|
Tässä lukujaksossa rantaudutaan pitkien merimatkojen jälkeen täydessä lastissa talven viettoon. Meikäläisen mielestä tosin talvesta puhuminen tuntuu jonkin verran liioittelulta. Mitä se on talvi ilman lunta? Luen rinnalla myös espanjalaista Filosofian historiaa. Kerrotaan kreikan kolmesta suuresta Sokrateesta, Platonista ja Aristoteleesta. Yhtäkkiä havahdun yllättävään lauseeseen: 'Ei yksi pääsky kesää tee'. Sellaista en olisi luullut tällaisessa yhteydessä lukevani. Mutta niin kai se sitten on, että pääskyset nähdään Espanjassakin nimenomaan keväällä transitopuuhissa. Kauempana talvehtivat.
Satamaan, Satamaan…
Talvi on tulossa myrskyineen myös Välimerelle. Matkalaisten on syytä hakeutua sataman suojaan. Merkitsee yhtä ja toista asiaa huomioon otettavaksi. Kysymyksessä on täydessä sotasaalislastissa oleva sotalaiva, kolme sellaista. Pitää pystyä rauhoittumaan. Pitää pystyä säilyttämään herruus omissa aluksissa. Mieluimmin pystyä salaamaan lastin arvo, sillä jakajia kyllä riittää. Sen vuoksi Dionysios valitsee tarkkaan, mihin menee. Hänellä tuntuu olevan tuuria, kun rauhallisen tuntuinen paikka löytyy ja ennen kaikkea paikassa on rauhallista väkeä. Sitä Dionysios ei onnistu salaamaan, että saalista eli jaettavaa on paljon, sillä laivat uivat syvässä ja talviteloille vetämisessä on sen vuoksi ongelmia.
Kaikeksi onneksi paikallinen 'tyranni' eli kansan valitsema itsevaltias ei ole ahne, joten näyttää siltä, että varsin kohtuullisiin satamamaksuihin tyytyy. Hauskaa ja mielenkiintoista lisäväriä tähän talvimajoittumiseen antaa se, että enneunille annetaan niin suuri merkitys riskin arvioinnissa. Miten olisi tulkittava laulava kukko Herakleen patsaan - oliko se nyt vasemmalla - olkapäällä - ei se ollutkaan olkapäällä vaan kämmenellä? Ei ollut tyhjän päiten tämäkään uni, kuten sitten myöhemmin tulee todettavaksi. Herakleen ääni myös kehottaa menemään vähän kauemmaksi eikä tyytymään ensimmäiseen mahdolliseen pysähdyspaikkaan.
Dionysios ei tosin itse luota uniin, vaan on sitä mieltä, että niistä syntyy vain riitoja. Näin julistaa, mutta kuitenkin varmuuden vuoksi … Lopulta saadaan pehmeä pohjakosketus ja laivat ovat turvassa.
Krinipposin valtakunta
Ympärillä onkin paljon aluksia rantautuneina ja kiinni sidottuina. Eikä paikallinen väestö ole mitä hyvänsä ranta-asukkaita, vaan laivojen talvehtimisesta huolehtiminen on täällä selvää liiketoimintaa, niin että ei se ilmaiseksi käy. Mutta ei kai Dionysios sitä odottanutkaan. Kova puheensorina eri kielillä alkaa heti ja uteliaita katsojia riittää. Saadaan tietää että paikan nimi on Himera ja minä vielä tuossa äsken sain Pirjopäiviltä tietää, että Wikipedian mukaan siellä on joskus ollut isompikin kahakka. Pian onkin tyranni Krinippos laivalla neuvottelemassa Dionysioksen kanssa talvehtimisen ehdoista. Neuvottelut sujuvat mukavasti ja seuraavana aamuna on tarkoitus allekirjoittaa sopimus Krinipposin palatsissa.
Kun Dionysios itse neuvottelee Krinippoksen luona kolmen ystävyksen, Dorieus, Mikon ja Turms, ryhmä lähtee kaupungille, tapaa vanhan vangin ja tämän lähettyvillä naisen, jonka kanssa tutustutaan lähemmin. Hän on Tanakvil ja hänellä on vaikka mitä tarjolla matkamiehille. Ei ole hänkään ensi kertaa asialla. Tietää mitä viikkokausia merta kyntäneet miehet tarvitsevat, ruokaa, viiniä ja muuta. Kolme nuorta tyttöä laulaa ja tanssii vieraiden viihdykkeeksi. Kuuma kylpy ja päälle herkullinen ateria. Tutustutaan merkillisiin uhraustapoihin, jotka edellyttävät käyntiä sisätilojen yksityishuoneissa. Lopulta Turms on kahden tytön kanssa kolmistaan.
Herääminen
Herääminen aamunkoitossa kukonlauluun. Muistuu vähitellen mieleen viininjuonti, viereisessä loosissa kuorsaa äänekkäästi lääkäri Mikon. Äänekäs kukonlaulu särkee korvia, Mikon pitää herättää. Tuliko yöllä puhuttua tyhmyyksiä? Ei väliä, mitään ei muisteta. Laivalle kävellessä tavataan kohtalotovereita palailemassa päätä pidellen öisiltä retkiltään. Yllättäen Dionysios jo on puuhissa laivalla. Krinippos oli tarjonnut pelkkää vettä. Kaikki tulijat pannaan töihin täyttämään säkkejä sotasaaliilla. Siinä onkin puuhaa, kun saalista on paljon. Puhutaan sukeltamisesta. Miehet sukeltavat narusta kiinni pitäen.
Ymmärränköhän oikein, että tällä tavoin tavaroiden siirtäminen jää näkymättömäksi. Kun työ on tehty Dionysios tarkastaa miehistön. Löytyy vaikka millä mitalla hiuksiin ynnä muualle kätkettyä tavaraa. Mutta niinpä löytyy Dionysioksenkin tuuheasta karvapeitteestä yhtä paljon kuin miehistöltä yhteensä. Lopulta kaikki saavat pitää hallussaan olevat tavarat. Ja koko operaatio päätetään hymyssä suin. Ei Dionysios olisi
miehistöön sellaisia väpelöitä kelpuuttanutkaan, jotka eivät osaa puoliaan pitää. Sukeltajatkin joutuivat sukeltamaan uudelleen ja nostamaan vedestä sinne piilotetut tavarat.
|