Ankara myrsky koettelee
Niin kova myrsky tavoittaa matkalaiset, että tottuneetkin merimiehet tulevat talonkorkuisessa aallokossa merisairaiksi, saati sitten Dorieuksen kaltainen maakrapu. Etsitään suojaa satamista. Ollaan matkalla Rhodoksen ja mantereen välissä. Siellä sitten tuuli ja aallokko hellittää. Dionisios kuitenkin välttelee sekä saaria että rannikkoa, ettei tulisi laivaväelle tilaisuutta karata uimalla. Dionisios nostaa muita laivoja kohdattaessa tervehdykseksi tarkoituksen mukaisen lipun, riippuen tervehdittävästä laivasta. Ei ole varaa päästää yhtäkään karkaamaan, sillä hän saattaisi hälyttää piraatit perään. Sen sijaan itse kävivät matkustajalaivojen kimppuun ja ryöstivät niitä. Naismatkustajistakin oli lupa iloita, mutta omalle laivalle ei naisia ollut lupa tuoda. Heistä olisi vain harmia ja vaivaa. Muistakaa myös, että kaikella huvilla on hintansa.
Kypros kierretään
Niin kuitenkin saalistetaan vaatetta ja viiniä. Ryöstetty laiva voitaisiin polttaa, mutta sitä Dionisios ei halua, koska se näkyisi kauas ja taas houkuttelisi saalistajat paikalle. Sen vuoksi ryöstetty laiva upotetaan tekemällä reikiä pohjaan. Miehistö kokee julman kohtalon. Varakkaita matkustajia tietenkin otetaan panttivangeiksi suurten lunnaiden toivossa. Kypros kierretään meren puolelta. Ei voida välttää, että kalastajaveneistä nähdään mitä tapahtuu, niin että kiirettä täytyy pitää, että päästään pakenemaan merelle.
Turms tanssii
Turms tanssii oman 'sadetanssinsa', jolla on ihmeellinen voima tyynnyttää rajuilma. Se käy Turmsin voimille, mutta tekee myös tehtävänsä, myrsky laantuu. Koettelemus on Turmsille niin kova, että kurkusta pääsee ääniä ja sanoja, joita hän ei itsekään ymmärrä. Voipuneena Turms lankeaa kannelle. Mikon tulee hänen luokseen ja sanoo, että on alun perin tajunnut, että Turms ei ole mikään tavallinen tossunkuluttaja, vaan hallitsee korkeampia voimia. Ei todellakaan Turms itsekään tiedä, mistä on kysymys, vain sen tietää että on ukonilmasta syntynyt tammipuun alla Efeson lähellä. Tulevaisuudesta ei tiedä mitään. Mutta pyhää tanssia tanssiessasi kätesi viuhtoivat kuin kouristuksessa. Tiedät enemmän kuin luuletkaan. Näin sanoo Mikon, Turmsin lähin ystävä. Kaikki me kannamme omaa tulevaisuuttamme mukanamme.
Turms ei pidä tästä keskustelusta ja pyytää Mikonin lopettamaan turhanpäiväisen pohdinnan. Hänen sanansa vaivasivat minua kuitenkin enemmän kuin olisin halunnut. Mikon vielä jatkaa: olemme puhuneet vapaudesta ja vankeudesta. Kahleet eivät ihmistä vangitse, vain ihmisen oma sokeus, hänen oma kuuroutensa, kielteisyytensä. Et itse tajua, mutta olet selvänäkijä vaikka kieltäydyt selvänäkemisestä. Ehkä olinkin jotakin enemmän, mutta en sitä halunnut tunnustaa Mikonille.
