Asko Korpela
16 Etruriaan päädytään

• Rooma loksahtaa paikoilleen Etrurian suhteen
• Turms jämeränä
• Turms panee toimeksi myrskyn
• Palautetta
• Minna Artimo: Karttoja kaipaan minäkin
• Lähetä palautetta!

Yllättävä yksityiskohta heti alkuun ulkopuolelta kirjan mutta sisällä itse asiassa. Tarkistan verkosta löytyykö mitä hakusanalla Etruria, kun en ole ihan varma sanasta. Kyllä löytyy ja sana on ihan oikea. Olen jotenkin luullut, että paikka on jossakin Marseillen ympäristössä, mutta ei, se onkin Toscanassa. Itse asiassa minun olisi pitänyt hyvin tietää, sillä olen käynyt tutustumassa etruskien hautakammioihin, olikohan 1980-luvun puolella vai sitten 1990-luvulla, kun kolme kertaa kävin Roomassa. Silloin kävimme juuri tuolla karttaan punaisella merkityllä alueella. Se oli se sama kerta kun Civitavecchiassa söimme sen matkan halvimman, mutta kaikkien Italian matkojen parhaan Zuppa di mariscos aterian rekkakuskien ravintolassa. Toinen paikannimiepäselvyys on Panormoksen suhteen. Wikipedia luettelee lähes 10 Panormosta, enimmäkseen Kreikassa, Kreetalla. Se Panormos, mitä tässä aivan ilmeisesti tarkoitetaan on itse asiassa nykyisen Sisilian Palermo. Sitä on antiikin aikaan nimitetty Panormokseksi.

Rooma loksahtaa paikoilleen Etrurian suhteen

Kun tämä paikannimiasia on selvitetty, ei olekaan mitään kummallista, että välietappina on nimenomaan Rooma. Roomasta käsin minäkin siis olen Etruriassa käynyt. Tässä kohtaa häädynkin ihmettelemään, että miksi ei näihin Waltarin kirjoihin ole liitetty niiden tapahtumien ajankohtana voimassa olleita karttoja, kun hän niin varmasti ja paljon puhuu paikoista ja kuvailee niiden olosuhteita. Onkohan kukaan edes yrittänyt laatia. Ei luulisi olevan vaikeata. Kyllä sitä nyt vähäisemmistäkin asioista on väitöskirjoja tehty.

Minä vähän ihmettelen Turmsin salamyhkäisyyttä nimensä suhteen. Hänhän niin avoimesti muuten koko ajan tilittää elämäänsä. Mutta sehän tapahtuu kyllä vain meille lukijoille. Ehkä hänellä todella olisi pelättävää, jos nimensä paljastaisi. Silloin paljastuisi myös kansalaisuus. Ja kansojen välillä on tässä aikamoisia jännityksiä. Turms on kyllä tietoinen, että tapahtuupa mitä hyvänsä hänen henkensä ei ole uhattuna. Hänhän on kuolematon ja sen hän hyvin tietää. Mikä on reisatessa?!

Turms jämeränä

Melkeinpä yllättynyt olen siitä kuinka jämerästi Turms, rauhan mies - myös 'ruohonjuuritasolla' eli kotioloissa - pitää kiinni päätöksestään matkustaa juuri Roomaan. Arsinoe, kuten arvata saattoi, ei tietenkään halua Roomaan. Ei ole hänelle tarpeeksi hieno paikka, pitäisi päästä Bysantin ylväimpiin poleihin. Mitä ne nyt ovatkaan? Äkkiä silmäillen en sivuilla muita huomaa kuin Efesoksen. Lieneekö sekään Arsinoen tarkoittamia prestiisipaikkoja?

Tässä jaksossa tulee nyt sitten se kohta, kun Turms ja Hanna kohtaavat miehenä ja naisena. Sen nyt saattoi tietenkin jo heti aluksi arvata ja kyllä Waltari sopivasti siitä matkan varrella vihjaileekin. Minusta nämä Waltarin tämän asian kuvaukset ovat kauniita ja luontevia. Voi vain kuvitella, millaisin sanakääntein se Nobelin saanut olisi tämän asian kertonut verrattuna tähän Nobelia saamattomaan, mutta mielestäni sen monin verroin paremmin ansainneeseen kuin on Sillanpää. Minun silmissäni Ruotsin Akatemian syntilistassa on kaksi todella mustaa kohtaa: Waltari ja Jaan Kross. Täysin anteeksiantamattomat laiminlyönnit.

Niinhän siinä käy, ettei Arsinoe sittenkään pidä omaa päätään matkan määränpään suhteen, vaan palaa Turmsin luo. Kiukuttelee aikansa, varmaan montakin kertaa vielä myöhemminkin. Mutta loppujen lopuksi tämä on hyvä ja oikea ratkaisu. Myös tämän romaanin kirjoittamisen ajankohdan moraalin mukainen ratkaisu. Nythän sitä voitaisiin kirjoittaa mitä vain, eikä kukaan korvaansa lotkauttaisi.

Turms panee toimeksi myrskyn

Sitten Turms taas käyttää ylimaallisia kykyjään matkan edistämiseksi. Hän lupaakin etukäteen Tyrrheenille, että tämän pyöreä purkki tulee purjehtimaan ennätysajassa Roomaan. Turms nostattaa taas hirmuisen myrskyn, joka ajaa miehet kaupungilta laivaan ja sitten kohtuullisempaa tuulta, niin ymmärsin, kun ollaan merellä. Mutta kuitenkin niin navakkaa, että Roomaan todella päästään ennätysajassa, kuten oli luvattu.

Rooman Waltari kuvaa karkeaksi ja törkyiseksi, jotenkin kuitenkin nousukasmaiseksi paikaksi. Sivistymättömiksi kuvataan asukkaat ja virkamiehet. Tämä tuntuu sillä tavoin yllättävältä ja jopa ristiriitaiseltakin, että samalla korostetaan väen kirjavuutta, siis sitä että ovat tulleet monelta kantilta ja puhuvat monia kieliä. Eikö sitä silloin myös kulttuuria, jopa kulttuureja löydy. Eivät nynneröt matkustele.

Luottavaisesti Turms matkaansa tekee. Onhan hänellä varma uskonsa henkivakuutukseen. Se on tietenkin iso asia. Mutta myös muuten on luottavainen. Jää sataman lähelle, ei vaan kierreltyään kaupunkia, jää etruskien alueelle odottelemaan mitä tuleman pitää. Pian tuleekin palveluntarjooja ja johdattaa perheen sopivaksi katsomaansa majataloon, jossa odottaa kaikesta päättäen suunnilleen kolmen tähden asialliset palvelut. Aterialla tarjotaan paitsi hyvää ruokaa, myös väkevää juomaa, joka saa aikaan hallusinaatioita. Seinien läpi kuljetaan. Turmsin syntyperä herättää epäilyksiä ja kunnioitusta. Jumalaiseksi hänet tajutaan.

Palautetta 

Lähetä palautetta! 

Minna Artimo: Karttoja kaipaan minäkin