'Vesiselvä' jatkuu, sillä nettikirjakaupan toimitus ei ole vielä tullut perille. Mieluisaa, että näin on käynyt, sillä tämä lukujakso näyttää lyhentämättömältä. Sen puolesta puhuu sekin että tekstiä on 37 sivua, paljon, mutta se on hyvää ja myös 'vesiselvää' kuten lopussa olevan tuntemattomien sanojen luettelon lyhyydestä voi päätellä. Waltarin teksti on selkeätä luettavaa. On se kyllä 'koukeroistakin', mutta koukeroisuus on juonessa eikä ilmaisussa. Koukeroisuudella Waltari selvästi viihdyttää lukijaa ja sysäilee lukijan mielikuvitusta lentoon sohvan nurkasta.
Lähtö Himerasta
Krinippoa, tyrannia ollaan tapaamassa. Mikon lääkärinä pitää tyrannia pienessä niskalenkissä ja varoittelee tätä kiihtymästä, koska se vain pahentaa hänen tilaansa, jota italiaksi kuvataan sanalla malatticcio, joka muotonsa puolesta tarkoittaa henkilöä, joka kärsii taudista. Tätä sanaa ei kuitenkaan laaja sanakirjavalikoima tunne, mutta asiayhteys on sellainen, että ilman muuta kysymys on sairaudesta. Pääasia tässä ei lopulta olekaan Krinippon sairaudet, vaan Krinippon lapsenlapsi, 'teini-ikäinen' Chidippe (olisiko suomalainen muoto siis ehkä Kidippe?). Kaikesta päättäen tässä nyt on Waltari marssittamassa näyttämölle tavanomaista kohtalokasta naistaan. Ja nehän tunnetaan: todellisia syöjättäriä. Miten muuten mahtaa olla: tämä syöjätär sana kuvaa niin hyvin näitä Waltarin hahmoja, että joutuu kysymään, onko koko sana keksitty Waltarin kohtalokkaita naisia kuvaamaan? Vai onko ehkä ollut olemassa ennen Waltaria ja Waltari juuri tästä sanasta siepannut innoituksen naistyyppiinsä; enpä ihmettelisi vaikka olisi. Minulle ainakin tulee väkevänä mieleen nimenomaan näistä Waltarin hahmoista. Alkuun Kidippe kuvataan mitä viehättävimänä, ylimaallisen viehättävänä, mutta jo alusta pitäen äärimmäisen terävä-älyisenä naisena, joka erityisen hyvin tuntee arvonsa koruissa ja kalleuksissa, rahassa viime kädessä. Lopulta putsaa 'uhrinsa' puti puhtaaksi, joskus jopa vaatteetkin päältä. Sehän on niin monesti nähty. Lieneekö Waltarin yleinen varoitusmerkki naisten suhteen? Itse pääsankari eli Turms tässä nyt on vaaravyöhykkeessä. Onneksi en 16 vuoden takaisesta edellisestä lukemisesta muista mitään, joten voin nauttia Waltarin koukeroista tässä asiassa täysin rinnoin.
Kevät alkaa näyttää merkkejä itsestään ja ystävykset siis alkavat hankkiutua eroon Dionision sotalaivastosta. Heidän tähtäimessään on (rauhanomaisemmat?) olot etruskien maassa. Sisiliasta silloin luonnollinen ensi etappi on rannikko nykyisen Marseillen tienoilla, mikä se nyt olikaan nimeltään tässä Waltarin kertomuksessa, Massilia? Ensin irtaannutaan kuitenkin Himerasta hevospelillä Eryxiin (ital. Erice). Minulle yllätys, että myös vuokraemäntä Tanakil lähtee mukaan. Niin tiukka liitto on syntynyt Dorieuksen ja Tanakilin välille. Seuraakohan mukana koko loppumatkan? Sen sijaan Mikonin ja Auran liittymien seurueeseen on mielestäni ilman muuta selvää.