Kypros vajoaa mereen takanamme
Loppuun saakka seilasimme Kyproksen sinisen rannikon tuntumassa kunnes saari alkoi vajota meren taakse. Kun yö koittaa Dionisios sidotuttaa laivat kiinni toisiinsa, etteivät yöllä ajelehtiessaan joutuisi eroon toisistaan. Voimakkaassa tuulessa soutaminen on voimien tuhlausta. Siksi miehistö jaetaan kahteen osaan, joista toinen vuorollaan nukkuu ja toinen vartioi. Tiettyä rauhattomuutta tunnetaan, mutta kuitenkin yö kuluu ilman ongelmia. Päivä valkenee häikäisevän kauniina. Salamilaiset huudahtavat, että tämä on ankara merkki. Akrain Afrodite lähetti myrskyn vetääkseen meidät luokseen. Hänellä on valta koko itäisellä meren osalla. Foinikialaiset nimittävät häntä Astarteksi. Sitä paitsi Kypros on Afroditen koti. Meidän pitää uhrata Afroditelle, hän on vihassaan oikukkain kaikista jumalista.
Mutta Dionisios lähettää miehistön jyrisevällä äänellä airoihin ja määrää lähdettäväksi avomerelle. Mennään uhraamatta Afroditelle. Soutajat saivat panna parastaan kuin vihollislaivan kimppuun hyökättäessä. Kyllä minä ymmärrän: halusitte vain itsellenne kaikin keinoin päästä katsomaan Afroditen uhreja.
Laiva kaunis kuin uni
Puolen päivän aikaan havaitaan laivan maston alkavan nousta horisontissa. Laiva on kaunis kuin unelma. Kun se on tarpeeksi lähellä se näyttää merkin. Salamilaiset sanovat että se on laiva, jonka kotipaikka on Tury. Dionisios näyttää vähääkään epäröimättä persialaisen merkin. Vaikka lähestytään, laivassa ei näy merkkiäkään mistään taisteluun valmistautumisesta. Mitä ne oikein meinaavat? kysyy Dionisios. Salamilaiset vastaavat: se on pyhä laiva. Ne vievät suitsuketta ja uhreja Akrain Afroditelle. Lähellä laivan papit alkavat heiluttaa kalkkarokäärmeitä (?) ja elehtiä uhkaavasti. Dionisios huutaa, että vaikenisivat, mutta he luulevat hänen kirvestä heiluttavan.
Mutta eihän siellä olekaan mitään ryöstettävää, vain neljä Astarten sisarta - tarkoittavat maailmaa neljässä ilmansuunnassa. Se on merkki. Haluamme nähdä ne neljä neitsyttä. Heidät komennetaan kannelle. Ovat pukeutuneita vain omiin pitkiin hiuksiinsa. kaikki ovat eri värisiä: valkea, punainen, keltainen, musta. Tällaista ei olla ennen nähty, eritoten keltaista. Arvellaan, että ovat väritettyjä. Mutta ei, heitä saadaan katsella ja todetaan, että väri on ihossa. Kun emme olleet uhranneet, Afrodite lähetti uhrit luoksemme.
Tullaan siihen lopputulokseen, ettei jumalten kanssa ryhdytä sotimaan. Papeilta vain otetaan suitsuketta muistoksi, neitsyiltä ei mitään. Meiltä kuitenkin uhria vaaditaan. Meillä ei muuta ole kuin se kirves. Jumalattaret jättävät jokaiseen laivaan muistoksi kiven, punaisen, keltaisen ja mustan.
Mikon ja Turms pohtivat
Seuraa paljon pohdintaa jumalien olemuksesta ja merkityksestä Mikonin ja Turmsin kesken. En oikein pääse perille, mikä tässä on villakoiran ydin. Afroditea kuitenkin viisaana jumalattarena pidetään. Ehkä hänen oikullisuutensa ja kevytmielisyytensä on juuri suurinta viisautta. - Mutta miksi näin, se jää minulle epäselväksi.
Kohtaavat kaksi foinikialaista sota-alusta. Taistelu syntyy, menettävät miehiä ja on haavoittuneita. Dionisios antaa merelle paljon uhreja, taistelussa menehtyneitä miehiä. Dionysios uhraa myös muutamia vankeja, joiden veri vuodatetaan mereen. Mikon pitää näitä uhreja täysin turhina.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20090725 (20090725) o Ajk kotisivu o Turms o WebMaster