|
Joudun heti alkuun selittelemään, ennen kaikkea itselleni, mutta myös muille: Olen lukenut kolmattakymmentä Waltaria, mutta vain kaksi suomeksi: Sinuhen (kaksi kertaa) ja Ihmiskunnan viholliset. Niinpä ajattelin nytkin lukea vieraalla kielellä: espanjaksi tai italiaksi, varsinkin kun kuvittelin että helposti omasta hyllystäni löytäisin. Olen suuresti nauttinut näistä vieraskielisistäkin ja siinä sivussa kartuttanut kielitaitoa. MUTTA: eipä löytynytkään etsimääni, kun on putkiremontin takia kirjat pakattu läpinäkymättömiin mustiin pusseihin. Toivotonta ryhtyä niistä etsimään. Eipä mitään: niin arvokas asia, että ostan uuden. Akateemisen nettisivulta löytyy, vieraskielinen 2/3 suomalaisen hinnasta. Mutta se on puolankielinen. No on näitä puolaksikin luettu: Sinuhekin. Niinpä impulssiostoksen tapaan tilaan puolankielisen Turmsin. Nyt kuitenkin hirvittää: saankohan tarpeeksi selvää, että pystyn KIRJOITTAMAAN yhteenvetoja lukemastani. Eipä ole aikoihin tullut puolaksi mitään luettua, pari vuotta sitten yksi, mutta edellisestä on jo 15 vuotta. Sanakirja on kyllä niin musta, että ihan kuin olisi paljonkin - niinkuin onkin - ja peltotöissä käytetty.
Taidan kyllä hankkia suomenkielisen, ikään kuin vahvistukseksi ja verifiointitarkoitukseen. Nyt sitä ei kuitenkaan vielä ole ja haluankin ensin kokeilla, saanko tarpeeksi irti puolankielisestä. En halua lukea muiden yhteenvetojakaan, ennen kuin olen itse kokeillut. En voinut välttyä näkemästä Pekan otsikkoa kivienkerääjästä. Siinäpä heti kompastuskivi, sillä ensimmäisellä sivulla tästä puhutaan, mutta puolankielinen sana 'policzyc' tarkoittaa laskemista ja vielä varmemmaksi vakuudeksi kerrotaan, ettei Turms kiviä halua omistaa, ei siis ottaa omaksi, vaan ikään kuin jättää paikoilleen. Herää kysymys: milloin on käännös tehty? Kansilehdellä on vuosiluku puolankielisen Copyright 1993. Voisi kuvitella, että kääntäjä olisi tehnyt sosialismin ihanteiden mukaisen tahallisen käännösvirheen: ei omisteta, katsellaan vain valtion omaisuutta. Toisaalta: monissa kielissä lukeminen laskeminen tarkoittaa samaa kuin suomessa kerääminen, esim. marjan poimiminen ainakin saksassa on 'lesen'.
Mutta kyllä tässä niskakarvat nousevat pystyyn, vaikka onkin tukka millin koneella ajettu. Saatan jonkin asian ymmärtää täysin väärin. Suomenkielinenhän on varmasti oikein ja ainoa oikea, muut likiarvoja kuin Platonin maailma verrattuna sen ideaan. No, mutta ei tämä kivijuttu sittenkään mitään kaada. Eikä se Turmsillakaan koko elämää täytä. On hänellä ihmissuhteitakin.
2. Oli täysikuun aika ja alkoi kevätjuhla. Halusivat pestä pyhän (musta?) värin kasvoista ja käsistä... kukkaseppeleen ripustaa kaulaan... pyysin poistumaan. Asettuu nukkumaan, kirkas kuu paistaa suoraan kasvoihin. Uneen, joka ei ollut unta. - Jaha, oliko kuuhulluutta? (agodny? - lempeä). Musta koira ilmestyy. Jo heti tässä toisessa luvussa, ensimmäisen kirjan alussa ilmestyy Turmsin seuraan toinen nuori mies, ikään kuin hänen kaksoisolentonsa. Niin paljon on heillä yhteistä. Urheilumiehiä molemmat. Keihästä heitetään ja mitä siinä nyt oli muuta, tanssia, jonkinlaista 'temppelitanssia', ainakin. Onko se nyt niin, että ilmestyminen tapahtuu unessa, joka ei ollut unta! Mikä hirveä valehtelija oletkaan, Turms! Turms tästä (zdr?twia?em? - eipä tiedä mainio babylonkaan, mitä teki: säikähti? vapisi? iloitsi? ??). Koirako takakäpälillään (?adnego d?wi?ku)?
3. Jokainen aikajakso viisi vuotta ja seitsemän kuukautta... joidenkin mukaan 55 kuukautta, ihmisten luuloa, maailmassa ei mikään varmaa (uhrattaessa: w?troba maksa).
Minäkään en halua puhua ukkosesta, joka asuu vuorilla ja tulee ihmisten luo kun myrskyää.
Elämällä on minulle katkera maku, eikä maailmassa ole mitään, minkä takia haluaisin hartioitani rasittaa. Nuorena en olisi niin kirjoittanut. Mutta nyt tämä tuntuu totuudelta. Miksi kirjoitan? Oppiakseni tuntemaan itseni. Kun otan ensimmäisen kiven käteeni, sileän ja mustan, muistan...
