Asko Korpela
14 Kuviteltu kulttuuri

• Pieniä kulttuureja suurten sisällä
• Waltari matemaatikkona
• Mitenkähän Waltari olisi käyttänyt Wikipediaa?
• Naiskuva inhimillisempi kuin aluksi odotin
• Rautaa suolasäkissä
• Palautetta
• Minna Artimo: Maagista realismia?
• Pekka Pihlanto: Kommentteja eri aiheista
• Asko: Piilouskonnollinen - loistoidea
• Lähetä palautetta!

Tai mistä sen tietää, vaikka tässä kuvatunlainen kulttuuri olisi ollut olemassakin. Sitä on niin monenlaista ja Waltarista on se mielikuva, että hän on perehtynyt valtavaan määrään aineistoa, nimenomaan vanhaa historiaa ja sitten kirjoittanut pannen väkevällä mielikuvituksellaan lihaa luiden ympärille. Paras osoitus tästä Sinuhe. Ei ikinä käynyt, vai kävikö myöhemmin, maisemissa, joita ansiokkaasti kuvasi. Kuka olikaan tuttava, joka juuri on suuresti ylistänyt nuoren Waltarin junamatkakirjaa Istambuliin. Olen sitäkin joskus jossain, taisi olla vävyn luona, maistellut ja ylen kiinnostavaksi havainnut. Jospa vaikka poikkeuksellisesti lukisinkin lainakirjan.

Pieniä kulttuureja suurten sisällä

Sitä niin helposti tulee ajateltua liian suurissa yksiköissä, kulttuurejakin: suunnilleen maa ja kulttuuri, mutta silloin tällöin sentään havahtuu huomaamaan, että varsin omaleimaisia (yhteiskunnan mittakaavassakin) kulttuureja mahtuu useitakin tavanomaisten maa-kieli piirien sisälle. Tässä on oiva esimerkki, vaikka siis ehkä kuviteltu. Hämmästyttävän monipuolisesti Waltari sen osaa kuvailla. Sikanien kulttuurin. Oikein täytyy netistä kurkistaa.

" Thukydides kertoo Peloponnesolaissodissaan Italian ja Sisilian nimien alkuperän. Italiassa on asunut kansa tai heimo, joita on kutsuttu sikeleiksi. Heillä on ollut Italos-niminen kuningas. Sisiliassa on asunut sikaneja, jotka ovat Thukydideen mukaan iberejä - siis ilmeisesti peräisin nykyisestä Espanjasta - ja ovat tulleet Sikanosjoen varrelta. Sitten Italiasta tulivat sikelit, jotka ajoivat sikanit länteen ja etelään. Näin Sikaniasta tuli Sikelia eli Sisilia."

Näin Heikki Honkala blogissa Historiaa pitkin ja poikin http://kukkula.blogspot.com/2005_09_01_archive.html

Sehän osuu täsmälleen naulan kantaan. Enimmäkseen 'sikanit' haulla löytyy kyllä viittauksia juuri Waltarin Turms kuolemattomaan. Eihän Waltari varmaan paljoa perusaineistoa ole tarvinnut. Hänen mielikuvituksellaan on voimaa. Mutta ehkä se onkin yksi hänen menestyksensä salaisuuksista, että näissä hänen luomuksissaan on aina varsin pitävä perusta, olkoonkin siis ehkä että kapea. Ei tässäkään käperrytä kuvaamaan yksinomaan sikanien elämää, vaikka se eristäytyneeksi kuvataankin, vaan se sidotaan aikkauden todelliseen ympäristöön, yleisemmin tunnettuun.

Waltari aloittaa toteamalla, ettei välitä kertoa sikanien metsästys- ja kalastustavoista, koska niissä ei paljoa eroa ole verrattuina muihin. Mutta kuitenkin lopulta tulee kuvatuksi huomattavan omaperäinen kulttuuri, josta, kuten sanottu, on vaikea tietää, mikä on tarua, mikä totta. Epäilen että ei ole totta esim. tämä sikanien kyky muka olla selvillä käytännöllisesti katsoen kenen hyvänsä, omien ja vieraiden aika- ja paikkakoordinaateista (ja vielä tajuamatta, että siinä on mitään erikoista). Hämmästyttävällä tavalla ennakoi nykyistä gps, vai onko se gprs satelliittipaikannusta! Sellaisesta lukeminen panee ilman muuta ajatuksen laukkaamaan. Omaperäistä on myös sikanien metsäläisyys. Vaikka toisaalta 'metsäläisen' kirjoittajan kynästä se nyt ei niin kumma asia ole, kekseliäs kuitenkin, varsinkin muiden kulttuurien edustajille tarjottuna kovinkin eksoottinen.

