|
Näyttää tulevan ihmeellinen kieliseikkailu koko Turmsista. Tiedän sentään suomenkielisen odottavan noutamista Nilsiässä R-kioskilla, mutta nyt olen Helsingissä putkiremontin jälkimaininkeja tasoittelemassa. Näistä mainingeista pulpahtaakin sitten uusi Turms, toinen 'vesiselvä' eli unkarinkielinen, jonka olen lukenut yli 10 vuotta sitten ja merkinnyt kolmella tähdellä eli parasta laatua. Tämän vesiselvyys on samaa luokkaa kuin italialaisen eli ymmärtämistä häiritsevä vieras sana per sivu. Kyllä niitä on enemmän kuin yksi sivulla, mutta joitakin kuvittelee ymmärtävänsä asiayhteydestä eikä sen vuoksi tule sanakirjaa selatuksi. Olen nyt lukenut sekä italiaksi että unkariksi. Kummanko mukaan kirjoittaisin? Ehkä molempia vilkuillen.
Turmsin vapautuminen ja uusi vankeus
Näinhän siinä kävi. Turms vapautuu yhden naisen lumouksesta ja joutuu toisen naisen lumoukseen. Olisipa mukava tietää, miten siinä näin kävi. Nimittäin miten kirjailija sen näin laittoi. Oliko alun perin näin ajateltu, vai aikoiko ensin jatkaa pitempäänkin Kydippen tarinaa, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin ja kehitti uuden tarinan Arsinoen ympärille. Tyylikkäästi, kertalaakilla kuitenkin Kydippen lumouksesta Turms vapautuu. Tuntuu, että oikein tekee. Mitä tuosta nyt 15-vuotiaan lumouksesta olisi irti saanutkaan! Sen sijaan tämä Arsinoe 'vanha rakkaus ei ruostu' tapaus lupaa paljon. Ainahan voi olla värikästä palautumaa vaikka millaista.
Ymmärsinköhän nyt oikein: Arsinoen Turms tapasi edellisen yön kuluessa pyhän neitsyen ominaisuudessa, mutta tunnisti saman tien vanhaksi tuttavakseen ja halusi välttämättä tavata tämän uudelleen kahden kesken päivänvalossa. Tarvitaan Tanakilia hoitamaan yhteydenotto ja sopimaan tapaamisesta. Tanakil on kuningatar eikä tietenkään siedä kilpailijoita, joten ei ole mitenkään innokas hoitamaan asiaa. Mutta muuta keinoa ei ole. Vain nainen voisi saada Arsinoen ulos eli siis papeilta luvan tuoda hänet ihmisten ilmoille. Tanakil on selvillä Turmsin maagisista voimista eikä uskalla asettua poikkiteloin, kun Turms uhkailee, että (rakkauden) jumalatar kääntää tälle selkänsä. Ja niin tulee Arsinoe ulos päivänvaloon, joka häntä niin paljon häikäisee, ettei muka tunne Turmsia. Myöhemmin käy ilmi, että heti oli tuntenut.
Turms tunnustaa rakkautensa niin palavin sanoin kuin vain Waltari osaa ja hän kyllä osaa. Sinun takiasi synnyin, sinun takiasi elin, huntusi ei enää kasvojasi kätke. Olen valmis kuolemaan tällä hetkellä. Ja johan paljastaa Arsinoekin asenteensa. Ei ole nukkunut, vaan koko yön suunnitellut tätä tapaamista. Mitä panisi päälleen, yhä uudelleen kokeillut ja vaihtanut vaatteita - ja yksikö viitta sitten kohta maahan valahtaa ja jäljellä on pelkkää paljasta pintaa! Tanakil seuraa uteliaana - ja mustasukkaisen kateellisena - kahden 'nuoren' tapaamista. Nämä eivät välittäisi nyt ylimääräisestä seurasta. Pyytääkin Turms Tanakilia hakemaan virvokkeita ja syötävää.
