|
Sankarimme viettävät tämän jakson Himerassa nauttien Tanakilin vieraanvaraisuudesta. Jakson aikana tapahtuu kuitenkin merkittäviä: Mikon joutuu naimisiin ja Turms saa tietoja mahdollisesta syntyperästään.
Naisongelmia
Turms ja Mikon eivät ole täysin toipuneet juhlimisesta, mutta lähtevät kuitenkin etsimään Dorieusta, joka ei ole palannut laivalle. Mukaan otetaan kalliit käädyt emännän lepyttelemiseksi.
Dorieus löydetään hyvissä voimissa Tanakilin seurasta. Tunnelma ei kuitenkaan ole hyvä. Tanakil ja Dorieus ovat viettäneet onnistuneen yön, mutta aamulla mies huomasi, ettei talon emäntä ollutkaan niin hehkeä. Pahinta näytti olevan hampaiden puuttuminen. Minulle tuli tästä kohtauksesta heti mieleen kai jo lopettaneen (?) Freud, Marx, Engels ja Jung –nimisen bändin kappale, jossa lauletaan: ”Vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, monen vierestä oon herännyt.”
Dorieuskin on vielä krapuloissaan, mutta Tanakil onneksi leppyy lahjan saatuaan. Sitten käy ilmi, että Mikonin kanssa yötä puutarhassa viettänyt tyttö on tullut mykäksi. Tilanne oli huono, koska kaupungin asukkaat saattaisivat asiasta kuullessaan suuttua. Jotain täytyi siis tehdä, joten tyttö tuotettiin huolestuneiden vanhempiensa kanssa Tanakilin taloon. Hän näytti kaivanneen Mikonia, jonka kosketus ”paransi” tytön puhumaan. Tyttö lähetettiin takaisin kotiinsa, ja miehet jäivät Tanakilin luo.
Merimiehet töihin ja Mikon naimisiin
Dionysios ja Krinippos osoittavat taas hyvää johtamistaitoaan ja saavat jo kurittomiksi ruvenneet merimiehet työhön kaupungin muurien korottamiseksi. Korkea-arvoisemmat sankarimme voivat sen sijaan laiskotella Tanakilin hoivissa.
Pian käy ilmi, että Mikonin parantama tyttö oli taas muuttunut puhumattomaksi. Tytöllä vaikuttaa olevan jonkinlainen epilepsia, mitä Mikon pitää merkkinä jumalallisesta voimasta. Tyttö puhui ainoastaan Mikonin läheisyydessä, mikä taas johtui Afroditesta. Mykkä tyttö oli vanhemmilleen ongelma, mutta ratkaisuksi löytyi avioliitto, jota Mikon ensin vastusteli, mutta johon suostui, koska tytön nimi osoittautui enteeksi.
Tämä enneuniin ja muihin ennusmerkkeihin luottaminen on mielenkiintoista. Osa henkilöistä tuntuu tosissaan uskovan niihin, kun taas osa, esim. Dionysios, käyttää niitä omaksi hyödykseen. Mikonin luulen luottavan enteisiin. Onhan hän muutenkin taipuvainen pohtimaan yliluonnollisia asioita.
Turmista tulee Lars
Mikon pika-avioliitosta on hyötyä Turmsille, sillä hän oppii sekä sikulien kieltä että heidän pyhiä paikkojaan. Ovatkohan nämä sikulit muuten ihan oikea kansa vai kirjailijan mielikuvitusta? Turms kulkee ympäriinsä Auran kanssa ja huomaa, että pystyy löytämään näitä paikkoja. Turms kulkee myös kaupungilla kyselemässä Dionysioksen puolesta tietoja merestä. Näillä retkillä hän tapaa etruski Lars Alsirin, joka on melkoisen varma, että Turmskin on etruski. Nimi Lars näyttäisi olevan etruskien arvonimi tai vastaava. Turms ei ensin oikein hyväksy ajatusta, ettei ole helleeni, mutta huomaa myöhemmin oppivansa etruskien kieltä niin nopeasti, että ymmärtää kuulleensa sitä aiemminkin. Tämän olen nähnyt käytännössä. Minulla on ollut Venäjältä kotoisin olevia opiskelijoita, jotka ovat lapsena puhuneet suomea mummon tai muun vanhan sukulaisen kanssa, mutta unohtaneet kielen myöhemmin. Aikuisena suomen kielen kurssilla erityisesti ääntäminen on heille ollut helpompaa kuin monille muille.
Turmsin kohtalo alkaa nyt siis pikku hiljaa aueta, ja tämän jakson lopussa vihjataan jo naisen ilmestyvän: ”Elin mielelläni Himerassa ja etsin itseäni, kunnes kohtasin Kydippen, Krinippoksen pojantyttären.” Tosin ei hyvältä kuulosta, että Turms ihastuisi tyrannin lapsenlapseen. Mitähän tästä vielä seuraa?
|