Sattuupa somasti, että tälle lukujaksolle mielestäni kirjassa vallataan uusi alue - vai onko sitä sittenkin ollut jo aikaisemminkin: lukujakso on pelkkää politiikkaa eli omistaudutaan kokonaan yhteisille asioille.
Ukko Tertius Valerius terästyy
Alkuun hänet nahjuksena kuvataan, mutta nyt hän Arsinoen hänelle pojan lahjoitettua, vaikkakin vihjausten mukaan vieraalta isältä, hän todellakin terästyy ja ryhtyy ajamaan yhteisiä asioita, ennen muuta maanjakokysymystä, sillä siinän on hänellä oma lehmä ojassa. Kun hänestä lisäksi mainitaan ja on käynyt ilmi muutenkin kohtuullisessa määrin, ettei hän tyhmä ole, hänen tähtensä lähtee vahvaan nousuun. Hän viettää terveellistä elämää, kävelee päivittäin pitkät matkat, käy varhain nukkumaan ja pidättäytyy kaikenmoisesta turhanpäiväisestä riehunnasta. Jopa hänen päänsä lakkaa tärisemästä, kun hän puhuu senaatissa! Tässä meikäläisen mieleen on hiipinyt ajatus, että milloinkahan pää tai käsi alkaa täristä. - Ei vielä kuitenkaan kumpikaan.
Ja tuntuu, että Arsinoen tähti nousee vielä kovemmalla kohinalla kuin Tertius Valeriuksen. Kaikki hyvä kehitys Tertius Valeriuksessa katsotaan nimittäin ilman muut Arsinoen aikaansaamaksi. On siihen hyvät syynsäkin, kun tämä niin ylevämielisesti uhrautui ja pelasti Rooman piirittäjän kynsistä. Aikaansaannokset Tertius Valeriuksen suhteen eivät Turmsin arvion mukaan kuitenkaan mitenkään suuresti elähdyttäneet Arsinoen mieltä tämän happamasta kasvoille kohonneesta ilmeestään päätellen.
Seuraavaksi esitellään Xenodotos, ikään kuin (lukijalle) tunnettuna merkkimiehenä. Pitäisiköhän tässä nyt orientoitua vähän paremmin. Filosofihan hänen tietysti täytyy olla ja minun kuuluisi kyllä Antiikin suurimmat filosofit tuntea vähintään nimeltä, niin paljon olen heistä kirjoitettua tekstiä muutaman viime vuoden aikana jauhanut. Mitä sanoo Google? ?????????, Xenodotos, Xenodotus: A gift by foreigners. From ????? (xenos), foreign guest, and ????? (doron), gift. ?????????, Xenodoros, Xenodorus: A gift ... www.etymologica.com/page15.htm. Ensin tulee tällainen selvitys - ja minä kun luulin että on jotakin 'puuoppia', mutta puu ei tosiaan olekaan Xeno, vaan Xylo - ellen erehdy. Jaha, kysymyksessä on todellakin 'kolleega', mutta vähän toisella harrastusalalla: " Xenodotos studied the works of Homer linguistically. His student Aristo-. phanes Byzantius is by some recognized as the rst grammarian, although no ..." - Eipä siis iso häpeä olla häntä tunnistamatta. Mutta Turms pitää hanta arvossa ja hän ka Tässä taas kiintyy huomio Suuren mestarin, Waltarin taitoon, jota vain harvoin näkee, jos koskaan muilla. Ihan Waltarin tunnusmerkki. Hän laukoo paradokseja kuin tyhjää: kohteliaisuuksia moitteiden kanssa samanaikaisesti. Sitä hän viljelee kaikkialla teksteissään. Tässä nyt on Xenodotoksen suulla: "Älä pidä käyttäytymistäni teeskentelynä, ystäväni Turms. Yksinkertainen ruokasi maistui hyvältä liikojen mausteiden turmelemassa suussani ja lähteesi jäähdyttämä maalaisviini on säilyttänyt mullan maun, niin että juodessani sitä maistan ja ymmärrän maata jonka rinteillä rypäleet ovat kasvaneet ja kypsyneet. Maistan siinä saven ja kivennäisten maun ja rosmariinilla maustettu uuniporsaasi olin herkullinen."
Sitten otetaan kantaa ympäröivään maailmaan. Turms on alun perin kreikkalainen, mutta enimmät vaikutteensa hän on saanut ulkomailla. Xenodotosta kiinnostaa Turmsin poliittinen kanta: onko tämän sydän kreikkalaisten puolella vai heitä vastaan. Aivan selvä vakoilija siis! Mielialoja tutkii. Turms joutuu itselleenkin jonkinmoisena yllätyksenä pohtimaan tätä kysymystä ja päätyy kääntämään peukalonsa roomalaiseen tapaan alaspäin. Kreikkalaiset sopivat paremmin orjiksi ja palvelijoiksi kuin vapaiksi miehiksi. Olipa tyly tuomio länsimaisen kulttuurin alulle panijoille! Taitaa olla tuomiossa pientä kitkeryyttä entisen ystävän Mikonin tekosten takia! Siihen vihjataankin tekstissä. No, kreikkalaista taidetta, runoutta ja elämisen taitoa Turms kuitenkin arvostaa. Kreikan tuhoa ja hengen leviämistä ympäri maailman tässä kuitenkin povataan. - Helppoahan tämä on jälkiviisaus!
