|
Giljan viihtyisä kämppä on oiva tukikohta. Öisin voi hyllystä ottaa Dostojevskin kootut teokset luettavaksi. Päivällä voi lähteä jäljittämään Fedjan Pietaria. Moni Fedjan elämään liittyvä rakennus on kävelyetäisyydellä. Leonid käyttelee kameraa varovaisesti, sillä neuvostomaassa epäluuloinen miliisi puuttui herkästi valokuvaukseen, ellei kyseessä ollut tavanomainen postikorttikohde.
Kansallisuuskysymys
Jäljityksen kohteena on myös Dostojevskin sielunmaisema. Esiin nostetaan hänen profeetanomainen näkemyksensä Venäjän kansan jumalallisesta tehtävästä. Kansalla on ainutlaatuista älyä ja luonnetta. Ruokoton kielenkäyttökin ilmentää herkkää, syvällistä ja jopa siveää tunne-elämää, joka piilee jokaisen aidon venäläisen sielussa.
Dostojevskin aitovenäläisyyssyndrooma on sikäli ymmärrettävää, että tuohon aikaan mitätön osa älymystöstä oli noussut rahvaan harmaasta massasta. Hallitsijat olivat mieluusti tuottaneet saksalaisia ja ranskalaisia yläluokan maahanmuuttajia esimerkiksi sotalaitoksen palvelukseen. Juutalaiset olivat erityinen piikki Dostojevskin lihassa. Tsypkin tekee oman vastaiskunsa: Dostojevskin museon tutkimusosaston nuoren väen "älykkäät kasvot vievät väkisinkin ajatukset juutalaiseen syntyperään".
Juutalaiset venäläisyyden vaalijoina
Dostojevskin mukaan juutalaiset ovat käyttäneet säälimättömästi hyväkseen venäläisiä. Heidän rooliaan koronkiskureina tuodaan usein esiin. Tsypkin puolestaan toteaa juutalaisten olleen aktiivisia venäläisen kulttuurin ja kansallishengen ylläpitäjinä. Lisäksi etevimmät Dostojevskin tuotannon tutkijat ovat olleet juutalaisia.
|