Kun nyt Turms, eräänlainen kuolematon puolijumala ja tämän 'morsian', hänkin pyhä neitsyt, erikseen selvitettynä vapaa eikä orjatar, kohtaavat, on asianmukaista, että luonnonvoimat myllertävät. Hirveä myrsky nousee: vedet vellovat, katot lentelevät, ihmiset valittavat, lapset itkevät. Poseidonko se tällä tavoin raivoaa? Miksi? Onko hänkin mustasukkainen, vai onko näytös ikään kuin juhlan kunniaksi? Tuoreessa muistissa on kaksi vastaavaa tapausta. Tämän kesän kesäteatterielämyksiin kuuluu Matti Pajulan näytelmä 'Hunajan pisara'. Kertoo itse asiassa Paavo Ruotsalaisen herätysliikkeen körttiläisyyden 'alkuräjähdyksestä'. Ydin on merkillinen rajuilma Lapinlahden Tölppäsniityllä. Siinä heinät lentelevät seipäineen ja ihmiset lankeavat maahan ja puhuvat kielillä ja tulevat synnin tuntoon. Herra puhui.
Juuri ennen näytäntöön lähtöä kotipihalla tapahtuu sama ilmiö: äkillinen myrsky, taivas pimenee, koivujen latvat taipuvat kaksinkerroin, pihateltta irtoaa paikaltaan ja putket vääntyvät käyttökelvottomiksi, grillin
sateensuojus, paksusta pressusta tehty, kokoon pieneksi mytyksi kääritty, lentää seinustalta keskelle pihaa. Herrako puhui vai oliko vain tavallinen sääilmiö? Samanlainenhan on kuvattu myös Seitsemässä veljeksessä. Juhani noituu: jumalako vasta sontakärryillä täristelee, kun meillä jo heinää korjataan? Katkerasti sitten katuu ja tulee juuri körttiuskoon. Ehkä on yhteys Tölppäsniittyyn, joka tapahtui ennen kuin Kivi kirjoitti?
Ja vielä tämän otsikon alle kuuluu episodi päivänvarjosta. Se on yksi viaton kuvaus naisen viehättävästä turhamaisuudesta. Se tarina huipentuu lukujakson viimeisiin lauseisiin: 'palasimme vierasmajaan ja Tanakil seurasi meitä. Hänen kainalossaan oli suuri päivänvarjo.'
Enkelikö Turmsille ilmestyy?
Tässä on kappale, joka mielestäni on 'liian paksua'. Turms herää keskellä yötä tuntien käärmeenmyrkyn vaikutuksia. Muistaa (siis unessa) tapahtuneen kokemuksensa. Kevytkenkäinen nainen oli ilmestynyt. Oli joutunut tämän verkkoon. Tuhat miestäkö oli siinä ollut ennen häntä? Lähtee harhailemaan kohti temppeliä. Matkalla menee suihkulähteelle, heittää siihen hopearahan ja rukoilee vapautusta sieluaan korventavasta rakkaudesta. Siitä alkaa merkillinen mystinen keskustelu Turmsin ja rakkauden jumalatar Afroditen kesken. Turms vaatii jumalatarta luovuttamaan Arsinoen itselleen. Keskustelu velloo jumaluuden ja ihmisyyden harmaassa välimaastossa. Pääargumentteja ovat jumalainen kuolemattomuus ja inhimillinen intohimo. Ja niin käy, että Turms saa haluamansa.
Sitten Turms kohtaa temppelin papin. He vartioivat mustasukkaisesti pyhiä neitsyitä. Näiden ei saa päästä pakenemaan. Miten nyt siis Arsinoe voisi lähteä temppelistä? Paljonko uhraat (tarjoat) saadaksesi naisen mukaasi? Yhdestä yöstä? en mitään. Turms joutuu todistamaan tavallista kuolevaista korkeamman statuksensa. Ainoa tapa jolla hänet saat, on että hän lähtee asussa, jossa on maailmaan tullutkin. Nimikin on muuttunut: Istafra. Mennään Arsinoen kammioon. Herätetään. Tämä tietenkin nostaa metelin. Mitä tapoja nämä ovat? Tullaan keskellä yötä herättämään nainen unestaan, ei kunnioiteta jumalattaren pyhiä asuinsijoja. Ja niin lähdetään Turmsin viitta Arsinoen hartioilla.
|