Saapuminen Eryxiin
Turms, joka Himerasta lähtee (ja sitten tulee Eryxiin) on kertomuksen mukaan aivan eri mies kuin se joka Delfoissa oli ruokapöydällä (bufera) hirmuisen eroottisen tanssin esittänyt. Näin heti alkuun sanotaan. Jännittävää nähdä mitä se merkitsee käytännössä. Pyhiinvaeltajien viitoittamaa reittiä kuljetaan ja iloitaan siitä että lihakset saavat liikettä pitkään jatkuneen ja jäykistävän 'asemasodan' aikana. Eryxilaiset kuvataan primitiivitapaiseksi väeksi, joka kunnioittaa jumaliaan. Maata viljelevät eivätkä kaupasta toimeentuloaan saa kuten sikulit (ital. sicani). Vainoita katsellessa Mikon lausahtaa verta hyytävät sanat: 'Tämä maa on lannoitettu monien kansojen verellä. Varsinkin focesi (foinikialaisia) on tänne haudattu. Dionisiolta opitun tavan mukaan uhrataan (varmuuden vuoksi). Se täytyy kuitenkin tehdä salassa, sillä paikalliset tunteet ovat yhä kuumat: 'monet ovat tänne pyrkineet, mutta harvat täältä palanneet.' Dorieolla (Dorieus?) on henkilökohtaisiakin syitä hartauteen näillä paikoilla. Hän raivoaa isänsä muiston johdosta. Etsii nimittäin turhaan temppeliä tai muistomerkkiä, joka olisi pystytetty isänsä kunniaksi. Isä oli ollut suuri sankari, jonka muistoa oli juhlittu neljän vuoden välein järjestetyillä 'olympialaisilla' (gioci ginnici). Tämä on vaarallista raivoa, sillä isä-Dorieus oli tullut tänne sotaisana valloittajana ja paikallisten suhtautuminen on sen mukaista. Kansainvälinen selkkaus on lähellä. No lopulta tilanne rauhoittuu ja päästään tutustumaan paikalliseen elämään, taloihin ja viljelyksiin. Hyvin otetaan vieraat vastaan, varsinkin kun Tanakil oli vaatinut seuruetta siistiytymään ja ajamaan partansa, ettei turhaan pelota paikallista väkeä. Waltarin hauska pukinsorkka on taas se, että nuoret tytöt pidettiin kuitenkin loitommalla 'ettei Tanakil tuntisi heidän edessään itseään vanhaksi'. - Kyllä kai… - ehkä oli muitakin syitä tällaisen testosteroniaallon vyöryessä… Vieraanvaraista väkeä kuitenkin, sillä majapaikkaa koko Eryxissä viipymisen ajaksi tarjotaan. Tämä on pyhä kaupunki ja lopuksi Tanakil muistuttaakin täkäläisen Afroditen mysteereistä. Voi esiintyä temppelissä yhtä hyvin kuin nousta meren vaahdostakin, tämä foinikialaisten Astarten nimellä tuntema jumalatar. Mahtava temppeli piirtyy yötaivasta vasten. Sinne on seuraavaksi asiaa.
Afroditen temppeli
Temppeliin suunnataan seuraavana aamuna. Temppelistä annetaan ympäristönsä mukainen kuva. Ollaan maalaismaisemassa ja karkeus on yleiskuvaus kaikesta ympärillä näkyvästä. Niinpä temppelistäkin. Mitä sellaisessa voisi olla sisälläkään. Sisälle kuitenkin mennään ja tavanmukaisin menoin käyttäydytään. Peseydytään ja pukeudutaan valkoisiin. Hiuksista leikataan tupsu ja poltetaan. Mikä lienee sen idea? Astutaan sisään ja ihaillaan aarteita. Muuten on kuin missä hyvänsä julkisessa rakennuksessa, mutta jokin mystinen tunne kuitenkin huokuu voimaa. Neitsyitä ei näy missään. Selitetään, että ovat tyydyttämässä vaativimpien vieraiden tarpeita. Että ymmärrettäisiin mitä nämä tarpeet ovat, mainitaan kohta perään prostituoitujen tulevan kaikkialta maailmasta vuorten rinteille. Sitten vielä puhutaan Afroditen ominaisuuksista. Ei perustu voimansa 'pelkästään seksuaalisuuteen kuten te kreikkalaiset luulette.' Tanakil on täällä tuttu henkilö ja pappi irvistäen toteaa Dorieusta merkitsevästi katsoen, että jumalatartenkin voimilla on rajoituksensa. Tanakil toivoo, ettei hänen tarvitsisi neljättä miestään hautaan saattaa. Mikone kiirehtii tekemään tiettäväksi, että hän lääkärinä on perillä asioista.
Turms ilmoittaa erään tietyn nimen vaivaavan häntä, mutta suostuvansa sanomaan sen vain jumalattarelle itselleen. Sen vuoksi olisi saatava tavata kahden kesken. Pappi vakuuttaa, että kyllä onnistuu. Ensin temppeliin menevät Tanakil ja Dorieus, viettävät siellä yön. Palaavat aamulla erittäin väsyneinä ja menevät saman tien nukkumaan. Sitten ovat vuorossa Mikone ja Aura. Kun sitten Dorieus herää, hän kertoo Turmsille kokemuksistaan. Ilmoittaa heti naivansa Tanakilin, jota nyt nimittelee Afroditen kyyhkyseksi. On kuulemma maailman kaunein nainen ja kaikkea muuta sellaista. Myös Tanakil herää ja on intoa täynnä Dorieuksen ansiosta. Nyt uusi nuoruus odottaa. Tanakil heittäytyy avomieliseksi ja kertoo miten tämä kaikki silloin ensimmäisenä yönä alkoi. Dorieuksesta tämä kaikki…
Kohdan 2 lopussa minulle selviää, ettei tässä vielä ollakaan matkalla Massiliaan, vaan eräänlaisella 'kevätrekellä'. Tanakil ilmoittaa pontevasti, ettei Dorieus enää lähde mihinkään merille vaan asettuu taloksi hänen luokseen. Ja Massiliaan on lähdössä nimenomaan Dionysioksen laivasto - ja ilmeisesti siis ainakin osa sankareistamme hänen mukanaan.
