|
Fedja on parantumaton tapaus. Voittoja ei enää tule, häviäminen alkaa tuntua itsetuhoiselta nautinnolta. Vaimon korut ja vaatteet joutuvat kanikonttoriin. Gontšarov lainaa tai todellisuudessa kai lahjoittaa muutaman kolikon. Kaikki menetetään. Kaiken huipuksi Annakin yrittää pelaamalla pelastaa perheen talouden. Kumpikaan ei ymmärrä lopettaa voittorahojen alkaessa huveta.
Loikka Ilmajärvelle
Kesken juonen käsittelyn mennään ajassa eteenpäin. Tsypkin saa tämän mieleensä junan pysähtyessä Bologojessa. Onpa varsinainen Intercity, vain kaksi väliasemaa Moskovasta Pietariin. Mutta tässähän on virhe! Novgorod ei ole äsken mainitusta asemasta eikä mistään muustakaan radan kohdasta koilliseen. Suunta on Bologojesta luoteeseen. Näkisikö Asko, onko alkuperäisteoksessa severozapadnyi?
Ensi kertaa tuntuu siltä, että kyseessä on "yksi viime vuosisadan kauneimmista kirjoista". Seesteinen kuvaus Dostojevskin perheen vierailusta tällä seudulla laivamatkan merkeissä. Perheonnea, joskin lapset ovat myöhempää tuotantoa.
Schwarzwald ja Alpit
Mika Waltari ei koskaan käynyt Egyptissä eikä Leonid Tsypkin Saksassa. Silti molemmat miehet etevästi kuvaavat näitä seutuja. Eteläisen Saksan vuorimaiden näkymät tavoitetaan valaistuksen eri sävyissä ja pilvien varjostamina. Jäätiköt ja alppiniityt eivät satu Baden-Badenin ympäristöön, mutta kai Fedja ja Anna Alpeillakin kävivät, päätyiväthän he myöhemmin aina Geneveen saakka. Koko kiipeilykohtaus on vertauskuvallinen, osin Dostojevskin houre-elämään liittyvä tilanne, kuten useat muutkin suoritukset.
Ižory
Tsypkinin juna lähestyy Pietaria. Inkerinmaa. Venäläisten näkemys meikäläisistä: vaaleahiuksisia, ilmeettömiä ja verettömiä tsuhnia. Taitaapa se näin olla.
|
o AJK kotisivu
o Tsypkin