|
Ei ole rauha ikuinen tässä teoksessa. Pitkästä rauhasta jo ennätimmekin nauttia ja sen mukana seesteisestä kerronnasta. Tähän lukujaksoon sattuu alusta loppuun sodankäyntiä. Sen takia noteeraan tämän lukunautintona pinon alapäähän.
Eipä miellytä Turmsiakaan
'… eikä Hamilkaan sotaleirin elämä miellyttänyt minua.' Ketäpä se miellyttäisi, ja kuitenkin joudutaan sotiin. Kenen syy on sota? Onko se diplomatian epäonnistuminen? Vai onko se poliitikkojen epäonnistuminen? Vai onko syy syvemmällä kansojen välisissä ristiriidoissa, joihin yksilöillä ei ole mitään sanomista? Vai onko se kansojen välistä ymmärryksen puutetta? Niin naivilta kuin se kuulostaakin olen näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen taipuvainen eniten uskomaan. Tämän takia kannatan ajatusta, että meidän tulee osata naapureidemme kieltä. On selvää, että tämä on minun kohdaltani tekohurskautta. Mutta kyllä se oli ihan tosissaan mielessä, kun venäjän opiskelun aloitin melko tarkkaan 50 vuotta sitten. Ruotsi nyt on itsestään selvä asia ja on mahdotonta kuvitella sotaa Suomen ja Viron välillä, vaikka läheisemmissä suhteissakin on sotia käyty. Sellaisia ovat tietenkin kaikki sisällissodat. Mutta eikö niissäkin syynä ole naapureiden välisen ymmärryksen puute?
Kovin kolkolta kuulostaa tässä sodan tekninen selostus. Sotapäällikölle, sotaan koulutetulle se sitä varmaan voidaan katsoa olevankin. Hänet on koulutettu sotatyöhön, siis tappamaan ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti. Varmaankaan ei asiaa koulutuksessa sen enempää kuin 'työssäkään' asiaa näin sanota, vaan se naamioidaan siistimpään, hyväksyttävämpään muotoon: tuhotaan vihollisen asemia tai lamaannutetaan vihollinen. Eikä sotavoimia nimitetä tällä nimellä muuta kuin diktatorisissa valtioissa, muualla ne ovat puolustusvoimat.
Tässä kuvataan materiaalisen sotavoiman ja henkisen voiman merkitystä. Ratkaisevaa ei ole ilman muuta sotajoukon määrällinen suuruus, vaikka sillä tietenkin on suuri merkitys. Sodankäynnin strategia ja taktiikka ja sotajoukon harjaannus ja henkinen valmius ovat myös merkittäviä asioita. Tässä tulella, aivan yksinkertaisesti tulella on suuri merkitys puisen sotakoneiston tuhoamisessa. Laivat sytytetään, muurien yli heitetään tulta ja varustukset poltetaan. Mutta myös murskaaminen on tärkeä tuhoamisen keino. Laivojen kylkeen rysäytetään, jolloin ne murskaantuvat ja laivat uppoavat. Kiviä lingotaan. Ne murskaavat. Ja mikä onkaan teräasein tapahtuvan pistelyn ja raatelun merkitys? Ihmisiä ja eläimiä tapetaan kuin kärpäsiä.
Kappaleen lopulla vielä jumalatkin sotketaan sotaan. Niin on aina tehty. 'Koti, uskonto ja isänmaa' kuullostaa pyhältä ja velvoittavalta iskulauseelta. Kenellä on kanttia kyseenalaistaa sellaista pyhää kolminaisuutta? Jo tämän motiivin epäily tekee epäilijästä isänmaan petturin ellei suorastaan vihollisen, jonka henki ei ole minkään arvoinen.
|