4. Lähdin matkaan Delfin tielle synkkien vuorten keskellä... salamoita näkyi... ... uhkasivat kivittää minut kuoliaaksi... En pelännyt myrskyä enkä ukkosta. Taivas synkkeni keskellä päivää. Sade kasteli perusteellisesti. Ukkonen murskasi kallioita ympärilläni. Syksyinen maa loisti hopeisena sadepisaroista enkä missään ollut nähnyt niin syvää vihreätä. Asetuin alttarin eteen ja huusin: Minä Turms efesolainen antaudun jumalten huomaan ja oraakkelin tuomiolle. Pyhällä kivellä, Dionysos. Ei tiennyt kuka olen. Onko sinulla verta käsissäsi? Kiireesti vastasin, ettei ole. Olen pyhän neitsyen, jumalanne sisaren huostassa. Kenen luo tulet tanssien alasti myskyssä ilman lupaa? Tunnen sinut, Pytio. Tämä nuorukainen on minun, hän on viaton. Tuo ei ole jumalan puhetta. Sitä ei lausuta valtaistuimelta. Mutta jumalatar oli palvelijoitaan väkevämpi. Hän saapui kasvot mustina tulen läpi, siksi hän on puhdas. Sitten hän vaipui kouristuksiin, vaahtoa alkoi tulla hänen suustaan. Ja niin he antoivat minulle ruokaa ja juomaa, uskoivat, etten ole tietämätön ihminen. Vakuuttuivat, kun annoin heille efesolaisia kultarahoja ja hopeisen efesolaisen mehiläisen. Lopulta palautin heille kaksi yhteensidottua vahataulua, joissa oli minua tarkoittavia suosituksia. Sulkivat minut vaatimattomaan majaan. Seisoin taas pappien edessä kieli ja sydän puhtaina.
5. wzed?em, oszcsep, Tässä tullaan kilparadalle. Siellä juoksee nuorukainen. Kasvot synkät, mutta juoksee kauniisti, minun silmissäni kauniimpi kuin kukaan muu näkemäni nuorukainen. Haluatko juosta kanssani? Ja tässä tartutaan sitten keihääseen (oszcsep). Puhutaan isästä, Dorieus, joka oli kaunis, kaunein aikalaisista. Epävarmaa oliko todellinen isä. Olen yksinäinen. Niin minäkin. Etkö usko ennusteisiin? Jos niin on, en halua mitään yhteistä kanssasi. Älä ole huolissasi. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, yksi jonka näemme, ja toinen, jota emme näe. Maallista puolta epäilen, mutta se ei estä minua tunnustamasta oraakkelia ja antautumasta sen ennusteille, vaikka se maksaisi henkeni. En ymmärrä sinua. Erosimme, mutta seuraavana päivänä hän kysyi: oletko se efesolainen, joka Sardiniassa poltti pyhän jumalan äidin ja sillä tavoin tuotti tulipalon (po?oga) koko Sardinialle. Se oli rikokseni, tunnustin. Minäkin olen vain minä, olen syyllinen Sardinian paloon. Jos olit rikollinen Sardiniassa, olet sankari Hellaassa. En olekaan helleeni, olen muukalainen. - Eikä Zeus onnistunut tappamaan minua ukonilmalla, vaikka yritti.
6. Talvi. Mitä tiesin joonialaisten kaupunkien kapinasta, jonka persialaiset tyrannit kukistivat. Itse tiesin vain mitä Efesoksen Hermadoroza opetti. Hermadoroza oli paras ja oikeudenmukaisin mies Efesoksessa. Joonialaiset ovat kaikista kreikkalaisista kevytmielisimpiä kiinnostuneita kaikesta uudesta. Taas unennäköä ja epätietoisuutta siitä, mikä on totta ja mikä unta. Jo aikaisemmin tavattu urheilijanuorukainen kertoo elämästään. Oli ollut mm leipurinopissa. Sitten pilkkoi hedelmiä. Sitten yritti hankkia kreikkalaista sivistystä, mutta barbaariksi katsottuna hänet lähetettiin Miletoon. Katso tarkkaan kasvojani. Ovatko ne barbaarin kasvot? Milloin voimme tavata? Asusi on joonialainen, olet saanut kreikkalaisen koulutuksen. Kasvot ovat sellaiset kuin on ihminen. Kasvoista ei ihmistä tunnista, mutta hiuksista, parrasta ja puheesta. Vihdoin papit antoivat Turmsille tuomionsa: Olet vapaa ja voit lähteä minne haluat. Jumalat ovat antaneet merkin.
7. Olin vapaa, mutta Dorieus ei vielä ollut saanut vastausta, jota oli pyytänyt Delfin papeilta. Aikaa vietimme hakaten nimemme pehmeään kiveen. Menkäämme meren yli Jooniaan. Siellä voimme tanssia vapauden tanssin. Etsimme apua kaikista Hellaan kaupungeista, mutta vain Ateenassa oli kaksikymmentä laivaa, nekin peruttu Sardiniasta pakomme jälkeen. Länteen vai itään? Siinä ongelma. Luita ilmaan heitettiin ja niistä neuvoa haettiin. Oli erimielisyyttä, kun toisen ennuste oli itään, toisen länteen. Heitettiin vielä uudelleen: hänen tahtonsa oli vahvempi kuin minun. Sen mukaan lähdettiin Korinttiin.
Onpa tässä paljon tapahtumia ja käänteitä. Ihan kuin olisi liiankin pitkä luettava kerraksi. Mutta ei tätä voi kyllä oikein pätkiäkään. Ehkä sitten suomeksi luettuna kevyempi kommentoitava.
|