Auran kuolema
Käynti Afroditen temppelissä saa yllättävän ja rajun käänteen, kun kerrotaan Mikonen ja Auran kokemuksista. Molemmat palaavat ihmisten ilmoille kalpeina ja järkyttyneinä temppelissä vietetyn yön jälkeen. Eryxin Afrodite on näyttänyt voimansa. Aura on tullut niin sensitiiviseksi Afroditen voimille, että Mikonin tarvitsee vain sormeaan koukistaa, niin Aura saa sätkyn, eroottisen ekstaasin. Tämä on Mikonesta käsittämätöntä. Tiedemiehenä hän haluaa verifioida asian. Sinun, Turms, pitää uhrautua ja kokeilla. Pureeko tämä voima myös sinun kauttasi. Turms estelee, ei haluaisi parhaan ystävänsä vaimoa… Eikä mitä, en muille antaisikaan. Ja niin koe tehdään. Mutta seuraukset ovat katastrofaaliset: Aura kuolee. Sillä siisti: Aura kuolee tieteellisen kokeen tuloksena! Seuraa hautajaiset ja ruumis poltetaan. Tämä on niin suuri järkytys, että arvellaan koko touhun päättyvän tähän.
Mutta ei, nyt on Turmsin vuoro valmistautua kohtaamaan jumalatar. Mitä minun on tehtävä? Se on sinun asiasi. Turms jää kahden kesken jumalattaren kanssa. Hän ei vähästä hätkähdä vaan alkaa tiukkaan sävyyn vaatia jumalatarta paljastamaan kasvonsa. … että tietäisin ketä puhuttelen. Turms melkein kauhistuu, kun jumalatar tietää hänestä niin paljon… … kirkon polttaja… Yhä kiivaammin vaatii nähdä kasvot … vaikka en kuitenkaan pimeässä erottaisi… Jumalatar antaa periksi. Dione! (Diana?) Vuosien takaa. Omenasta oli kysymys ollut. Mutta miten tämä nyt sitten yhtäkkiä Artemisiksi (ital. Artemide) muuttuu? Onko Diana sama kuin Artemis? Pitäisi nyt tuntea paremmin mytologiaa. Tuttu nainen joka tapauksessa. Ja saa Turmsin toteamaan, että hän oli oikeastaan tullut tänne Kidippen takia, mutta tämän viehätysvoima oli nyt kokonaan kadonnut. Ja sitten seuraa höpinät ja kaikki, mutta varmaan vie paljon enemmän kuin ne kuuluisat Hämeen hitaimman viisi minuuttia. Sitten vielä joudun vähän ihmettelemään, jo kolmas naisen nimi on edessäni, Arsinoe. En enää millään jaksa paneutua, mistä se tulee. Vai onko sekin yhtä ja samaa Dianaa ja Afroditea. Sekaisin menee. Pitäisi malttaa paneutua. Kiire marjanpoimimiseen.
Sanastoamalatticcio <- malato? adj. ill, sick, unwell, diseased, unhealthy; morbid, unsound, bad procacciarsi - v. wangle, gain by dishonest means; procure, obtain, get zolle - n. clod, lump, plate gioci ginnici - adj. gymnastic, of or pertaining to gymnastics senza che tu te n'accorga <- acorta - shorten, curtail, cut short; abridge,... ammaccato - v. dent, bruise, contuse cascine - n. dairy, dairy farm, farmhouse svago - n. relaxation, amusement, avocation, hobby, fun pertica - n. pole, perch, roost lite - n. quarrel, altercation, lawsuit, argument, litigation redarguendo - redarguire v. rebuke, reproach, scold, reprimand strozzino - n. usurer, shark abituro- n. hut, shack, small poorly built cabin spregevole - adj. contemptible, despicable, mangy, abject, degraded, abominable, nasty, mean ripide - adj. steep, abrupt, precipitous, bluff, sharp goffaggine - n. awkwardness, clumsiness, gaucherie, cumbersomeness, uncouthness ghiribizzo - n. whim, fancy, vagary, caprice, quirk affanni - n. breathlessness; worry, concern, distress, toil libagioni - n. libation, drink offering made to the gods frullio - n. flitter (?) - (German): jem der herumflittert, erwas das...? (Fra) voleur, frôleur 37 sivua, 20 sanaa |
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20090815 (20090815) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster