|
Odotin jo, että tämä Lukumo mysteeri jäisi arvoitukseksi, ehkä Pekan kerran arvoituksellisen lauseen hämärään: 'Lukumo on se mikä on.' Mutta ei, kyllä tässä lukujaksossa kerrotaan ikään kuin tavallisen järjen tasolla lukumon olemuksesta.
Sotajoukon alakuloinen paluu
'Tarquinian satamassa', siis juuri ehkä mieltäni kiehtoneessa Civitavecchiassa, yhdessä Italian kuuluisimmista satamista, 'luovutimme vuotavat laivamme…' ja 'Kohtaloaan vastaan taistelee turhaan rohkeinkin mies. Eivät edes jumalat hallitse kohtaloa.' ovat lauseita, joista paistaa otsikon sanoma. Turms on taipuvainen ottamaan vastuun epäonnistumisesta omalle kontolleen. Mutta Lars Arnth ymmärtää ja selittää, ettei Turms ole syypää. Sotasyyllisyys onkin erikoinen syyllisyys. Se on aina häviäjän niskoilla. Onko yhtään sotaa käyty, jossa ei syyllisyys sotaan olisi sälytetty häviäjän harteille? Usein on syntipukiksi joutunut määrätty henkilö tai ryhmä. Eipä pelasta Turmsiakaan mikään seikka tyrmältä ja kuolemantuomiolta - aluksi. Hän kokee kaiken viheliäisyyden, joka vain voidaan vangille tarjota hänet juuri ja juuri hengissä pitäen, sairautta myöten. Mutta on pelastavia enkeleitä. Ensin Misme tuo ruokaa. Siten ilmestyy Arsinoe.
Mutta ennen kuin päästään Arsinoen osuuteen, on traaginen selvittely Mismen ja Hannan kohtalosta. Misme joutuu lähtemään Turmsin talosta, joka joutuu valtion omaisuudeksi. Onneksi on yksi kultainen häränpää haudattuna paikkaan, jonka Turms neuvoo Mismelle. Sieltä pala kerrallaan. Miten on Hannan käynyt? Onko joutunut orjaksi syntymättömän lapsensa kanssa? Tämä on Turmsia koko ajan vaivannut. Samoin aavistus lapsen alkuperästä. Eihän ole mitään muuta todistusta Turmsin hedelmättömyydestä kuin Arsinoen sana. Lapsi voi olla Turmsin lapsi. Tätä vahvistaa Mismen kertomus, jonka mukaan Hanna ei muita miehiä ollut kohdannut. 'Jumalistako olisi tullut raskaaksi?' Miksi ei Turms ottanut Hannaa puolisokseen? Olisi Mismekin saanut äidin. Arsinoe, Mismen oikea äiti, ei kelvannut. Turmsin tuska on pohjaton.
Turmsin tuomion tultua julkiseksi Arsinoekin saa siitä tiedon. Myös Misme voittaa vastenmielisyytensä oikeata äitiään kohtaan ja käy kertomassa tälle Turmsin kohtalosta. Niin paljon vanha suola janottaa, että ennen pitkää Arsinoe ilmestyy vankilaan mukanaan ruukullinen keittoa. Taas samaa murputtavaa suhtautumista Turmsiin, mutta kuitenkin konkreettista apuakin: ruokaa ja hoivaa. Mutta Mismenkin kohtalon Arsinoe lukee kokonaan Turmsin syyksi. Turms on suunniltaan, mutta saa puristetuksi Arsinoelta ainakin lähes tunnustuksen tämän rötöksiin. Tunnustaa, että pelkää Hannaa koskeneen käytöksensä vielä tuottavan harmia, 'lemureiden ahdistelevan itseään vanhuksena'. En ole ikinä lemuri-sanaa ennen nähnyt.
Mutta Wikipedia tietää: Madagascar: Lemuri - 2 minuutia 18 sekuntia ja Lemuri al Parco di Skansen Stockholm - 2 minuuttia 19 sekuntia. Eli on olemassa, näyttää apinalta.
Odotan, että kohtaaminen Arsinoen kanssa päättyy kuten aina ennenkin: kuumaan lemmenkohtaukseen. Mutta ei enää tällä kertaa. Niin pitkälle ei nimenomaan Turmsin mieli enää veny. Mutta ei myöskään kiellä Arsinoen vetovoimaa ja kauneutta, vaan avoimesti antaa tunnustusta, jota kyllä Arsinoe myös kerjää. Mutta siinähän ei mitään pahaa. Arsinoe, vaikka jatkaakin ilmiselviä valheitaan, toiveajatuksiaan, olisi kyllä valmis. 'Mitä sanoit, mitä teit minulle, Turms. Olen kuuma kokonaan, sydämeni jyskyttää ja nuoruuden tuli virtailee suonissani.' Sanoo myös tietävänsä, miten voi pelastaa Turmsin hengen.
Turms vapautuu ja vaeltaa kotiin
Ja niin tapahtuu, että muutaman päivän kuluttua vankisellin ovi avautuu ja sisään tulee Vestaalien vanhin neitsyt. Lopputulos on, että Turms lähtee vankilasta pestynä ja kammattuna ja ylhäiseksi pukeutuneena, mutta viittaan piiloutuneena kohti Rooman rajaa, minne myös pääsee kenenkään häiritsemättä. Tarquiniaan, kohti hautoja vievät vapautuneen Turmsin kevyet askeleet. Tarquiniassa Turms tunnetaan ja otetaan vastaan riemulla. Kaikki haluavat hänet myös nähdä ja koskettaa kädellään hänen viittansa lievettä. Hän on se. Hän on Lukumo. Häntä kohtaan tunnetaan pyhää kunnioitusta. Mutta vasta syksyllä se virallisesti todettaisiin. Siihen saakka Turmsin tulee elää yksinäisyydessä ja odottaa. Tämän odotusajan vuoriston majassa Turms mainitsee elämänsä onnellisimpana aikana. Koko kaupunki kokee Turmsin, Lukumon paluun onnellisena asiana. Ei kulkutauteja, ei väkivallan tekoja kaupungin alueella. Vanhat riitapukarit sopivat riitansa haastamatta toisiaan oikeuteen. Turmsin oikeaksi nimeksi paljastuu Lars Turms Larkhna Porsenna. Äidin perintöä on Larkhna, ylhäisen vanhan suvun nimi. Enää vain viimeinen sinetti puuttuu, suuri juhla uuden Lukumon kunniaksi.
|