Waltari matemaatikkona

Minua kiehtoo, tekisi melkein mieli sanoa, suunnattomasti tämä pythagoralaisen matemaatikon tapaaminen. Sitä lukiessa tuntuu, että tähänkin asiaan on Waltari todella perehtynyt ja kirjoittaa matemaattisen asian juuri kohdalleen juuri yhtä hyvin kuin talousteoreettisen siellä missä sitä asiaa esittelee. Olen taipuvainen liittymään Vesa Kanniaisen ihmettelyyn: Waltariko Suomen etevin talousteoreetikko? Milloinkahan sekin äänitaajuuden (onkohan oikea sana?) esittäminen lukuna on keksitty? Joko tosiaan oli Pythagoraan aikana. No, Wikipediahan senkin varmaan tietää. Nykyään sitä joutuu melkein asiaa kuin asiaa Wikipediasta katsomaan. Ihan toista nopeudessa kuin ennen tietosanakirjojen aikakautena. Sieltähän se…

Äänen fysikaaliset ominaisuudet

Äänen korkeuden eli taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). Taajuus kertoo ääniaaltojen värähtelyjen lukumäärän sekunnissa. Mitä nopeammin ääniaallot värähtelevät, sitä korkeampana ääni kuullaan. Ihmiskorva on herkimmillään aistimaan ääniä 500-4 000 hertsin välillä. Ihmisen korva erottaa yleensä taajuuksia 20-20 000 Hz, ja ääniä, joiden taajuus on niiden yläpuolella, kutsutaan ultraääniksi. Ääniä, jotka ovat taajuudeltaan niin matalia, että ihmiskorva ei kykene niitä havaitsemaan, kutsutaan infraääniksi. Yleensä infraäänellä tarkoitetaan alle 20 hertsin taajuisia ääniä. - Pianon äänialue on n. 30-5 000 Hz."

Mitenkähän Waltari olisi käyttänyt Wikipediaa?

Varmaan olisi ammentanut ihmeellisiä asioita toisensa jälkeen ja niistä sitten punonut vieläkin ihmeelisempiä. Minä käytän myös niin, että katson hakusanaa jollakin kielellä ja sitten reunasta valitsen jonkun muun kielen, erityisesti venäjä, englanti, suomi. Saa helposti terminologiaa eri kielillä tai jonkun sanan, jota ei ehkä sanakirjassa ole.

Sitten on tämä ihmeellinen juoma. Sen 'kotiin hoitaminen' ei tietenkään Waltarilta paljoa vaadi. Aina niitä on erilaisia eliksiirejä ollut ja niistä mitä ihmeellisimpiä käsityksiä. Huumeita siis. Jotenkin on sellainen mielikuva, että nykyhuumeet ovat pillereitä tai pulvereita eikä juomia.

Naiskuva inhimillisempi kuin aluksi odotin

Miellyttää, ettei Waltari ole Arsinoeta kuvatessaan mennyt täydelliseen mielettömyyteen, vaan tässä luvussa vahvistaa myönteistä kuvaa hänestä. Arsinoessa on jopa ihan oikeata ja todellista äitiä ja hänen rakkautensa Turmsiin ei olekaan pelkkää hyötyajattelua kuten olisi voinut ehkä kuvitella. Sitten on tämä kissan tappaminen. Saapa nähdä tuleeko ilmi ja mitä siitä seuraa. Melkeinpä veikkaan, että tulee ja ei hyvää seuraa. Waltari kyllä harkiten luo jännitystä lauseilla: 'Kissa häviää monesti yökausiksi omille retkilleen metsään. Ennenkin emäntämme on pelännyt sen joutuneen petojen saaliiksi.' Luulenpa että näin yksinkertaisesti ei kissa-asia pääty. Sen verran tärkeänä se on tähän asti pyörinyt.

Entä sitten Hanna? Mitä sanoisi Unioni, kun naista hyväksi käyttääkin nainen? Arsinoe pitää Hannaa perheen ainoana omaisuutena, itse asiassa aivan oikein. Nyt kuitenkin Turms sentään oivaltaa vaihtoehdon, josta Pekka ilmeisesti kirjoittaa Hauskalla klisee-otsikolla 'Pennejä taivaasta'. Sopii tietysti kuin nyrkki silmään. Pitääpä lukea kohta, kun saan tämän omani valmiiksi. Onkin kirjassa hauskasti kuvattu ja paljon irti saatu tästä kaupankäynnistä sikanien ja muukalaisten välillä. Myös Turmsin epäilyttävän hyvä kreikan taito, vaikka hän tahallaan sitä vääristeleekin. Ja Turmsin 'ovela' esiintyminen, ei liian innokas, rahojen saamiseksi.

Rautaa suolasäkissä

Tämäkös sikaneja kiehtoo: rauta. Eivät sitä itse pysty tuottamaan, mutta ymmärtävät sen käytön ja himoitsevat sitä suuresti. Rautaa tuodaan suolasäkeissä kuten nykyään huumeita autonrenkaissa tai ontoissa puutukeissa tai elävän ihmisen suolessa. Kyllä salakuljetus keinot keksii. Kun Turms nostaa suolasäkistä rautaa, kuuluu metsästä kohahdus. Siellä sikanit tarkkailevat 'puiksi naamioituneina' kaupankäyntiä, ja rauta on heille ilmeisesti vähintään yhtä tärkeä kauppatavara kuin suolakin. Turms osoittautuu sitkeäksi neuvottelijaksi ja eräänlaiseksi pokerinaamaksi, jolla saadaan tavara edullisesti, rahat mm lopulta vastineetta, kun Turms selittää, ja tiennevät kauppiaat ennestäänkin, että niillä ei rahana täällä ole mitään arvoa, vaan ne taotaan kohta koruiksi. Ei Turms rahojen takia anna omia kauppatavaroitaan yhtään enempää kuin ilman rahojakaan. Hyvällä käytöksellään kauppias saa sikanien takuun turvallisuudelleen kulkiessaan sikanien alueen läpi. Tämäkin ymmärretään selvänä valuuttana niputtaa kauppaan.

Palautetta 

Lähetä palautetta! 

Minna Artimo: Maagista realismia?

Pekka Pihlanto: Kommentteja eri aiheista