|
Turmsin oudot kyvyt alkavat pikku hiljaa paljastua tässä jaksossa, jossa joukkio tekee hyvää tiliä merirosvoina. Femme fatalea ei vielä näy, vaikka neljä kaunotarta tavataankin.
Dionysios harjoittaa demokratiaa
Kosin saarelta lähdettyä käy selväksi, että Dionysios on paitsi hyvä merenkävijä myös hyvä puhuja ja ovela johtaja. Ensin hän vakuuttaa kaikki siitä, että on paras mies johtajaksi samalla myöntäen, että muilla on miehillä on vuorostaan muita avuja, jotka palvelevat heitä ja koko miehistöä. Esimerkkinä on isokaluinen Likymnius, jonka syntyperää ja ilmeisesti myös miehisiä avuja ylpeä Dorieus tahtoo epäillä. Likymnius paljastuu pelkäksi sikopaimeneksi ja on vain kiusaantunut saamastaan huomiosta.
Dionysos on jutuillaan saanut miehet hyvälle tuulelle ja ehdottaa sitten kuukauden pituista rosvoilua vapailla merillä. Persialaiset kun ovat kaikkine sotalaivoineen muualla. Kaikki miehet eivät ole vakuuttuneita suunnitelmasta, joten Dionysos antaa heille ”kansanvallan ja vapauden” nimissä valinnan vapauden lähteä, tosin ilman laivaa. Ketään uimahalukasta ei löydy, eli koko miehistö lähtee rosvoilemaan. Varmemmaksi vakuudeksi Dionysios uhraa vielä komean korun merelle, mutta käytännön miehenä kalastaa sen yöllä takaisin. Pääasia kuitenkin on, että miehistö luottaa päällikköönsä, joten koru-uhri teki tehtävänsä.
Merirosvoilua
Rosvoretket alkavat myrskyllä. Matkapahoinvoinnista kärsivänä symppasin oksentelevaa Dorieusta. Myrskyn jälkeen päästään asiaan. Ensin upotetaan vilja-alus ja tapetaan merimiehet, jotteivät nämä pääse kertomaan rosvoista. Sitten kohdataan parempi ryöstösaalis. Karusti Turms kertoo, miten kaikki tapettiin, vain hyödylliset kannatti säästää.
Lieneekö Dorieus tyypillinen spartalainen? Hän on ylpeä sotilas, joka tekee sotatyönsä, mutta ei mielellään tapa aseettomia eikä ainakaan ryöstä heitä. Uhrata toki voi, mutta uhrille kunnia tehden. Kun osa miehistä raiskaa laivalla olevia naisia, myöntää Dorieus voivansa tehdä samoin, mutta vain jos nainen on tarpeeksi hyväsukuinen. Kunnian mies, siis?
Myrskyn nostattaja
Alusten ollessa vaarassa joutua pois kurssista yrittää Dionysios manata suotuisaa tuulta. Mikonin pyynnöstä myös Turms tekee niin ja saa aikaan hurjan myrskyn. Jopa käytännöllinen Dionysios estää Turmsia kokeilemasta uudelleen kykyjään, joista muut ovat varmoja, mutta Turms itse ei. Hänen alkaa tosin olla yhä vaikeampi uskotella itselleen olevansa tavallinen miekkonen, mutta tässä vaiheessa hän ei tunnusta epäilyjään kenellekään.
Myrsky vei laivat Kyproksen rannikolle, jossa siinsi Akraian Afroditen temppeli. Miehistö haluaa nousta maihin uhraamaan Afroditelle, mutta Dionysios ei suostu. Hän ottaa päälleen mieluummin Afroditen vihan kuin menee tapattamaan itsensä.
Kohta selviää lukijallekin, miksi miehet niin innokkaasti halusivat temppelivisiittiä. Vastaan tulee pyhä laiva, joka kuljettaa pappien lisäksi neljää eriväristä neitoa Afroditen palvelijoiksi. Wikipedia tiesi, että Afroditeen temppeleissä, mm. Kyproksella, toimi prostituoituja. Niihin hommiin taisivat nämäkin jumalattaret olla matkalla. Yllättävää kyllä, Afroditeen/Astarten nimellä oli vaikutusta, ja miehet olivat valmiit lähtemään vain ryöstösaaliin kanssa. Mutta neidotpa halusivat uhreja. Niinpä valittiin arpakivillä neljä miestä, jotka pääsivät uhraamaan. Turms olisi saanut valkoisen neidon, mutta antoi kiven Mikonille, joka sitten muiden lailla uhrasi niin innokkaasti, että joutui palaamaan alukselle jalat hyytelönä ja vasta Dionysioksen käskystä. Turms säilyttää arpana olleen valkoisen kiven, joka toimi siis tämän muistelun kimmokkeena.
Kivien kerääminen on vieläkin melko yleistä. Huomasin sen alkukesän matkallani Cote d’Azurille. En ollut ainoa, joka poimi rannalta sileitä valkoisia kiviä. Enemmänkin olisin ottanut, mutta pelkäsin liikaa painoa matkalaukkuun. Olisi ollut noloa maksaa ylipainomaksua kivien takia. Tosin olisinhan voinut vedota ikiaikaiseen traditioon ja Turms kuolemattomaan.
Koska Turmsin nostattama myrsky oli vienyt miehet Kyprokselle ja tuonut vielä Astarten tyttäret heidän eteensä, todettiin hänen olevan kahden jumalattaren loukussa: sekä Artemis että Afrodite ovat valinneet Turmsin. Tätä ei jäädä pitkään pohtimaan, vaan ryöstely jatkuu, kunnes Dionysioskin on sitä mieltä, että nyt saa riittää. On aika lopettaa. Jakson lopuksi Turms käyttää taas sään säätäjän voimiaan ja nostattaa myrskyn, joka toivottavasti vie alukset länteen. Ei kuitenkaan kotiin, muistaakseni, vaan jonnekin kaukaisemmille seuduille, joilla rikas mies voisi aloittaa uuden elämän.
|