Kirjoittaja matkustaa kohti Leningradia alkutalven hämärtyvässä
illassa kiitävässä junassa. Vastaavasti hänen ihailemansa
kirjailija vaimoineen siirtyy pätkittäin kohti etelää,
niin ikään junalla, vaikka ainakaan toistaiseksi tämä
kulkuneuvo ei ole saanut ansaitsemaansa kuvausta. Matkalaiset tekevät
ihmisistä kriittisiä havaintoja venäläistä näkökulmasta.
Ainakaan näin vähävaraiset venäläiset eivät
näytä nauttivan kovin suurta kunnioitusta tuon ajan läntisissä
maissa.
Jutskut
Ensimmäinen kuvattu Dostojevskien pysähdys oli Vilnassa. Oltiin
edelleen kotimaassa, kaupunkia kutsuttiin toisinaan Pohjolan Jerusalemiksi
sen suuren juutalaisväestön vuoksi. Matkailijoiden kimpussa pyöri
juutalaisretkuja kaupitellen meripihkaimukkeita. Tämä Liettuan
rannikolla meren esiin huuhtoma materiaalihan oli vetovoimainen kaupankäynnin
kohde jo Rooman valtakunnan aikoina. Dostojevskit eivät tunteneet
halua ostoksiin, osaltaan syynä oli halveksunta juutalaisia kohtaan.
Eipä Fedja itsekään saa kovin komeaa rotuopillista kuvausta:
lyhyt ja lyhytjalkainen, kasvot kuin venäläisen rahvaanmiehen.
Saksalaiset
Matkalaiset oleilevat kotvan aikaa Dresdenissä. Kaupunki oli tuolloin
käsittääkseni Saksin kuningaskunnan pääkaupunki,
rakennustaiteen helmi kunnes britit pommittivat sen mäsäksi.
Taidemuseot vetivät Dostojevskeja puoleensa, erityisen tuijottelun
kohteena oli Rafaelin Sikstuksen eli sikstiiniläinen madonna. Tuota
naista kuvataan ilmavaksi, täytyi oikein katsoa maalauksen kuvaa,
niin, tuollainen nainen on ilmava!
Saksalaiset puolestaan ovat järjestään huijareita. Aikaisemmin
heidät määriteltiin tolkuttomaksi kansakunnaksi. Millainen
sitten on Fedja itse? Ärtyisiä karjumiskohtauksia saava, kompleksinen
ja arvaamaton tyyppi. Erityinen himo on valita riitelyn kohteiksi lakeijat,
nuo ihmisluonnon alhaisimpien ominaisuuksien ruumiillistumat. Järjetön
pakkomielle pakottaa Fedjan seisoskelemaan nojatuolissa. Menneisyyden haamut
vainoavat häntä, ei kylläkään mikään
ihme neljän vuoden siperialaisen pakkotyön ja sen jälkeisen
sotamiespalvelun jälkeen.
Anna
Kirjailijan vaimo vaikuttaa ainakin mieheensä verrattuna hyväntahtoiselta
ihmiseltä, ei täysin alistuvalta, koska riitojakin syntyy. Alkujaan
Fedjan suullisesti suoltamien tekstien pikakirjoittaja. Tsypkin on vertauskuvien
mestari, olipa kysymyksessä Annan puolustustaistelu rakastumista vastaan
tai pariskunnan lemmiskelyn kuvaus. Fedjan kannalta miellyttävinä
hetkinä Anna muuttuu Anjaksi. Olenko ymmärtänyt oikein?
|
o AJK kotisivu o Tsypkin