Rintanen Tapio 
2 Kaksi matkaa

Kirjoittaja matkustaa kohti Leningradia alkutalven hämärtyvässä illassa kiitävässä junassa. Vastaavasti hänen ihailemansa kirjailija vaimoineen siirtyy pätkittäin kohti etelää, niin ikään junalla, vaikka ainakaan toistaiseksi tämä kulkuneuvo ei ole saanut ansaitsemaansa kuvausta. Matkalaiset tekevät ihmisistä kriittisiä havaintoja venäläistä näkökulmasta. Ainakaan näin vähävaraiset venäläiset eivät näytä nauttivan kovin suurta kunnioitusta tuon ajan läntisissä maissa. 
 
 

Jutskut

Ensimmäinen kuvattu Dostojevskien pysähdys oli Vilnassa. Oltiin edelleen kotimaassa, kaupunkia kutsuttiin toisinaan Pohjolan Jerusalemiksi sen suuren juutalaisväestön vuoksi. Matkailijoiden kimpussa pyöri juutalaisretkuja kaupitellen meripihkaimukkeita. Tämä Liettuan rannikolla meren esiin huuhtoma materiaalihan oli vetovoimainen kaupankäynnin kohde jo Rooman valtakunnan aikoina. Dostojevskit eivät tunteneet halua ostoksiin, osaltaan syynä oli halveksunta juutalaisia kohtaan. Eipä Fedja itsekään saa kovin komeaa rotuopillista kuvausta: lyhyt ja lyhytjalkainen, kasvot kuin venäläisen rahvaanmiehen. 
 
 

Saksalaiset

Matkalaiset oleilevat kotvan aikaa Dresdenissä. Kaupunki oli tuolloin käsittääkseni Saksin kuningaskunnan pääkaupunki, rakennustaiteen helmi kunnes britit pommittivat sen mäsäksi. Taidemuseot vetivät Dostojevskeja puoleensa, erityisen tuijottelun kohteena oli Rafaelin Sikstuksen eli sikstiiniläinen madonna. Tuota naista kuvataan ilmavaksi, täytyi oikein katsoa maalauksen kuvaa, niin, tuollainen nainen on ilmava! 

Saksalaiset puolestaan ovat järjestään huijareita. Aikaisemmin heidät määriteltiin tolkuttomaksi kansakunnaksi. Millainen sitten on Fedja itse? Ärtyisiä karjumiskohtauksia saava, kompleksinen ja arvaamaton tyyppi. Erityinen himo on valita riitelyn kohteiksi lakeijat, nuo ihmisluonnon alhaisimpien ominaisuuksien ruumiillistumat. Järjetön pakkomielle pakottaa Fedjan seisoskelemaan nojatuolissa. Menneisyyden haamut vainoavat häntä, ei kylläkään mikään ihme neljän vuoden siperialaisen pakkotyön ja sen jälkeisen sotamiespalvelun jälkeen. 
 
 

Anna

Kirjailijan vaimo vaikuttaa ainakin mieheensä verrattuna hyväntahtoiselta ihmiseltä, ei täysin alistuvalta, koska riitojakin syntyy. Alkujaan Fedjan suullisesti suoltamien tekstien pikakirjoittaja. Tsypkin on vertauskuvien mestari, olipa kysymyksessä Annan puolustustaistelu rakastumista vastaan tai pariskunnan lemmiskelyn kuvaus. Fedjan kannalta miellyttävinä hetkinä Anna muuttuu Anjaksi. Olenko ymmärtänyt oikein?

 

Palautetta 

Asko Korpela: Anna ja Anja

Asko: 

Anna ja Anja ovat täysin rinnakkaisia muotoja, Anja kylläkin hyväilynimi ja diminutiivi. Tiedän siksi, että parhaan venäläisen, jo 30 vuoden takaisen ystäväni puoliso on juuri Anna eli Anja.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040913 (20040911) o  o AJK kotisivu o Tsypkin