetään etsimään muita ja ihmettelemään tuhoja. Jumalatarkin toipuu hurmoksestaan ja haluaa ensin päivänvarjonsa ja sen mentyä rikki ostoksille. Miehet ihmettelevät, miten naiset haluavat shoppailla, vaikka ympärillä korjataan myrskyn jälkiä. Miesten tapaan he eivät ole kovin aktiivisia eivätkä kärsivällisiä ja päättävätkin ryhtyä juopottelemaan sillä aikaa kun naiset valitsevat päivänvarjojaan.
Arsinoen valittua uuden varjonsa hän poistuu paikalta iloisena. Näin kuppasi jälleen yksi nainen Turmsilta kalliin lahjan.
|