3 Matkat edistyvät: Kalinin sivuutetaan, Dresden jää taakse
Vaikka juonen runkona on matkan taittuminen, kerronta on vauhkosti polveilevaa. Varsinkin saapuminen Frankfurtiin innostaa Tsypkinin kolmitasoisiin rinnastuksiin. Haasteellista lukukokemusta helpottaisi, jos tuntisi Venäjän kirjallisuuden perinpohjaisesti ja etenkin, jos Dostojevskin tuotanto olisi hallinnassa.
Rymistellen yli VolganTsypkinin käyttämä juna saapuu Kalininin asemalle. Eloisa kuvaus taukoa hyödyntävien matkustajien ryntäyksestä ruokailemaan. Mieleen palautuu aikanaan Kemin ja Rovaniemen välinen Koivun asema, jossa juna seisoi asemaravintolassa käynnin verran, ravintoloitsijaksi mainittiin asemapäällikön vaimo. Kalinin on merkittävä myös Dostojevskin elämänvaiheiden kannalta, niitä kuvatessaan käyttää paikan alkuperäistä ja taas nykyistä nimeä Tver. Suomalaisille paikka on sikäli läheinen, että kyseisessä kuvernementissa on ollut länsilähtöinen kansanosa, Tverin karjalaiset, aikanaan ruotsalaisten uskonvainoa paenneiden jälkeläiset. On tästä välillisesti omakohtaisiakin kokemuksia. Ammoisina neuvostojärjestelmän aikoina olin perheineni Kalininin leirintäalueella. Telttaan työntyi miekkonen, joka heti alkoi hieman omalaatuisella suomen kielellä tiedustella , josko edes pieni osa matkatavaroistamme olisi myytävänä. Kielen sanoi oppineensa juuri Tverin karjalaisilta. Dostojevski oli asettautunut Tveriin Siperiasta ja sotapalveluksesta vapauduttuaan. Ei viihtynyt tässä maaseudun loukossa, vaikka kirjoitti tai ainakin sai aineistoa Riivaajiaan varten. Olisi pitänyt lukea tuo kirja, jotta käsittäisi tähän liittyvät pohdinnat. Luola, onko se kirjassa mainittu Tverissä sijaitsevaksi vaikka onkin todellisuudessa Moskovassa?
Fedja kirjoittaa kauniisti, mutta puhuu rumastiDostojevskilla oli pieni, melkein säännöllisen kaunis käsiala. Epäilemättä, mutta kyrilliset aakkoset monine suhuäänteiden toisiaan muistuttavat merkit pakottavat käyttäjänsä suureen huolellisuuteen. Voi että on kaunis käsiala nykyisellä venäjän opettajallani Natalialla. Kerran esittelin eräässä koulutustilaisuudessa rinnakkain erään poikaoppilaani ja Bakun kaatopaikalta löytämäni azeeripojan vihkoa. Ero oli mykistävä suomalaispojan tappioksi. Jos kirjoitus on sievää, puheesta ei voi sanoa samaa. Mies kohtelee Annaa karkeasti. Raivokohtauksia on tavan takaa, ja ne suuntautuvat usein varsinaisen syyn sijasta Annaan. Mielentila vaihtelee nopeaan; Fedja loukkaa vimmastuneena Annaa, pyytää polvillaan anteeksi ja sitten raivostuu anteeksipyyntönsä takia.
Rakastaako Anna Fedjaa?Kas siinä onkin epäluuloisella kirjailijalla miettimistä. Aistit lamauttanut rakastuminen ei enää ole päällä. Rakkaus käsitettynä syvälliseksi ystävyydeksi ehkä Annalla toimii. Sitä häiritsee varmasti puolison arvaamaton ja epäoikeudenmukainen menettely; rakkauden kuuluisi saada voimaa vastapuolen rakkaudesta. Mukana on myös suurmiehen ihailua ja sääliä sairasta puolisoa kohtaan. Tällä matkalla Anna on pakostakin tiukasti sidottu puolisoonsa, mikä tekee tilanteen entistä ahdistavammaksi. Edes Fedjan tilapäinen vierailu Homburgissa ei anna todellista hengästystaukoa, vaan kirjeen herättämä mustasukkaisuuden aalto saa naisen valtaansa. Tämä tunnetila ei sinänsä ole mikään merkki rakkaudesta vaan halusta täydelliseen omistajuuteen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040919 (20040919)
o 
o AJK kotisivu
o Tsypkin