Sitten Xenodotos paljastaakin karvansa ja Turmsin osoittauduttuaan omaehtoisesti suopeaksi juuri hänen puolelleen, hän kertoo Roomaan tulonsa syyn. Rooma tarjoaa hyvän tähystyspaikan etruskien maahan. Mutta nyt myös Turms esittää suurpoliittisen kysymyksen: Niin väkevät varustelut Karthagossa eivät voi tähdätä vain Kreikan emämaan kukistamiseen. "Hyttysen musertamiseen ei tarvita moukaria." Pakko myöntää, Persia tähtää Kreikan taakse syvemmälle länteen. Se on estettävä. Kieltä taitavana Turms myöntyy 'Karthagon lähettilääksi' etruskien luo. Xenodotos lupaa hänelle runsaita palkkioita, mutta niistä Turms kieltäytyy. Taaskin paradoksinen kohteliaisuus: "Olet tyhmä ja poliittisesti valistumaton mies, Turms. Sodankäyntiin tarvitaan ensimmäiseksi kultaa, toiseksi kultaa ja kolmanneksi kultaa. kaikki muu seuraa itsestään.
Ja niin kuitenkin taas kohteliaisuusparadoksi: Xenodotos antaa kaulastaan Turmsille painavan kultaketjun. "Ketju painoi kaulassani kuin kahle, mutta loukkaamatta häntä en voinut antaa sitä takaisin." Niin on politiikaa täynnä tämä ilta, että vain pienessä kappaleessa viitataan Arsinoen ihmeellisyyteen. Xenodotos ei tuntenut mielenkiintoa naisia kohtaan, mutta myöntää kohteliaasti, että Arsinoe on merkillisin hänen kohtaamistaan naisista.
Hetimiten Turms suuntaakin kulkunsa uusiin tehtäviin. Hän matkustaa tapaamaan jo aiemmin esiteltyä tuttavaansa Lars Arnth Velthurua. Tämä nuori mies puolestaan johdattaa Turmsin isänsä Aruns Velthurun luo. (mitähän tämäkin Velthuru tarkoittaa: olisiko siitä ollut puhe? Yleensä sukunimet viittaavat kantajansa johonkin ominaisuuteen, henkiseen hienovaraisemmin tai fyysiseen julkeammin. Ei kai Waltari nyt vain pilamielessä tällaista nimeä ole keksinyt, Maailman huru-ukkoa?
Tässähän paljastuukin todellinen idealisti: 'Luullakseni ei ole jumalien tarkoitus että vain yksi ihminen tai yksi kansa hallitsisi koko maailmaa. Kansat pitävät toisiaan tasapainossa ja kasvavat ja edistyvät keskinäisen kilpailun ansiosta. Samanarvoisia ovat kaikki kansat ja ihmisen kärsimys on sama, olipa hän etruski tai kreikkalainen, sekaverinen tai mustaihoinen… Kymmenen vuotta voi ihminen lunastaa jumalilta lisää ikää ja sata vuotta kansa tai kaupunki, mutta enempää ei kukaan voi saada". Siinä vasta madonluvut! Nekin paradoksaaliset: lisää saa, mutta ei paljon.
Nuori Arnth käy kärsimättömäksi ja syyttää isäänsä vanhuuden tuomasta esteestä ymmärtää nuoria. Isä vastaa: "Vielä olet kovin nuori, poikani Arnth. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Emme uhraa enää ihmisuhreja jumalille." Ja niinpä suoritetaan sukupolvenvaihdos, ja Lars Anrnthista tulee Tarquinian sijaishallitsija, kun tällä on niin kiihkeä halu kun taas isä mieluummin vetäytyy. Tähän vetäytymiseen liittyy vielä eleitä, joiden merkitys selviää vasta myöhemmin. Heti kohta alkaakin sitten tapahtua sotarintamalla. Tästäkin Turms vain rikastuu, kun Xenodotos antaa hänelle voiteluaineina kuljettamansa häränpäät. Niide palauttamisesta käyttämättöminä saattaisi koitua hankaluuksia: mies makaillut rannalla sen sijaan että olisi käynyt tiukkoja neuvotteluita ja joutunut käyttämään häränpäät taivutteluun. Turms oli nimittäin ilmaiseksi saanut etruskien tuen Xenodotoksen asialle.
Ja niin tässä sitten lähdetään sotaretkelle Himeraan ja sikanien rannikolle. Turms kohtaa 'poikansa' Hiulsin ja vielä entisen heilansa Kydippen. Kaikki sujuu myönteisissä merkeissä. Vanha suola on janottanut puolin ja toisin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20091130 (20091130) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster