|
Kolmas kirja päättyy Turmsin rakastumiseen, mutta koska tarina on vasta alussa, en usko, että tässä on teoksen kohtalokas nainen. Dorieus se sijaan näyttää tapaavan kohtalonsa.
Kydippen pauloissa
Tyrannin pojantytär Kydippe on kaunotar, ja Turms ihastuu häneen ensisilmäyksellä. Tyttö on nuori, mutta tietää jo, miten pyörittää miehiä. Rakkauden voima saa Turmsin ostamaan tytölle (joka viekkaasti auttaa asiaa) arvokkaan korun, josta Turms saa palkkioksi vain yhden suudelman. Intohimo kalvaa miestä niin, että hän joutuu lopulta lähtemään Eryxiin Afroditen temppeliin, jonne Tanakil ja Dorieus ovat matkalla.
Matka Eryxiin
Tanakilin kanssa on helppo matkustaa, hän tuntee tien ja tietää sopivat yöpaikatkin. Kun matkan varrella on vielä omia poikia, mikäs sen mukavampaa. Pojat joutuvat tosin esittämään ikäistään nuorempaa ajamalla partansa ja piilottamalla lapsensa. Tuli mieleen, että jos Tanakililla on aikuisia lapsia ja lapsenlapsia, täytyy hänen olla vähintään neljäkymmentä. Nykyäänhän se ei ole ikä eikä mikään, mutta antiikin aikaan hän varmaan on jo todella vanha. Eihän Kydippenkaan sanota olevan kuin viisitoista, mutta niin vain hänenkin ympärillään pyörii kosijoita.
Tanakilin jumalatar
Tämä Eryxin Afrodite on selvästi naisten asialla. Ehkä juuri siitä syystä Turms epäilee? Hän ei näytä uskovana, että jumalatar voisi ilmestyä hänelle. Turms epäilee kaikkea: enteitä ja ilmestymisiä, mutta ei ole sentään alussa mainittu pythagoralainen, joka rohkenee epäillä hallitsijoiden perimysjärjestystä.
Tanakil on tuttu näky Eryxin temppelissä. Hän on saanut sieltä neuvoja edellisiin avioliittoihinsa, eikä jumalatar petä tälläkään kertaa: hän saattaa Tanakilin ja Dorieuksen yhteen. Kun Turms yrittää vastustella, Dorieus käy läpi Tanakilin hyvät pulet ja selittää Turmsille kaikki enteet parhain päin. Spartalaiselle puuttuvat hampaatkaan eivät ole ongelma. Tanakil tosin teettää itselleen tekohampaat, melko kivuliaat kyllä, mutta mitäpä nainen ei tekisi kauneuden takia.
|