|
Tässä nyt sitten selviää kaikessa karmeudessaan ilmeisesti se ihmisuhri, jota 'kirjan' otsikko tarkoittaa. Joudun kyllä vähän ihmettelemään, miksi niin lempeä mies kuin Waltari on pitänyt välttämättömän liittää niin paljon tällaisia kuvauksia kirjoihinsa. Nämäkö ehkä myyvät? Vai tarkoittaako hän näillä herättää ihmiset ajattelemaan asioita? Miten mahtavat suhtautua tällaisiin kirjoihin lainsäätäjät, kun ruumiillisen koskemattomuuden takaavan rangaistavuuden kodin seinien sisäpuolelle ulottavat? Miten tällaisiin kirjoihin suhtautuu koululaitos?
Maata jalkojen alla
Ei sentään kohtuuttomuuksiin meriseikkailujakaan sentään venytetä. Edes yhdeksi yöksi pääsee miehistö nukkumaan nurmella vakaalla maan kamaralla. Mutta siihen sekin lepopäiväksi suunniteltu jää, sillä vartijat ovat päästäneet vangiksi otetut sardit lähtemään, muka kalaa pyydystämään Dionysioksen miehistölle (ml tietysti Arsinoe ja kissa). Heidän aikeidensa vilpittömyyteen ei Dionysios tietenkään usko, vaan komentaa miehistönsä liikkeelle. Luku otetaan ja todetaan että puoleen on pudonnut väkimäärä. Sitä ei Dionysios hyväksy, vaan sanoo, että 300 on edelleen ja 300 työt on tehtävä eli kaksin verroin ponnisteltava.
Sitten tulee se karmea ihmisuhri: arvokas etruski, Lars Tular, ongitaan merestä ja Dionysios omin käsin toimittaa ihmisuhrin. Saman tien ankara pohjoistuuli iskee purjeisiin. Lopputulos on, että joudutaan sinne mistä lähdettiin, eli Sisilian rannikolle. Kuukausi oli turhaan harhailtu merellä. Seuraa myös vallanvaihto, kun Dionysios antaa Dorieukselle ohjakset. Ja niin lähdetää valloittamaan Pnormoksen pikkukaupunkia sotahuutona 'Kolmesataa!' vaikka todellisuudessa miehiä on juuri puolet siitä.
Dorieus
Yllätys on voiton äiti. Näillä sanoilla alkaa teoksen kuudes kirja, otsikosta päätellen Dorieukselle omistettu. Sen mukaan menevät myös tapahtumat. Kukaan ei valloituksessa saa pienintäkään haavaa. Panormoksen valtaus tapahtuu niin äkkiä ja helposti ja miehet ovat valmiita seuraamaan nyt Dorieusta mihin tahansa. Kunnon ruokien jälkeen huomisaamuna lähdetään sotaretkelle Segestaan. Dionysios ei millään raaskisi jättää rakkaita laivojaan, niin yksihän on enää jäljellä. On kuin jättäisin oman lapseni heitteille jättäessäni laivan turvattomana lojumaan Panormoksen satamaan. Dorieus tiuskaisee: Lapsia sinulla lienee joka satamassa, mihin olet purjehtiessasi poikennut. Polttakaamme laivasi ja muut Panormoksen laivat, jottei kenellekään jäisi houkutusta paeta.
Dorieuksella on pakkomielle päästä Segestaan ja tulla kruunatuksi sen kuninkaaksi. Hän pitää itseään Herakleena ja esi-isien perintö häntä tähän valloitustoimeen velvoittaa. Arsinoe oli kohta maihin päästyään hakeutunut paikalliseen temppeliin ja ottanut siellä ohjakset käsiinsä. Meren perinpohjin uuvuttamana ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt uudistamaan palvelusmenoja, kuten aikomus on. Arsinoe pitää pintansa ja viis veisaa Turmsin kuolemattomuudelle. Turms elää kuin ihminen, hän on ihminen. Dorieus on sinua etevämpi, koska tietää mitä tahtoo, sinä sen sijaan et. Näin Arsinoe ottaa ylivallan Turmsista. Nainen hakee turvallisuutta. Minun on ajateltava omaa ja lapseni tulevaisuutta ja luon sen itse itselleni, kun sinä et siihen pysty. Siinä sanat, joilla Arsinoe panee Turmsin järjestykseen.
|